Lahden ensimmäinen naiskirkkoherra Sari Kuirinlahti: "Ymmärrän, jos valinta on järkyttänyt"

Syksyllä yllätyttiin, kun Sari Kuirinlahti rikkoi lasikaton Salpausselän seurakunnassa. Kirkkoherrana hän aikoo puuttua yhteiskunnan ongelmien ennaltaehkäisyyn.

papit
Sari Kuirinlahti
Sari Kuirinlahti aloittaa uuden työnsä Salpausselän kirkkoherrana intoa täynnä. Markku Lähdetluoma / Yle

Kun Sari Kuirinlahti sai tietää tulleensa valituksi Lahden Salpausselän seurakunnan kirkkoherraksi, oli yllätys suuri. Kuirinlahti ei uskonut siihen sukupuolensa takia, vaikka oli päässyt valinnassa parhaimpien hakijoiden joukkoon. Hän tiesi, että hakijoissa oli monta pätevää miestä.

– Jotakin mystistä siinä oli. Vielä silloin, kun vaali-iltana 1. syyskuuta ilmoitettiin, että sinut on valittu kirkkoherraksi, oli se sataprosenttinen yllätys.

Kaikki kirkkoherrat Lahdesta soittivat ja onnittelivat. Tuiki tuntemattomatkin lähettivät kukkalähetyksiä ja kortteja

Rovaniemeltä Lahteen muuttanut Kuirinlahti vihitään virkaan sunnuntaina 8. tammikuuta. Nyt arki miehen ja kahden pojan kanssa täytyy rakentaa uudessa asuinkaupungissa kokonaan uudestaan. Hän kertoo sydämellisen vastaanoton auttaneen tilanteessa.

– Kaikki kirkkoherrat Lahdesta soittivat ja onnittelivat. Tuiki tuntemattomatkin lähettivät kukkalähetyksiä ja kortteja, Kuirinlahti sanoo iloisena.

Sukupuolella ei merkitystä

Kuirinlahti ajattelee, ettei sukupuolella pitäisi olla merkitystä papin tai kirkkoherran tehtävän hoitamisen kannalta. Kun Kuirinlahti itse on äänestänyt, on hän aina miettinyt ihmisen edellytyksiä hoitaa virkaa.

Naispappeus on Suomessa vaikea asia, eikä Kuirinlahti tiedä selitystä siihen. Silti hän pystyy ymmärtämään myös niitä, jotka eivät hänen valintaansa hyväksy.

– En osaa ottaa tästä paineita, mutta ymmärrän, jos valinta on järkyttänyt osaa ihmisistä. Heillä saattaa olla jonkunlaisia paineita ja ehkä pelkojakin siitä, mitä tapahtuu.

Kuirinlahti toivoo, että ennen kuin kukaan tekee hänestä johtopäätöksiä, häneen tutustuttaisiin Salpausselän seurakunnassa.

– Siltä pohjalta voi lähteä rakentamaan omia mielikuvia siitä, mitä on edessä ja mitä on tehtävissä.

Sari Kuirinlahti
Sari Kuirinlahti uskoo, että jokaisella on osaamista. Potentiaali pitää vain osata nähdä. Markku Lähdetluoma / Yle

Haluaa lisätä paikallista varainkeruuta

Kuirinlahti on työskennellyt kirkon tehtävissä niin Rovaniemellä, Helsingissä kuin Kanadan Torontossakin. Näistä viimeisintä hän muistelee antoisana, mutta työläänä reissuna.

Torontossa kirkollisveroja ei kerätty. Kaikki tulot tulivat lahjoituksista, kolehdeista, testamenteista ja sijoituksista. Kuirinlahti oli ainoa palkattu työntekijä, minkä vuoksi vapaaehtoistoiminta oli tärkeää organisoida hyvin. Hän on halunnut kehittää paikallista varainkeruuta myös Suomessa.

– Sitä olen viritellyt myös täällä Rovaniemellä ja jatkossa tulen sitä myös Salpausselän seurakunnassa tekemään.

Jokaisella on osaamista

Kuirinlahti ajattelee, ettei hänen tarvitse osata kaikkea, vaan hän voi itse koota mahdollisimman rikasta osaamista. Jos ihminen nähdään turhana, on jäänyt huomaamatta, mihin häntä tarvitaan.

– Jokainen voi täydentää toistensa työtä.

Kuirinlahti pitää tärkeänä myös kentällä liikkumista. Hän haluaa viedä suunnittelua toiminnan lomaan. Hän ei usko muistioihin, joita kukaan ei myöhemmin lue.

– Toimintaa suunnitellaan mahdollisimman yhteisöllisesti, jolloin palautehakuisesti voidaan myös koko ajan korjata suunnitelmaa.

Sari Kuirinlahti
Sari Kuirinlahti rakastaa musiikkia ja haluaa tuoda sitä lisää seurakuntaan. Erityisen innoissaan hän oli siitä, että Lahden Gospelkuoron johtaja Marjaana Turunen on Salpausselän seurakunnan kanttori. "Ilman musiikkia kirkon työ olisi onnettomissa kantimissa. Vaikka tarvitsemme Jumalan sanaa, musiikki koskettaa syvältä ihmistä", Kuirinlahti sanoo. Markku Lähdetluoma / Yle

"Meidän tärkein työ jää aina näkymättömäksi"

Kuirinlahti näkee yhteiskunnassa monia haasteita, kuten yksinäisyyden, työttömyyden ja syrjäytymisen. Ne näkyvät niin entisessä asuinkaupungissa Rovaniemellä, Helsingissä, Kanadassa kuin nyt Lahdessakin.

Kysymyksessä on arkaluonteisia asioita, ja ihmiset haluavat luottaa siihen, että emme nosta mediaan, jos jollakin on ankara hätä

Kirkon julkisuuskuvan haasteena on Kuirilahden mukaan se, että kaikkea tehtyä työtä ei voida nostaa näkyviin mediassa. Se voi antaa passiivisen kuvan kirkosta.

– Kysymyksessä on arkaluonteisia asioita, ja ihmiset haluavat luottaa siihen, että emme nosta mediaan, jos jollakin on ankara hätä. Meidän tärkein työ jää aina näkymättömäksi.

Missä on ennaltaehkäisy?

Monikulttuuriseen työhön osallistunut ja turvapaikanhakijoita seurakunnan leirikeskukseen majoittanut Kuirinlahti näkee turvapaikanhaun tulenarkana aiheena.

– Jokainen suomalainen miettisi, miten mennään tästä eteenpäin ja miten radikalisoitumista voidaan ennaltaehkäistä. Radikalisoitumista on niin turvapaikanhakijoiden kuin suomalaistenkin joukossa.

Inhimillisen kärsimyksen hintaa ei voi edes määritellä. Kaikessa, mitä teemme, olisi ennaltaehkäisevä työote. Se on viesti, mihin pyrin

Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria Kuirinlahti auttoi jo työskenneltyään erityisopettajana. Kuirinlahden mukaan myös elämän nurjaan puoleen täytyisi keskittyä. Esimerkiksi syrjäytymiseen voidaan puuttua asioiden paremmalla ennaltaehkäisyllä.

– Kaikki on myöhemmin vaikeampaa ja kalliimpaa. Inhimillisen kärsimyksen hintaa ei voi edes määritellä. Kaikessa, mitä teemme, olisi hyvän hengen tavoittelu ja ennaltaehkäisevä työote. Se on viesti, mihin pyrin.

Kuirinlahti muistaa kirjailija Reko Lundánin sanat: aina tarvitaan katastrofi, että syntyy solidaarisuutta.

– Voi se olla täälläkin, että tarvitaan joku katastrofi, ennen kuin solidaarisuus ja palveluhenki herää, Kuirinlahti täräyttää.

Vanhuksia ja omaishoitajia autettava

Kuirinlahti haluaa, että kukaan ei joutuisi olemaan tahtomattaan yksin. Hänelle tulee mieleen vanhukset, jotka ovat palvelutalossa ilman sukulaisia. Hän muistaa yhä erään tapauksen Kanadan työskentelyjaksoltaan sairaalassa.

– Menin katsomaan suomalaista vanhusta, joka oli unohtanut englannin kielen ja viimeisenä myös oman kielen. Se itkun määrä, kun vanhus kuulee suomen kieltä. Hän tarrasi käteeni, kun jouduin jatkamaan matkaa ja koki, että viimeisen kerran joku ymmärsi häntä.

Minua ei tarvitse muistaa. Ihmiset voivat suunnata muistamisen omaishoitajille

Kuirinlahti ei halua, että häntä muistetaan valinnassa kukkarahalla, vaan toivoo, että ne annetaan omaishoitajille.

– Minua ei tarvitse muistaa. Ihmiset voivat suunnata muistamisen omaishoitajille.

Maailmassa liikaa materiaa

Kuirinlahti sanoo, että ihmisillä on ympärillään aivan liikaa tavaraa ja siksi voidaan pahoin. Täytyisi olla tyytyväisempi vähempään.

– Meidän elämä yksinkertaistuisi sillä, että olisi vain kuppi, lautanen ja kirja. Olisimme paljon onnellisempia. Omistaminen rasittaa ja toimeentulomahdollisuuksia pitäisi tasata.