Musiikki luo tunnelman yksinäisen jouluun – "Jouluna se on kiistatta hieman haikeaa"

Kulttuuripersoona muutti Ristijärvelle oman rauhan perässä. Jouluna yksinäisyys korostuu ja saa mielen haikeaksi.

joulu
Lasse Lyytikäinen lukee kotisohvallaan
Kulttuuri on läsnä Lasse Lyytikäisen joulussa. Se hälventää myös yksinäisyyttä.Jonna Karjalainen / Yle

Vielä vähän aikaa sitten postikorttia muistuttanut maisema on muuttunut. Vesi tippuu räystäistä ja puiden paksu lumihuntu on valunut pois. Ristijärvellä asuva Lasse Lyytikäinen katsoo ikkunastaan pihamaalle.

– Monesti tässä ihan ikkunan takana käy eläinvieraita. Lintuja ja orava, Lyytikäinen kertoo ja osoittaa terassin pöytää sekä kattolautaa.

Talitintit ja pörröhäntä ovat todennäköisesti myös Lyytikäisen ainoat jouluvieraat. Hän viettää joulunsa yksin.

Nyt vaikka vietän eläkevuosia, niin kulttuurin alalla on paljon tekemistä.

Lasse Lyytikäinen

Kainuun kulttuurielämässä hyvin aktiivisena henkilönä tunnettu Lasse Lyytikäinen muutti pieneen Ristijärven kuntaan pakoon jokailtaisia yhdistysten kokouksia, edustuksia ja kulttuuririentoja. Hän halusi aikaa omalle ajatustyölleen, kirjoittamiselle ja maalaamiselle.

– Tietysti olen halunnut olla yksin, että voisin keskittyä omaan kirjoittamiseeni ja taiteen tekemiseen. Se on, kuten sanottua, minun oma valintani, Lyytikäinen sanoo.

Yksinäisyys on haikeaa jouluna

Tavallisena päivänä yksinäisyys ei vaivaa miestä. Jouluna se kuitenkin iskee tajuntaan ja vetää mielen mietteliääksi. Olisi mukavaa, kun saisi istahtaa kiireettä joulupöytään ja vaihtaa ajatuksia.

– Jouluna se on kiistatta hieman haikeaa, kun ei ole ketään kenen kanssa voisi jakaa joulun. Lapset ovat kaukana Helsingissä tai Saksassa, eivätkä he pääse tänne. Silloin kaipaa ystäviäkin, Lyytikäinen pohtii.

Joulun viettäminen omassa seurassa ei ole Lyytikäiselle uutta.

Ostettiin kapallinen silakkaa, jota kauppias tuli myymään autokuormassa. Se oli suurta ja harvinaista herkkua.

Lasse Lyytikäinen

– Sama tilanne on ollut vuodesta 2004 lähtien. Olen ollut joulut ihan ypöyksin. Siihen on tiettyjä syitä, että olen jäänyt yksinäiseksi.

Lyytikäisen mukaan yksinäisyys ei ole vaivannut aikaisemmin. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä.

– Mutta nyt kun on vähän vanhempi, niin tuntuu, että kaipaisi ihmissuhteita, ainakin ystäviä ympärille.

Lyytikäinen sanoo, ettei yksinäisyys kuitenkaan aiheuta surua tai latista mieltä täysin.

– Minulla on kuitenkin kontakteja ystäviin ja lapsiin. Soittelemme joulunakin.

Musiikki tuo joulutunnelman

Joulumielen luominen on kuitenkin itsestä kiinni. Lyytikäiselle joulun tuo hiljentyminen.

– Samoin kuten varmaan useille ihmisille. Nautin joulurauhasta, hän sanoo hymyillen.

Elämäntyönsä koulutuksen, taiteen ja kulttuurin parissa tehneen Lyytikäisen joulutunnelmaa pitävät yllä musiikki ja kirjat. Niiden kulutus kasvaa entisestään pyhinä.

– Kuuntelen hyvää klassista musiikkia. Ehkä suomalaisia joululaulujakin, joita minulla on aikamoinen pino, Lyytikäinen suunnittelee.

Lasse Lyytikäinen laittaa CD-levyn soittimeen.
Lasse Lyytikäisen jouluun kuuluu vahvasti musiikki: klassinen sekä perinteiset joululaulut.Jonna Karjalainen / Yle

Tänä jouluna hänen CD-soittimensa soittaa Bachin Jouluoratoriota. Joulunpyhinä hän aikoo pitää taukoa omasta taiteen tekemisestä ja nauttia muiden osaamisesta.

– Minulla on dekkareita, joita luen iltaisin, kun muut puuhat on tehty. Sitten on tietysti tietokirjoja, esimerkiksi taidekirjoja. Kun riittää voimia, niin luen vaativampaa tekstiä, vähän paksumpaa eeposta.

"Joulupukki on olemassa minullekin"

Joulut ovat muuttuneet Lasse Lyytikäisen lapsuusjouluista. Parhaimmat muistot löytyvätkin kotiseudulla Porvoossa vietetyistä jouluista.

– Siellä lapsuudessa se on. Sotien jälkeen elämä oli aika vaatimatonta. Sen aikainen lapsi ei sitä kuitenkaan ymmärtänyt, Lyytikäinen kertoo.

Lapsuusjouluina pöytä oli aina koreana.

– Silloin syötiin hyvin. Ostettiin kapallinen silakkaa, jota kauppias tuli myymään autokuormassa. Se oli suurta ja harvinaista herkkua. Silloin syötiin joulupuuroakin. Se oli ylellistä ja hyvää aikaa, hän muistelee.

Lasse Lyytikäinen keittiönpöytänsä ääressä.
Lasse Lyytikäinen tähyilee ikkunansa äärestä kotipihan luontoa ja eläimiä.Jonna Karjalainen / Yle

Lyytikäisen muistoihin on jäänyt myös joulupukin vierailu.

– Harmittaa vaan se, että tunsin nämä pukit. Yhtenä iltana kävi jopa kolme pukkia. Ne olivat lähinnä naapurin tuttuja. Se vei vähän lapsenuskoa pois, mutta ei se haittaa, hän sanoo ja hörähtää nauruun.

Lyytikäiseltä löytyy tänäkin päivänä ripaus lapsenmieltä, mitä tulee myyttiin joulupukista.

– Joulupukki on olemassa minullekin. Se on sellainen myytti, tarina jota haluaa ylläpitää itselleen. Sillä on minullekin merkitystä.

Tietysti olen halunnut olla yksin, että voisin keskittyä omaan kirjoittamiseeni ja taiteen tekemiseen.

Lasse Lyytikäinen

Lyytikäinen ei ole luonut erityisiä perinteitä yksinäisten joulujensa aikana. Muutamat pienet asiat tuovat hänelle joulutunnelmaa. Hän sytyttää tunnelmavalot ja kynttilät valaisemaan iltaa lukulampun ohella.

– Ruoka on ihan tavanomaista, samaa mitä arkipäivinä. Ehkä ostan kaupasta kinkkua. Sitä voi sitten päivän mittaan nautiskella.

Neuvo yksinäisille

Kulttuuri ja sen kanssa toimiminen ovat läsnä Lyytikäisen joulussakin. Ilmari Kianto- ja Elias Lönnrot -seurojen puheenjohtaja osallistuu pyhinä myös tapahtumiin.

Lyytikäinen menee joulupäivän aamuna Hyrynsalmelle jumalanpalvelukseen, jossa esiintyy kanttori-urkuri Liisa Vähäsarjan johtama kuoro.

– Kulttuuri on osa minua. Nyt vaikka vietän eläkevuosia, niin kulttuurin alalla on paljon tekemistä.

Joulupukki on olemassa minullekin. Se on sellainen myytti, tarina jota haluaa ylläpitää itselleen.

Lasse Lyytikäinen

Lyytikäinen jää odottamaan keittiönpöydän ääreen, ikkunansa taakse, oravan ja lintujen vierailua. Luonnon läheisyys tuo myös jouluiloa.

– Se on jonkinlainen idylli. Minulle tulee mieleen Ilmari Kiannon runo ja laulu Tiu tau tilhi.

Niille, joille yksinäisyys näyttäytyy synkimmissä väreissään, Lyytikäinen antaa yhden neuvon:

– Ehdottaisin, että he hakeutuisivat kulttuuritilaisuuksiin. Esimerkiksi kirkon järjestämiin, joissa on hyvää musiikkia.