Kasvokkain: Iina lukee Pikku Kakkosen postit – Riemun ja liikutuksen kyyneleitä riittää

Juontaja leikki tv-esiintymistä jo pikkutyttönä mutta päätyi lastenohjelman vakiokasvoksi sattumien kautta.

Pikku Kakkonen
Iina Suominen
Jousia Lappi / Yle

Tamperelainen perheenäiti Iina Suominen seisoo talvi-iltana ostoskärryineen kassajonossa, kun toinen asiakas, vieras nainen, katsoo silmiin ja moikkaa. Taas, hymyilee Suominen.

Vieras avaa suunsa hetken päästä, pohdittuaan, mistä tuntee toisen. "Justiinhan mä sua aamulla katselin", hän sanoo – ja tarkoittaa Pikku Kakkosta.

Yksi 40 vuotta täyttävän lastenohjelman nykyisistä ruutukasvoista taitaa olla hieman kuin ohjelma itse: helposti lähestyttävä keskellä arjen hälskettä.

– Olen lapsen kaverina katsomishetkessä. En niinkään vanhempana vaan kaverina. Toki varoitan, jos on luvassa jännä tarina, ja elän rinnalla sen helpotuksen. Että olipa hyvä, kun Tuttiritari pelasti taas tilanteen, Iina Suominen kertoo.

Pienet katsojat suhtautuvatkin kaveriinsa hyvin tuttavallisesti niin kadulla kuin vaikka päiväkodissa. "Mää lähetin sulle piirustuksen", joku huikkaa kuiskittuaan ensin sisarilleen.

Iina Suominen
Jousia Lappi / Yle

Mitä Pikku Kakkosen täti oikeasti tekee?

Iina Suominen jutustelee hetken studioyleisön kanssa ja vetäytyy bändin aloittaessa itse kameroiden taakse. Ylen tiloissa Tampereella kuvataan uutta lauantaiaamun Pikku Kakkosessa nähtävää Seikkailukone-sarjaa. Suominen on toinen Heppu-hahmon seikkailujen käsikirjoittajista.

Näkyvimpänä työnään Suominen juontaa tiistai-iltojen ohjelmat ja aamulähetysten alku- ja lopputervehdyksiä. Niitä varten hän suunnittelee tarinointinsa: Jos Pingu soittaa ohjelmassaan jääpuikoilla, Suominen soittaa studiossa lusikoilla ja haarukoilla. Juontaja ammentaa juttunsa arjen samaistuttavista askareista.

Suominen käy myös läpi kaikki Pikku Kakkosen saamat postit eli lasten piirrokset ja tarinat, esittelee niitä sekä tv-ruudussa että verkossa ja antaa katsojilleen uusia tehtäviä.

– Vaikka aihe olisi avaruusmatka, piirroksissa on silti lähes aina läsnä lapsen oma perhe ja elämänpiiri. Hyvin tärkeänä lapsi voi pitää esimerkiksi sitä, mitä isä tai äiti on laittanut avaruusmatkalle evääksi.

Kirjeitä saapuu toimitukseen kymmeniä päivässä, osa ulkomailla asuvilta katsojiltakin, mutta Suomista ei kyllästytä. Päinvastoin. Hän riemastuu usein ja huutaa työkavereitakin katsomaan. Lasten kertomusten logiikka on niin omaa luokkaansa.

Pienen ihmisen ajatuksenjuoksua Iina Suominen taltioi myös tavatessaan lapsia television ja nettiradion henkilöjuttuja varten.

Pikku Kakkosen tavoitteisiin kuuluu kohdata eritaustaisia ihmisiä, mutta ei cp-vammaista kuvata vamman vuoksi vaan siksi, että hän on hulluna juniin ja metroihin. Eli vähät taustasta, kunhan on kiintoisaa jaettavaa.

Sattumien kautta ruutuun

Mämmirasian muovi-ikkunasta kurkistavat pikkutytön kasvot. Tyttö on asettanut rasian kannen kasvoilleen päästäkseen leikkimään tv-kuulutuksia. "Seuraavaksi katsomme ohjelman, jossa tapahtuu sitä ja tätä." On ehkä vuosi 1974 ja Iina Suominen tuolloin viisivuotias.

Ala-asteikäisenä Suominen kiinnittää mikrofonin mankkaansa ja äänittää kaverien kanssa haastatteluja c-kasetille. Toinen on missi tai Katri Helena, toinen tekeytyy vakavaksi toimittajaksi.

– Pikku Kakkonen alkoi vuonna -77, mutta olin jo oikeastaan ohittanut katseluiän. Läheisempi ehti olla sen edeltäjä, Tenavatuokio, johon pääsin käymään, naapuruston riemuksi, studiossa asti. Vaikka Pelle Hermannista ei tullut enää itselleni tärkeää, muistan yhä sen lämmön, mikä välittyi, kun ohjelmien esiintyjät puhuivat suoraan lapselle.

Luokanopettajaksi Suominen haaveili ja haki, eikä kuitenkaan päässyt. Sekalaisten töiden jälkeen matkailuopintojen keskellä avautui työharjoittelujakso Ylellä Umpijäässä-elokuvan kuvauksissa. Sieltä hän pääsi Metsoloihin kuvaussihteeriksi, sitten Vip Visionille tuotantosihteeriksi muun muassa Reijo Salmisen ja Jyrki Otilan taustajoukkoihin.

– Ylen lastenohjelmiin tulin kuvaussihteeriksi -98 ja niiden toimittajaksi pääsin 2005. Nautin työstäni ja työporukastani niin paljon, että olen sittenkin onnellinen juuri täällä, luokkahuoneen sijaan.

Iina Suominen
Jousia Lappi / Yle

Rankat tarinat puuttuvat postista

Pikku Kakkonen pyrkii tekemään kaiken pienen kokijansa parhaaksi. Sovelluksia testataan lasten kanssa, tulevaa yleisöä kuunnellaan konserttia suunnitellessa.

Iina Suomisen työssä lapsen näkökulman huomioiminen tarkoittaa aihevalintoja. Surullisiakin aiheita voidaan käsitellä, kun katsoja ymmärtää, että myös ikävät asiat kuuluvat elämään.

– Erään lapsen lähettämä piirrostarina meni näin. Haravoidaan pihalla, kerätään omenoita ja vilkutan taivaalle, koska mummo on taivaassa. Mielestäni se oli tosi kauniisti sanottu, ja tuli hyvä olo siitä, että lapsi halusi käsitellä menetystään. Arvaan kyllä, että vanhemmat voivat jättää myös postittamatta kovin rankoista kokemuksista syntyneitä kuvia tai kertomuksia, Suominen pohtii.

Pikku Kakkosen Iina ei näe juontaessaan kuin kameran, mutta hän puhuu suoraan kotona olevalle. Jotta yhteys pysyy aitona, tarvitaan kuviteltu katsoja. Iina Suomiselle se on 5-6-vuotias, joka on nuorempi kuin esikoululainen mutta hoksaa jo paljon.

– En oleta, että hän osaisi lukea. Niinpä luen tekstit, jos sellaisia näytän. Mutta sanon, että sinä saatat jo osata lukea. Tai että sinullakin saattaa olla pikkusisko.

Iina Suominen.
Yle kuvapalvelu

Lapsi voi myös vierastaa ruutukaveria

Lastenohjelman juontaja ei kaikkia lapsia kiinnosta. Moni on tottunut valitsemaan klippinsä videopalveluista tai katsomaan juonnottomia sarjoja.

– Jotkut vanhemmat ovat kertoneet lapsensa kävelevän aina huoneesta pois, kun juontaja ilmestyy tarinoineen.

On myös pikkukatsojia, jotka haluaisivat pikkukakkoslaiset oikeasti kotiinsa saakka. Kuten viisivuotias Pekka, joka loppuvuodesta kutsui Pikku Kakkosen kylään. Tekijät eivät ehtineet, mutta lähettivät tälle videotervehdyksen (siirryt toiseen palveluun).

Siinä se toteutui taas, aikuinen puhumassa lapselle, kaverina. Ja kun Iina Suominen oikein pinnistää, hän löytää sittenkin läheisen muiston oman lapsuutensa Pikku Kakkosesta: Lasse Pöystin iltasadut.

– Tykkäsin tarinoista ja niiden kerronnasta. Ja nyt kirjoitan ja kerron niitä työkseni. Sattumien kautta tästä tuli toiveiden täyttymys, Suominen hymyilee.

Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä ihminen.