Musiikkitieteilijä: Puna-armeijan kuoro on edustanut suomalaisille niin ystävyyttä kuin vihollisuuttakin

Musiikkitieteilijä ja Yleltä eläköitynyt äänitearkiston päällikkö Pekka Gronow avaa Puna-armeijan kuoron kulttuurista merkitystä Neuvostoliitolle, Venäjälle ja Suomelle. Gronowin mukaan kuoro on edustanut Suomelle niin vihollisuutta, ystävyyttä kuin liennytystä.

Kotimaa
Leningrad Cowboys ja Venäjän puna-armeijan kuoro esiintyi Senaatintoilla 23. elokuuta 2003.
Leningrad Cowboys ja Venäjän puna-armeijan kuoro esiintyi Senaatintoilla 23. elokuuta 2003.Mauri Ratilainen / AOP

Varhain joulupäivän aamuna Mustaanmereen putosi venäläinen sotilaskone, jonka kyydissä olleista matkustajista valtaosa oli Aleksandrovin Yhtyeen eli entisen Puna-armeijan kuoron jäseniä. Muusikot olivat matkalla esiintymään Syyriaan.

Musiikkitieteilijä ja Ylen entinen äänitearkiston päällikkö Pekka Gronow sanoo, että Puna-armeijan kuoro oli yksi Neuvostoliiton kansallisista symboleista. Kuorolla oli myös merkittävä rooli Neuvostoliiton ulkopolitiikassa, sanoo Gronow.

Juuri kun sota oli päättynyt vuonna 1945, Puna-armeijan kuoro vieraili Suomessa ja jopa levytti Suomessa. Puna-armeijan kuoron kulttuurista merkitystä Suomelle Gronow pitää monitahoisena.

– Kuoroon heijastuu monia erilaisia asenteita ja odotuksia. Se edusti vihollisarmeijaa, se edusti vaarallisena pidettyä Neuvostoliittoa. Joillekin se taas edusti ystävyyskansaa, Gronow sanoo.

– Toisaalta se oli osa lievennystä siinä mielessä, että Neuvostoliitto halusi esittää puna-armeijan siten, että puna-armeija ei ollut vain tankkeja, vaan myös lauluja ja soittoja, Gronow sanoo.

Kalinka edusti rauhanomaista puolta

Kalinka on venäläinen kappale, joka on monelle suomalaiselle tuttu. Sen on tehnyt tunnetuksi juuri Puna-armeijan kuoro. Kalinka on ollut yksi Puna-armeijan kuoron bravuurinumeroista.

Gronow katsoo, että tämä kappale edusti rauhanomaista puolta, kun kappaletta laulettiin molemmin puolin rintamaa jo toisen maailmansodan aikana.

– Se levytettiin suomeksi jo sodan aikana, mikä oli jonkinlainen yhdistävä tekijä. Se edusti tätä suomalais-venäläistä mollimelodiikkaa, Gronow sanoo.

Kun Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991, alkoivat Puna-armeijan kuorolla vaikeat ajat. Kuoro sai myös samannimisen kilpailijan, kertoo Gronow. Tämä kilpaileva kuoro käytti myös nimeä Puna-armeijan kuoro, ja sekin vieraili aktiivisesti ulkomailla esiintyen muun muassa monien iskelmätähtien kanssa.

Myöhemmin 1990-luvun loppupuolella alkuperäinen, vuonna 1928 perustettu kuoro nostettiin Venäjällä entiseen arvoonsa, sanoo Gronow.

– Kuoro on saanut jälleen tämän vanhan roolinsa yhtenä nykyisen Venäjän kansallisista tunnuksista. Voisi sanoa, että yhtenä Neuvostoliiton perinnön jatkajista, Gronow sanoo.