Tullin sata vuotta vanha lista julki: Sateenvarjojen, silmälasien ja piparien tuontia haluttiin rajoittaa, opossumin nahan ei

Sata vuotta sitten Venäjällä haluttiin kieltää ylellisyystavaroiden tuonti osana taloudellista sodankäyntiä. Kielto määrättiin koskemaan myös Suomea. Tullin tiistaina julkistamalle historialliselle tuontikieltolistalle on päätynyt yllättäviäkin tuotteita.

historia
Naiset ja miehet juovat kabinetissa alkoholia
Herraseurue illanvietossa hotelli Kämpin kabinetissa 1910-luvulla.Sundström Eric

Venäjällä kaavailtiin vuoden 1916 lopulla taloudellisen sodankäynnin osana ylellisyystavaroiden tuontikieltoa, joka olisi koskenut myös Suomea. Tulli on tuonut esiin Kansallisarkistosta löytyneen historiallisen yksityiskohdan osana Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuotta. Lista ei ole vaikuttanut kansalaisten elämään, sillä kaavailtu tuontikielto ei koskaan astunut voimaan.

tuontikieltoluettelo
Janne Nokki

Tullin historiamuisteluista selviää, että alkoholin, makeisten ja tupakkatuotteiden lisäksi tarkasti määriteltyyn ylellisyystavaroiden tuontikieltolistaan olisivat sisältyneet yhtä lailla sateenvarjot ja silmälasit kuin hipsut ja nyöritkin.

– Lista on kymmenien sivujen mittainen. Siinä on myös hyvin yksityiskohtaisesti määritelty kiellettyjen ja erikseen sallittujen tuotteiden eri käsittelytapoja, kertoo asiaan perehtynyt tulliylitarkastaja Janne Nokki.

Suomea huoletti tuotteiden saatavuus

Venäjällä asetetut kiellot määrättiin koskemaan myös Suomea, ja vuoden 1916 lopulla senaatti pyysi Tullihallitukselta pikaista kommenttia esitettyyn listaan. Keisarillinen Suomen senaatti oli tuohon aikaan Suomen suuriruhtinaskunnan korkein siviilihallintoelin.

Tullihallitus lähetti ehdotuksensa 9. tammikuuta 1917 Suomen senaatille. Senaatti puolestaan lähetti sen eteenpäin venäläiselle kenraalikuvernöörille.

Tullin mukaan suurinta osaa listan tavaroista tuotiin Suomeen vain Venäjältä. Tilanne voisi kuitenkin muuttua merkittävästi ”kadon tahi muiden arvaamattomien seikkojen johdosta”. Silloin Suomessa olisi jääty ilman tavaroita, joita ei saanut kotimaasta. Muutoinkin kauppaa voitiin käydä vain liittolaismaiden ja puolueettomien kanssa, ja Suomen ulkomaankauppa oli käytännössä paljolti Venäjän varassa.

Senaatti ei reagoinut alkoholituotteiden tuontikieltouhkaan

Venäjän esittämällä kieltolistalla oli mittaa. ”Tuottamatta maalle suurempaa haittaa” voitiin ”nykyisen sodan jäljellä olevana aikana” kieltää tuomasta muista maista esimerkiksi tupakkaa ja sikareita, olutta, viiniä ja muita alkoholijuomia sekä denaturoitua ja denaturoimatonta spriitä.

Tähän tullihallitus huomautti, että vaikka alkoholijuomien tuontikielto olisi ollut paikallaan, valtion tuloille sellaisesta olisi haittaa. Alkoholista oli vuosina 1915–16 kannettu huomattavasti tullia, jopa useita miljoonia markkoja. Lisäksi vuonna 1916 oli kokeiltu erityistä sota-ajan alkoholijuomaveroa. Senaatti ei kuitenkaan huomioinut näitä esityksiä. Käytännössä maahan tuotiin muualta pääasiassa arvokkaampia juomia, kuten konjakkia, viskiä ja viinejä. Oluita ei tuotu käytännössä ollenkaan.

– Tullilla oli asiaan fiskaalinen näkökulma, kun senaatilla puolestaan saattoi olla muitakin. Myöhemmin vuonna 1917 säädettiin alkoholikieltolaki. Paikallisia anniskelukieltoja oli jo tuohon aikaan, muistuttaa Nokki.

Vaatteista oli pulaa – myös artisokat toivelistalla

Ruokatuotteista tuontikielto olisi ulottunut esimerkiksi viinirypäleisiin, pähkinöihin, sieniin, keitettyihin hedelmiin ja marjoihin, etikkaan, juustoon, rapuihin, makeisiin, konvehteihin, pipareihin ja leivoksiin.

tuontikieltoluettelo
Janne Nokki

Suomalaiset puolestaan halusivat jättämänsä vastineen mukaan tuoda edelleen maahan sellaisia ”maan asukkaille tarpeellisia tavaroita” kuten artisokkia, herneitä, kukkakaalia, tuoreita hedelmiä ja marjoja, piirakoita, salaatteja, sinappia, etikassa säilöttyjä oliiveja, kapriksia, pöytäsuolaa, tuoretta tai säilöttyä kalaa, silkkihuiveja ja -kankaita, vilttejä ja kudonnaisia sekä reunuksilla koristeltuja miesten, naisten ja lasten vaatteita.

Senaatin valtiovaraintoimituskunta lähetti luettelon kenraalikuvernöörille. Senaatti korosti erityisesti vaatteita, niitä ei tuotu Venäjältä eikä valmistettu riittävästi Suomessa. Lisäksi senaatti tahtoi pitkän siirtymäajan ennen kiellon toimeenpanoa.

– Suomen listalla haettiin tuotteita, mitä itse asiassa oikeasti tarvittiin. Silloin oli jo pula tavarasta. Suomen ulkomaankauppa oli paljolti Venäjän varassa, ja ounasteltiin, että Venäjällä tulee menemään huonompaan suuntaan. Näin käytännössä kävikin. Vuonna 1917 tilanne kriisiytyi ja vaikutti yhteiskunnalliseen tilanteeseen myös Suomessa, kertoo Nokki.

Miehille sai tuoda nahkaisia kenkiä, naisille ei

Venäjä kaavaili tuontikieltoa myös sateen- ja auringonvarjoille, silmälaseille, lornjeteille ja kiikareille, taskukelloille sekä soittimille.

– Listasta näkee, miten arvomaailma on silloin mennyt. Se kertoo ajattelusta, jonka pohjalta tehtiin päätöksiä, mikä on tärkeätä ja mikä ei. Yksityiskohtia tuskin lähdettiin Venäjällä kyseenalaistamaan. Ja tämä Venäjällä voimaan tulossa ollut lista piti sovittaa myös Suomeen, valottaa Nokki taustaa.

Kiellettyjen luksustuotteiden listalle olivat päätyneet untuvat, turkikset, nahkavalmisteet, naisten kengät, nahkahansikkaat, matkalaukut ja salkut. Tästä poiketen Venäjä olisi kuitenkin sallinut tuoda opossumin, kengurun, merikarhun (eli turkishylkeen), karhun, suden, ilveksen, hylkeen, merileijonan, saukon, tiikerin tai pantterin nahkoja, ratsupiiskoja ja nahkasatuloita.

Miesten nahkajalkineita olisi saanut tuoda maahan, mutta naisille saattoi tuoda vain ei-nahkaisia jalkineita.

– Tähän ovat vaikuttaneet arvatenkin sotilaalliset seikat. Kenkiä on tarvittu Venäjän armeijalle, eikä naisia sanottavasti siellä palvellut, selventää Nokki.

Koruja, hipsuja ja nyörejä uhkasi tuontikielto

Venäjän kieltolistalta löytyvät korukivet ja jalokivet, helmet, peilit, hajusteet ja ihomaalit, tylli, pitsi, koruompeleet, naisten hatut ja päähineet, sulat ja keinokukat. Hajusteista olisi sallittu kuitenkin sellaiset, joissa ei ollut alkoholia.

Ylellisyystavaroiden tuontikielto olisi koskenut lisäksi koristeltuja puusepänteoksia, punoksia, savi-, posliini-, fajanssi- ja lasiteoksia, kulta- ja hopeateoksia, koriste-esineitä, koristeltuja ja verhoiltuja rattaita, hipsuja ja nyörejä ja villamattoja.

Venäjän luettelo olisi kuitenkin sallinut tuoda kaakeleita ja tiiliä, karkeita punottuja koreja, koristelematonta lasia ja lasipulloja säilyttämiseen, samoin erilaisia lankoja ja työkaluja.

Ylellisyystavaroiden tuontikieltoa ei kuitenkaan koskaan tullut ja asia raukesi. Kiellon vaikutukset olisivat joka tapauksessa jääneet vähäisiksi, sillä monien tavaroiden tuonti romahti vuonna 1917 ilman sitäkin. Alkoholin osalta muutaman kuukauden kuluttua tuli uusia säädöksiä.