"Jos lapsi kuolee, se tuntuu jotenkin niin kohtuuttomalta" – Lääkäri pyöräilee Pariisiin syöpälasten puolesta

Lapsen sairastuminen koskettaa aina myös lääkäriä. Lasten syöpiä surrut lääkäri liittyi oululaiseen hyväntekeväisyysjoukkueeseen, joka pyöräilee Pariisiin kesällä.

syövät
Lapsi nukutettuna sairaalassa.
Lääkärit painottavat, että psyykkisellä jaksamisella on suuri merkitys paranemisessa.Riikka Pennanen / Yle

Kajaanilainen lääkäri Ritva Keravuo koki parikymmentä vuotta sitten hetken, jota hän ei unohda ehkä koskaan. Hän oli nuori aloitteleva lääkäri terveyskeskuksessa, kun vastaan tuli aivosyöpää sairastava 2-vuotias tyttö.

– Ensimmäinen todella mieleenjäävä kokemus oli, kun pieni tyttö menehtyi aivokasvaimeen. Sen muistan edelleenkin, vaikka olen lääkärityötä tehnyt jo 26 vuotta. Muistan edelleenkin sen, miten liikuttava ja koskettava se kokemus oli koko perheelle, Keravuo kuvailee.

Keravuo ei koskaan unohda tytön punaista satiinimekkoa ja vanhempien tuskaa vuoteen äärellä. Hän kertoo itkeneensä vuolaasti vanhempien kanssa, kun pieni kaksivuotias menehtyi pian taudin toteamisen jälkeen.

– Olin niin nuori lääkäri, että sitä kokemusta näistä vakavista asioista ei ollut. Nyt monenlaista on tullut vastaan.

Hoidot ovat aina suurissa yliopistosairaaloissa, ja varsinkin täällä Pohjois-Suomessa se tarkoittaa yleensä sitä, että toinen vanhemmista jättää työnsä ja on lapsen mukana siellä hoidoissa.

Ritva Keravuo

Elettiin 90-luvun alkupuolta, jolloin hoidotkin olivat vielä erilaisia. Nyt Keravuo työskentelee Kaajanissa synnytys- ja naistentautien erikoislääkärinä ja ylilääkärinä Kainuun keskussairaalassa.

– Aina silloin tällöin valitettavasti näkee näitä sairastuneita pieniä ja kuulee heistä. Sitten olen kohdannut vuosien varrella perheitä, ihan lähipiirissäkin, jossa lapsi sairastuu syöpäsairauteen. Se kyllä tarkoittaa yleensä perheelle sitä, että perheen koko elämä menee täysin uusiksi. Se on niin shokkitilanne ja siinä yleensä jompi kumpi vanhempi joutuu jättämään työnsä, Keravuo sanoo.

Lääkärin tunteet eivät pysy piilossa

Keravuo sanoo, että lasten sairastuminen koskettaa aina erityisen paljon, vaikka vakava sairaus on muutenkin aina raskas paikka.

– Jos lapsi kuolee, se tuntuu jotenkin niin kohtuuttomalta. Sitten kun siinä on se perhe ja vanhemmat. Silloin näkee, miten iso menetys on. Kyllä se eri tavoin koskettaa kuin esimerkiksi, jos ihminen on satavuotias, jolloin kuolema on jo ihan luonnollista.

– Itsekin olen äiti. Varmaan tavallaan pahin asia, jota elämässä pelkää, on se, että oma lapsi vammaantuu tai menehtyy. Sehän on aivan kamala järkytys ja shokki.

Ritva Keravuo osallistuu pyöräilytapahtumaan, jolla kerätään varoja syöpää sairastavien lasten auttamiseksi.
Ritva Keravuo pyöräilee 1 200 kilometriä Pariisiin hyväntekeväisyystapahtumassa.Jenna Keto-Tokoi / Yle

Keravuo kertoo kuitenkin ajattelevansa, että toivoa on aina. Toivo on myös tärkeä osa parantumista.

– Koskaan sitä ei tulevaisuudenuskoa ei pidä viedä pois. Emme ole ennustajia, emmekä pysty yksilön kohdalla sanomaan, mitä käy. Tietenkin silloin, kun mitään ei ole tehtävissä, se on eri asia. Varsinkin silloin, kun sairaus todetaan, toivoa on aina. Psyykkisellä jaksamisella on hirveän iso merkitys paranemisenkin kannalta, niin minä uskon.

Suomessa sairastuu syöpäsairauksiin 150 lasta vuosittain. Kolme neljästä parantuu kehittyneiden hoitojen ansiosta. Syöpäsairaudet ovat kuitenkin 1–15-vuotiaiden lasten keskuudessa yleisin kuolemaan johtava sairaus.

Elämä muuttuu eri tavoin eri puolilla Suomea

Lasten syöpäsairauksia hoidetaan Suomessa aina suurissa yliopistosairaaloissa. Esimerkiksi Kajaanissa lapsen sairastuminen tarkoittaa käytännössä hoitoa joko Oulussa tai Kuopiossa – ja useissa tapauksissa Helsingissä asti.

– Hoidot ovat aina suurissa yliopistosairaaloissa, ja varsinkin täällä Pohjois-Suomessa se tarkoittaa yleensä sitä, että toinen vanhemmista jättää työnsä ja on lapsen mukana siellä hoidoissa.

Keravuo kertoo, että hoidot ovat raskaita ja voivat aiheuttaa lapselle vakavia tulehduksia. Niiden hoitaminen onnistuu useissa keskussairaaloissa. Keravuo on jutellut esimerkiksi kuusamolaisen äidin kanssa, joka kuljetti lastaan 230 kilometriä Ouluun taksilla, pahimmillaan jopa useita kertoja viikossa.

Varsinkin silloin, kun sairaus todetaan, toivoa on aina.

Ritva Keravuo

Keravuo kertoo, että lapsen sairastuminen rikkoo koko perheen elämän. Hoidot ovat raskaita, Pohjois-Suomessa välimatkat pitkiä ja perhe voi joutua elämään hajallaan hoitojaksojen ajan.

– Siinä on yleensä tällaiset taloudelliset asiat. Myös jos perheessä on muita sisaruksia, muut lapset jäävät huomiotta, koska kaikki huomio keskittyy yhden pienen ihmisen paranemiseen. Parisuhde usein jää taka-alalle ja sitä sitten lähdetään rakentamaan kokonaan uudelleen jos, ja toivon mukaan kun lapsi selviää.

Sairaus ei lopu parantumiseen

Pahimmassa tapauksessa lapsi viettää jopa pari vuotta eristyksessä muusta maailmasta hoitojen takia. Lapsen parantumisenkin jälkeen vahvat hoidot ja sairaus voivat olla jättäneet jälkensä lapsen terveyteen seurannaisvaikutuksina, kuten kehityksen viivästymiä tai neurologisia vaikutuksina. Myös perheen on jälleen sopeuduttava normaaliin elämään. Lisäksi lapsen ja perheen tulevaisuudenusko on palautettava.

Ritva Karevuo sanoo, että toivoa on aina.
Ritva Keravuo tietää, että sairastuneen lapsen perhe tarvitsee tukea myös paranemisen jälkeen.Jenna Keto-Tokoi / Yle

Keravuo sanoo, että Suomessa lääketieteellinen hoito on hyvää, mutta lapsi ja perhe voivat jäädä ilman tukea parantumisen jälkeen. Hän myös kertoo, että syöpätutkimuksesta on leikattu määrärahoja viime vuosina. Siksi hän pyöräilee kesällä pohjoismaisessa hyväntekeväisyystapahtumassa Pariisiin.

Kilometrejä hyvän asian puolesta

Pyöräilytapahtumatn tavoitteena on Suomessa kerätä rahaa lasten syöpätutkimukseen ja Sylva ry (siirryt toiseen palveluun):n eli Suomen lasten syöpäjärjestön toimintaan. Team Rynkeby (siirryt toiseen palveluun) -tapahtuma on pohjoismainen, mutta jokaisen maan osallistujat lahjoittavat omalle syöpäjärjestölleen.

Keravuo kertoo, että pyöräilijät maksavat omat kulunsa ja tapahtumalla kerätyt varat luovutetaan kokonaisuudessaan suoraan Sylvalle.

Tiimi pyöräilee 1 200 kilometrin matkan viikon aikana. Suomesta pyöräilijöitä on yhteensä 230, koko Pohjoismaista 1 700. Suomessa joukkueita on Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Helsingistä ja Espoosta. Nyt ensimmäistä kertaa mukana on myös pohjoissuomalainen joukkue, Team Rynkeby Oulu. Vuonna 2016 Team Rynkeby lahjoitti 8,84 miljoonaa euroa taisteluun lasten syöpää vastaan, josta Suomen Sylva ry sai 331 795 euroa.

Vuosi sitten Keravuo vammautui itse pahasti onnettomuudessa. Pitkän ja rankan kuntoutuksen jälkeen hän lähtee nyt pyöräilemään joukkueeseen. Hän halusi mukaan Oulun joukkueeseen, jotta mukaan saadaan myös pohjoissuomalaista näkemystä asiasta.

– Muisto lapsesta tuli mieleen, kun hain. Siinä oikeastaan kaikki natsasi yhteen. Tapahtumassa yhdistyvät intohimoni eli pyöräily ja rahan kerääminen lapsille. Se oli kuin nenä päähän hakea siihen joukkueeseen.