Kierrätyskeskukset täyttyvät nyt tavarasta – Katso tästä mitä ei kannata edes tuoda

Kierrätyskeskus ei ole kaatopaikka, jonne kipataan kaikki se, mitä ei haluta omissa nurkissa nähdä. Katso tästä, mitä ei kannata edes yrittää tuoda myytäväksi. Juttu on julkaistu vuonna 2016.

kierrätyskeskukset
Seinäjoen kierrätyskeskuksessa lajittelu menossa.
Seinäjoen kierrätyskeskuksessa lajittelu menossa.Pasi Takkunen / Yle

Vuodenvaihde on yksi vilkkaimmista muuttoajankohdista. Kun ylimääräisestä tavarasta on kiire päästä eroon, on suuri houkutus täyttää auto roinalla ja kuljettaa ilmaiseksi kierrätyskeskukseen.

Tavaran tuoja tai kuolinpesän tyhjentäjä voi joutua pettymään. Aivan kaikki itselle tarpeeton ei kelpaakaan edes sinne.

– Toivon, että ihmiset myös ymmärtäisivät, että roskat eivät kuulu tänne, vaan ne ovat meille kuluerä. Jos otamme jätteetkin vastaan, se tulee meille kalliiksi. Emme voi toimia jäteasemana, muistuttaa Espoon Nihtisillan Kierrätystavaratalon myymäläpäällikkö Pirjo Sorjonen.

– Haluamme eroon kirpputorileimasta. Olemme kierrätysmyymälöitä ja -tavarataloja. Siksi valikoimme tuotteet hyvin, eikä niitä täällä pengota pahvilaatikoista, vaan laitetaan kauniisti esille.

1. Vajonnut sohva ei asiakkaita houkuta

Kierrätystavarataloon ei haluta myytäväksi hajoamispisteessä olevia huonekaluja.

Jos sohva on likainen, rikki sekä kissan raapima, se ei mene kaupaksi.

Pirjo Sorjonen

– Jos sohva on likainen, rikki sekä kissan tai koiran raapima, se ei mene kaupaksi. Varastomies päättää, otetaanko huonekalu myyntiin, Pirjo Sorjonen sanoo.

Sen sijaan hyväkuntoinen sohva on yksi myydyimmistä huonekaluista. Samoin keittiön pöydät.

Nihtisilta on Suomen suurin kierrätystavaratalo. Maksavia asiakkaita on jokaisena arkipäivänä 700-800. Asiakasmäärä kierrätyskeskuksissa lisääntyy vuosi vuodelta.

Suomen Punaisella Ristillä on kaksitoista Kontti-kierrätystavarataloa eri puolilla Suomea. Myös Konttiin voi ilmaiseksi viedä itselle tarpeettomia vaatteita, astioita, pientavaraa ja huonekaluja.

– Lahjoitustavaraa tulee runsaasti. Kierrätys on suosiossa, iloitsee Suomen Punaisen Ristin Turun Kontti-kierrätystavaratalon päällikkö Tiina Risti.

Videonauhoja kasassa
Marko Melto / Yle

2. VHS-kasetit joutavat sekajätteisiin

Joillekin tavaroille ei ole enää käyttöä. Kukaan ei halua ostaa VHS-kasetteja ja siksi niitä ei enää vastaanoteta.

Aiemmin VHS-kasettien nauhoja on käytetty käsitöissä, mutta sitä ei enää suositella, sillä nauhoissa voi olla haitallisia aineita. Kasetit kuuluvat sekajätteisiin.

Nihtisillan kierrätyskeskukseen voi vielä tuoda vanhoja putkitelevisioita, vaikka niidenkin myynti on loppunut.

3. Osalle kirjoista sanottava "kiitos ei"

Tieto haetaan internetistä, eikä ihmisillä ole enää käyttöä tietokirjoille. Niitä tai oppikirjoja ei kannata raahata kierrätykseen.

– Ehkä ihmiset eivät ehdi lukea tai he eivät tykkää, että kirjat pölyttyvät hyllyssä. Koulujen opetussuunnitelmat taas uudistuvat koko ajan, eikä koulukirjoille ole ostajia.

Kierrätyskeskus ei ota myöskään kirjastojen poistokirjoja.

– Emme vastaanota aikoinaan suosittuja Valittujen Palojen käännöskirjoja. Niiden kysyntä on vähäistä, eivätkä ne mene kaupaksi, Tiina Risti sanoo.

Pirjo Sorjosen mukaan kirja on nykyisin niin hankala kierrätettävä, että se ei aina kelpaa, vaikka ilmaiseksi annettaisiin.

– Meille lahjoitetuista kirjoista 30-40 prosenttia myydään. Osa ei mene edes ilmaiseksi. Ne päätyvät meiltä paperinkeräykseen.

Televisio olohuoneessa
Pong-videopeliä pääsi Tampereellakin pelaamaan 1970-luvun alkupuolella.Matias Väänänen / Yle

4. Massiiviset kirjahyllyt eivät enää kuulu sisustukseen

Kirjahyllyistä kauppaan pääsevät vain pienet ja sirot.

– Nykyisin kukaan ei halua vanhoja, tummia, raskaita ja massiivisia kirjahyllyjä. Muoti voi toki muuttua, Tiina Risti pohtii.

Saman on huomannut Pirjo Sorjonen.

– Ennen haluttiin laittaa kirjahyllyyn esille pientavaroita, mutta se ei ole enää muodikasta. Nyt sisustetaan pelkistetysti.

Kun jotain tulee ovesta sisään, täytyy jotain saada myös ulos.

Pirjo Sorjonen

– Meillä kysyntä ohjaa, mitä otetaan vastaan. Kun jotain tulee ovesta sisään, täytyy jotain saada myös ulos, hän sanoo.

5. Kolauksen saanut pyöräilykypärä ei ole kuin uusi

Myytäväksi ei myöskään oteta sellaisia turvallisuuteen liittyviä esineitä, joiden kuntoa ei voida taata. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten turvaistuimet tai polkypyöräkypärät.

Rebekka esittelee käytettyjä suksia Oulun kierrätyskeskuksen myymälässä.
Rebekka Bergström esittelee käytettyjä suksia Oulun kierrätyskeskuksen myymälässä.YLE

6. Pujottelusukset menneen talven lumilta

Kierrätyskeskuksissa on myynnissä isot valikoimat erilaisia urheiluvälineitä suksista polkupyöriin. Hankkimalla käytetyn, voi säästää pitkän pennin.

– Vanhanmallisia laskettelusuksia ja -monoja emme kuitenkaan ota myyntiin lainkaan. Niille ei löydy ostajia, Nihtisillan Kierrätystavaratalon myymäläpäällikkö Pirjo Sorjonen sanoo.

– Ylipäätään toivomme erityisesti ajankohtaan liittyviä tavaroita. Tähän aikaan vuodesta kysyttyjä ovat talvivaatteet ja talviurheiluvälineet, muistuttaa SPR:n Turun Kontti-kierrätystavaratalon päällikkö Tiina Risti.

7. Piraattituotteet eivät kuulu keskusten myyntipöydille

Myytäväksi ei kannata viedä piraattituotteita. Tuoteväärennöksiä ei voida vastaanottaa, koska niiden myynti myös käytettyinä on laitonta.

Kierrätyskeskuksen tavoitteeena on saada käyttökelpoiset tavarat nimensä mukaisesti kiertämään tarvitseville ja siten vähentää kaatopaikalle menevän jätteen määrää.

Tuo sellaisia esineitä, joita voisi antaa omalle ystävälleen.

Pirjo Sorjonen ja Tiina Risti

Sekä Pirjo Sorjonen että Tiina Risti antavat lahjoittajille saman neuvon: Kannattaa ajatella, että tuo sellaisia esineitä, joita voisi antaa omalle ystävälleen. Silloin se kelpaa muillekin käyttöön.

– Monesti olen myös sanonut, että mitä itse haluaisi meiltä ostaa tai löytää, sellaista kannattaa tänne myös lahjoittaa, Pirjo Sorjonen jatkaa.

Juttua korjattu 27.12.2016 kello 22.20: VHS-kasettien nauhojen uusiokäyttöä käsitöissä ei enää suositella, sillä niissä voi olla haitallisia aineita.

Lue lisää

Essee: Mihin muistomme tarttuvat digiaikana – bitteihin vai esineisiin?