1800-lukulainen kansanvalistuksen aate elää vahvana Mikkelin kesäyliopistossa

Etelä-Savon akateemisesta sivistyksestä on lähes 50 vuoden ajan huolehtinut Mikkelin kesäyliopisto. Kesäyliopiston historia julkaistiin joulukuussa.

kesäyliopistot
Kulttuurintutkija ja historiankirjoittaja Leena Hangasmaa.
Kulttuurintutkija Leena Hangasmaan kirjoittama Mikkelin kesäyliopiston historia ilmestyi joulukuussa 2016.Maria Bonnor / Yle

1960-luvulla moni Itä-Suomen kaupunki havitteli omaa yliopistoa, niin myös Mikkeli. Yliopistot päätettiin kuitenkin perustaa Kuopioon, Joensuuhun ja Lappeenrantaan. Mikkelissä ei silti haudattu ajatusta omasta korkeakoulusta.

Koska Itä-Suomen uudet yliopistot eivät antaneet kauppatieteiden opetusta, Mikkeliin päätettiin hankkia oma kauppakorkeakoulu. Ensimmäinen askel oli perustaa oma kesäkauppakorkeakoulu Helsingin kauppakorkeakoulun alaisuuteen.

Työtä oman korkeakoulun saamiseksi tehtiin lähes koko 1970-luvun ajan. Haaveet haudattiin vuonna 1978, jolloin korkeakouluneuvosto päätti, että kaupallisia aineita tulee opettaa Lappeenrannan korkeakoulussa.

Kesäkauppakorkeakoulun taival sen sijaan jatkui. Se toimi Helsingin kauppakorkeakoulun alaisuudessa aina vuoteen 1995 saakka. Uusi nimi, Mikkelin kesäyliopisto, otettiin käyttöön vuonna 2004.

Kesäyliopiston lähes 50 vuotinen historia kerrotaan kulttuurintutkija Leena Hangasmaan kirjoittamassa historiassa "Sivistyksen kaari - Mikkelin kesäyliopisto 1970–2016".

80-luvulla opinto-ohjelmassa oli luomuviljelyä ja kanteleensoittoa

Mikkelin kesäkauppakorkeakoulun opetus laajeni jo 1970-luvulla muihinkin kuin kauppakorkeakoulun kursseihin. Taustalla oli vahva kansansivistyksen ajatus: Mikkelin lääni oli köyhää ja matalasti koulutettua aluetta, joten väkeä pyrittiin aktivoimaan kohti uusia koulutusmahdollisuuksia.

– Että saataisiin eteläsavolaista väestöä sijoittumaan paremmin korkeakouluihin ja saataisiin akateemista sivistystä näillekin nurkille, kertoo historiankirjoittaja Leena Hangasmaa.

Opiskelijamäärät nousivat tasaisesti vuosikymmenestä toiseen. Aluksi opiskelijoita oli vuosittain alle tuhat, 2000-luvun huippuvuosina yli 3 500 vuodessa. 2010-luvulla opiskelijoita on ollut keskimäärin 2 400 vuodessa.

Etenkin 1980-luvulla koulutustarjonta oli runsasta. Viiden vuoden ajan kursseja järjestettiin myös Puumalassa, jossa opetettiin muun muassa kanteleensoittoa, luomuviljelyä ja matkailuoppia.

Vuonna 1997 rehtorina aloittanut Helena Sjöstedt halusi ensi töikseen karsia opetuksesta kaikki rönsyt. Harrastekurssit lopetettiin.

– Kesäyliopistoilla on ollut vapaus järjestää opetustaan, mutta nyt tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on fokusoiduttu akateemisen opetuksen antamiseen ja myös ammatillisessa täydennyskoulutuksessa on pyritty yliopistotasoiseen koulutukseen, sanoo Leena Hangasmaa.

1980-luvulla kesäyliopiston toiminnan kärjiksi nousivat kirjasto- ja arkistoalan koulutukset. Sosiaali- ja terveysala nousivat suosioon 1990-luvulla sekä avoimen yliopiston että ammatillisen täydennyskoulutuksen puolella, ja sama trendi on jatkunut 2000-luvulla.

Mikkelin kesäpäivät toi valtakunnallista mainetta

Vuosikymmenten saatossa Mikkelin kesäyliopistossakin ovat näkyneet niin nousu- kuin lamakaudet. 1990-luvun lamasta kesäyliopisto selviytyi kuivin jaloin täydennyskoulutusten suosion vuoksi. 2000-luvun lopun taantuma sen sijaan söi koulutuskysyntää. Taantuma koitui myös Mikkelin kesäpäivien kohtaloksi.

Valtakunnallinen työelämäseminaari Mikkelin kesäpäivät järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1980. Tavoitteet olivat korkealla ja puhujat haluttiin alusta saakka rekrytoida valtakunnan huipulta.

Toimikunta kävi henkilökohtaisesti Helsingissä lobbaamassa keskeisiä ministereitä ja työmarkkinajärjestöjen puheenjohtajia. Ensimmäisenä vuotena alustajaksi saatiin muun muassa kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist.

Kesäpäivien yleisöennätys, 400 kävijää, tehtiin vuonna 2001. Vielä vuosituhannen vaihteessa suurilla yrityksillä oli rahaa lähettää paikalle yli kymmenen henkilön delegaatioita.

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin taantuma söi osallistujamäärän alle 150:n. Mikkelin kesäpäivät päätettiin kuopata 35-vuotisen taipaleen jälkeen vuonna 2015.

Paikallisella tasolla Mikkelin kesäyliopiston profiilia on nostanut aina tammikuussa järjestettävä Mikkelin Akatemia. Kaksipäiväisessä tiedeseminaarissa keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta poikkitieteellisestä näkökulmasta. Tänä vuonna teemana on Kohtuullisuuden hyve!, ja kaikki 300 paikkaa on jo myyty loppuun.

Henkilökunta on tehnyt työtä suurella palolla

Suomessa toimii tällä hetkellä 19 kesäyliopistoa. Suurin osa niistä on kannatusyhdistysten ylläpitämiä, niin myös Mikkelin kesäyliopisto. Vuosibudjetti on 500 000 - 600 000 euroa. Rahoitus koostuu osallistujamaksuista, annettujen opetustuntien mukaan määräytyvästä valtionavusta sekä Mikkelin kaupungin ja mahdollisesti ympäryskuntien tuesta.

Kaupungin antama tuki on vaihdellut vuosikymmenten mittaan. Valtionapuun taas on vaikuttanut se, millä perusteella tukea on milloinkin maksettu. Myös koulutuspoliittiset tuulet ovat heitelleet kesäyliopistoja.

– 1980-luvulla yliopistot perustivat omia täydennyskoulutuskeskuksiaan ja aikuiskoulutuksen kenttä eli hyvin voimakasta murrosaikaa. Kesäyliopistot olivat jopa lopettamisuhan alla, kertoo historiankirjoittaja Leena Hangasmaa.

Mikkelin kesäyliopisto on pärjännyt muuttuvassa maailmassa sitoutuneen henkilökuntansa ansiosta. 1970-luvulla ei laskettu työtunteja ja tehtäviä on hoidettu suurella palolla sen jälkeenkin. Tänä vuonna eläkkeelle siirtyvä rehtori Helena Sjöstedt on painottanut, että kehittyminen on peruste kesäyliopiston olemassaololle. Opetuksen laatua ja tulevia toimintamalleja on arvioitava jatkuvasti.

Leena Hangasmaan mukaan kansansivistyksen aate elää kesäyliopistojen toiminnassa edelleen. Hän arvioi, että Mikkelin kesäyliopiston merkitys omalla alueellaan on ollut suuri.

– Se on ollut ensimmäinen akateeminen opinahjo tässä Mikkelin seudulla ja merkittävä alueen kehittäjä. Jos 80 000 ihmistä on siellä oppia saanut, niin kyllähän se on paljon henkistä hyvää tuonut koko tälle alueelle, sanoo kulttuurintutkija, historiankirjoittaja Leena Hangasmaa.