Syrjäseudulla tulipalon sammuttaa oman kylän vapaaehtoinen – lasten kuolemat eivät unohdu koskaan

Vapaaehtoiset sopimuspalokuntalaiset ovat ensimmäisenä pienen paikkakunnan onnettomuuspaikalla. Ilman heitä apu tulisi liian myöhään.

pelastustoiminta
Lestijärven sopimuspalokuntalaiset Osmo Haasiomäki ja Tero Kuorikoski.
Osmo Haasiomäki ja Tero Kuorikoski ovat sopimuspalokunnan konkareita Lestijärvellä. Auttamishalu on yksi tärkeimmistä syistä ryhtyä vapaaehtoistoimintaan.Juha Kemppainen / Yle

Monen maaseutukunnan ainut turva on vapaaehtoisissa. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Lestijärvellä lähin ammattipalokunta on 100 kilometrin päästä.

Pienellä paikkakunnalla autettavat ovat usein tuttuja tai tutun tuttuja. Silloin vapaaehtoisten työ on joskus hyvin rankkaa, tietävät Lestijärven sopimuspalokunnassa pitkään mukana olleet Osmo Haasiomäki ja Tero Kuorikoski.

Haasiomäen mieleen on jäänyt erityisesti pienen lapsen menehtyminen tulipalossa. Muutamia vuosia sitten tapahtui puolestaan harvinaisen ikävä liikenneonnettomuus, jossa kuoli 4 nuorta. Ne ovat tapahtumia, jotka liikuttavat konkaripalomiestä edelleen.

– Toki myös henkisellä kantilla tämä on kuormittavaa, se täytyy ihan rehellisesti tunnustaa, 27 vuotta sopimuspalokunnassa ollut Haasiomäki sanoo.

Olen oppinut, ettei mitään kannata ennalta odottaa. Parempi on todeta perillä, mikä tilanne on.

Tero Kuorikoski

Yleensä pelastustilanteet ovat ohi nopeasti, mutta toisinaan ne kestävät kuukausia. Silloin tilanne on päällä kauan myös pelastajan päässä.

– Viime vuoden puolella menehtyneen etsintä kesti 4 kuukautta. Tilannetta ei saa mielestään nollattua ennen kuin se on saatu päätepisteeseen. 4 kuukautta on pitkä aika. Sitä ajattelee omaisten hätää, millainen tilanne heillä on, Haasiomäki kuvailee.

Onnettomuuksiin varautuminen on käytännössä mahdotonta.

– Aina kun ajaa asemalle, miettii, mitähän tällä kerralla tulee vastaan. Olen oppinut, ettei mitään kannata ennalta odottaa. Parempi on todeta perillä, mikä tilanne on, 20 vuotta sopimuspalokunnassa työskennellyt Tero Kuorikoski kertoo.

Hävittäjäonnettomuus yllätti

Yksi yllättävimmistä tapahtumista oli myös kahden Ilmavoimien Hawk-hävittäjän törmääminen Lestijärven ja Perhon rajalla.

– Olin itse päivystysvuorossa ja ottamassa ensimmäisenä hälytyksen vastaan. Alkuun se tuntui aika uskomattomalta, että onko hälytys tullut oikeaan paikkaan. Tarkensin vielä, onko hälytys oikeassa paikassa, Osmo Haasiomäki muistelee.

Jälkeen päin asiat pitää käydä läpi omassa mielessään, selvittää, nollata ja taas jatkaa. Muutenhan ei tätä työtä pystyisi tekemään.

Osmo Haasiomäki

Kun hälytys oli tarkistettu, alkoi täysi tohina. Koordinaattien suuntaan lähdettiin ja lähikunnista tuli apua. Koska kyse oli Ilmavoimien hävittäjistä, Puolustusvoimat oli luonnollisesti mukana pelastustöissä.

– Tämä hälytys ei unohdu koskaan. Jälkeen päin asiat pitää käydä läpi omassa mielessään, selvittää, nollata ja taas jatkaa. Muutenhan ei tätä työtä pystyisi tekemään. Osmo Haasiomäki toteaa.