Taiteilija etsi näkökulmaa Karjalan evakkoihin – sodan kauhuja kuvaa lehmä

Sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen nosti lehmän suomalaiseen sotakirjallisuuteen.

sarjakuvat
Uutisvideot: Kannas-sarjakuva kertoo, miltä sota tuntui eläimistä 1944
Uutisvideot: Kannas-sarjakuva kertoo, miltä sota tuntui eläimistä 1944

Hanneriina Moisseinen purkaa uusimman sarjakuvakirjansa alkuperäisiä kuvia kotinsa lattialle Helsingissä. Kannas-teoksen ruudut, piirrokset ja valokuvat ovat olleet esillä näyttelyssä Iso-Britanniassa ja nyt ne on palautettu Suomeen. Moisseinen oli mukana kansainvälisellä The Lakes -sarjakuvafestivaalilla, jossa esiteltiin suomalaista sarjakuvaa myös laajemmin.

– Ihmiset kokivat Kannaksen teeman universaalina, Moisseinen sanoo.

Alun perin kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistunut Moisseinen sai joulukuun alussa sarjakuvataiteen valtionpalkinnon.

Perusteluissa taiteilijaa kiiteltiin muun muassa taidemuodon uusista kerrontatavoista. Siihen viittaavat myös lattialla olevat Karjalankannaksen evakoista kertovat vanhat valokuvat. Niitä Moisseinen on käyttänyt osana sarjakuva-albumiaan.

Hymyilevä nainen esittelee piirrosta lehmästä.
Nella Nuora / Yle

Moisseisen Kannas ravistelee suomalaista sotakirjallisuutta. Taiteilija tarkastelee sodan arkea ”tärähtäneen” eli mieleltään järkkyneen sotilaan, nuoren karjakon sekä lehmän kautta.

– Minua kiinnostavat taiteilijana kaikki tabut ja sitä myötä myös kaikki muu, mistä on vaiettu, Moisseinen sanoo.

Sarjakuvakirjaan on vaikuttanut suoraan historiantutkija Ville Kivimäen teos Murtuneet mielet, joka käsittelee viime sotien aikaista sotilaspsykiatriaa. Moisseinen on ottanut kirjasta mallia Kannas-teoksen fiktiiviselle sotilaalleen Auvo Oksalalle, jonka pää on hajonnut sodan seurauksena.

– Hahmo syntyi vastareaktiona sille herooiselle kuvalle sodasta, josta olen saanut lukea koko ikäni, Moisseinen toteaa.

Joensuusta kotoisin oleva taiteilija on kuullut pienestä pitäen juttuja menetetystä Karjalasta. Joensuussa asuu paljon evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Moisseisen isoisän perhe lähti 1920-luvulla Suomeen pakoon Stalinin pakkosiirtoja, joten pakolaisuus kulkee suvussa.

– Kiinnostuin siitä, miten sota ja kodin menettäminen vaikuttavat ihmisen psyykeen. Sota on jäänyt kummittelemaan niin monen ihmisen mieleen, että halusin tehdä siitä kirjan, sarjakuvataiteilija sanoo.

Nainen istuu lattialla piirroksien keskellä.
Nella Nuora / Yle

Kannas on sarjakuvakirjana erilainen sotakuvaus myös eläinten ansiosta. Moisseinen uskoo, että inhimillisestä kärsimyksestä voi kertoa myös eläinten avulla.

– Eläintarinat ovat puuttuneet sotakertomuksista. Minun mielestäni niillä pystyy aika hyvin kuvaamaan sodan todellisuutta, taiteilija toteaa.

Evakkojen suhde karjaan tuli esille, kun Moisseinen tutki evakoilta kerättyjä tarinoita Suomen kirjallisuuden seuran arkistossa. Taiteilija luki 3 000 sivua tekstiä ja kuunteli 25 tuntia ääninauhoja projektiaan varten.

– Halusin ymmärtää, millaista sodan jaloissa olo on ollut fyysisesti.

– Karjan kuljettajat olivat 16–18-vuotiaita tyttöjä, jotka lypsivät lehmät aamuin illoin siinä kävellessään esimerkiksi Suistamolta Lapualle. Matka oli yli 500 kilometriä ja saattoi kestää reilun kuukauden.

Ihmiset reagoivat Moisseisen mukaan todella vahvasti kertomuksiin, joissa eläin kärsii. Lehmän taiteilija valitsi tarinaan myös siksi, että eläimet ovat sekä mediassa että taiteissa nykyään vahvasti läsnä.

– Näiden tarinoiden kautta eläimen voi kokea kanssaeläjänä, Moisseinen sanoo.

Seuraavaa sarjakuvakirjaansa parhaillaan piirtävä taiteilija jatkaa yhteiskunnallisten teemojen käsittelemistä. Tulevassa teoksessa on ainakin hevosia ja poikamiehiä Pohjois-Karjalasta. Muuta Moisseinen ei vielä halua paljastaa.

Nainen piirtämässä tai kirjoittamassa.
Nella Nuora / Yle