Jokainen juoruaja ei ole trolli – Valheiden levittämisestä ei kukaan ota vastuuta

Trolli ei ole enää vain ärsyttävä nettituntemattomuus, vaan myös tarkoitushakuinen mielipidevaikuttaja eli agitaattori. Trollauksella ja juoruilulla on yhtymäkohta ryhmien muodostumisessa.

internet
Sormi osoittaa kannettavan tietokoneen ruutua.
Trollaaminen on tahallista ärsyttämistä.Ralf Hirschberger / EPA

Trolliksi kutsutaan nykyisin vaikka ketä. Alun perin trollaajaksi sanottiin henkilöä, joka pyrki tarkoituksella ärsyttämään muita internet-keskusteluissa.

– Tarkkaan ottaen trollaus on tahallista ärsyttämistä. Sitä on ollut netissä siitä asti kun on ollut keskustelualueita, alkaen muinaisista BBS-purkeista, nettifoorumeista ja nykyään sosiaalisen median palveluissa, koulutusteknologian ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä sanoo.

Trolli, hyödyllinen idiootti vai juorujen levittäjä?

Arkikielessä trollin ja trollauksen käsite on laajentunut. Pönkä erottelee ainakin kolme eri trollilajia.

– Perinteiset trollit nauttivat siitä, että saa muita ärsytettyä, olipa asia mikä tahansa. Sitten on tarkoitushakuinen mielipidevaikuttamiseen pyrkivä trollaaminen, oli se sitten minkä tahansa asian edestä tai hyväksi. Välimaastossa ovat niin sanotut hyödylliset idiootit, eli ne jotka lähtevät mukaan trollaukseen. He ovat itsekin tavallaan trollaamisen uhreja, eli heitä käytetään hyväksi levittämään disinformaatiota.

Ryhmään kuuluminen on ihmiselle tärkeää – ihmisen identiteetti muodostuu osittain erilaisista ryhmän jäsenyyksistä.

Sanna Nurmilaakso

Pöngän mukaan vaikuttamispyrkimyksen trollausmerkitys syntyy siitä, että esimerkiksi somessa levitetään tarkoituksellisesti väärääkin tietoa sen avulla, että esitetään se huomiota ja tunteita herättävällä tavalla.

– Tai valitaan sieltä täältä uutisia, myös valtamediasta, jotka tukevat omaa kertomusta, mutta laitetaan uutiselle oma merkitys, selitetään syitä omaan linjaan sopivasti. Lisäksi esimerkiksi Facebookissa perustetaan oman linjan mukaiseen mielipidevaikuttamiseen ja disinformaation levittämiseen liittyviä ryhmiä. Ne ovat tehokkaita löytämään oman viestin kohderyhmä, jonka jälkeen ryhmä on tehokas kanava jakaa oman linjan mukaista sisältöä. Tätä viestiä ryhmäläiset voivat jakaa sitten edelleen muissakin somekanavissaan.

Vähän trollisivustoja, paljon peesaajia

Pöngän mukaan vaikuttamiseen pyrkivä toiminta on Suomessa varsin yleistä.

– Suomessa on useita tunnettuja sivustoja, joissa on trollityyppisiä verkkoartikkeleita ja juttuja. Ne leviävät somessa, kun juttuja jaetaan ja kommentoidaan. Voi sanoa, että tarkoitushakuisia, mielipidevaikuttamiseen pyrkiviä trollaajia on vähän, mutta niitä ihmisiä, jotka lähtevät juttujen levittämiseen mukaan jonkun oman syynsä takia, on suhteellisen paljon.

Valitaan sieltä täältä uutisia, myös valtamediasta, jotka tukevat omaa kertomusta, mutta laitetaan uutiselle oma merkitys.

Harto Pönkä

Trollauksella ja juoruilulla voisi olla paljon yhteistä, ajattelee maallikko. Pöngän mukaan trollaus on kuitenkin kokonaan eri maailmassa. Yhteinen piirre voikin löytyä ryhmäytymisen kautta.

Sanna Nurmilaakso valmistui muutama vuosi sitten Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Hän havainnoi juoruilua ryhmässä sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa pro gradussaan (siirryt toiseen palveluun) (pdf-tiedosto, Tampereen yliopisto).

Lääkäri käyttää näppäimistöä.
Pelkkien nimimerkkitietojen perusteella ei voi tietää keskustelukumppaninsa henkilöllisyyttä tai ammattia. Eeva Kuivas / Yle

Nurmilaakso havaitsi juoruilun vahvistavan ryhmän me-kokemusta tarjoamalla mahdollisuuden keskinäiseen tukeen, yhteistyöhön ja yhteiseen kokemukseen. Nurmilaakso toteaa gradussaan, että juoruilu toimii koetun epäoikeudenmukaisuuden purkamisena, viihteenä ja keskinäisen ymmärryksen sekä tiedonkulun lisääjänä.

Hampaaton juoruakka oletkin sinä itse

Juoruaja ei ole se stereotyyppinen Suomi-filmien talonmiehen kurttuinen eukko, joka kiitää kumarassa luudan kanssa kertomassa asioita ja saa palkkioksi kahvikupillisen.

– Kaikki juoruilevat. Juoruilija on kuka tahansa meistä, joka kuuluu johonkin ryhmään ja haluaa ottaa sosiaaliseen toimintaan osaa, joka on kiinnostunut ihmisistä ja siitä, millaisia sääntöjä ryhmän toimintaan liittyy. Usein tilannetta häivytetään sanomalla, että keskustellaan tai jutellaan jostakin ihmisestä, vaikka se olisi juoruilua.

Ryhmä saa mielekkyytensä suhteessa johonkin toiseen ryhmään, esimerkiksi jossain Talvivaara-ryhmän tapauksessa se on suhteessa tiettyihin tapahtumiin tai tiettyihin valtaa pitäviin henkilöihin tai heidän edustamiin arvoihin.

Sanna Nurmilaakso

Nurmilaakson mukaan hänen työpaikan juoruryhmistä saamiaan tuloksia voi soveltaa myös jollain tasolla someryhmien toimintaan.

– Ryhmään kuuluminen on ihmiselle tärkeää – ihmisen identiteetti muodostuu osittain erilaisista ryhmän jäsenyyksistä. Voisi ajatella, että someryhmä kokoaa ihmisiä yhteen jonkun asian ympärille, josta ihmiset ovat kiinnostuneita. Jotenkin siinä täytyy muodostua jaettu perspektiivi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, sanoo Nurmilaakso.

Kaksi naista sohvalla, kahvikupit kädessään.
Juorulle on tyypillistä, että kohde ei koskaan saa tietää, että hänestä puhutaan.Hanna Lumme / Yle

Yksi juoruilun merkityksistä on ylipäänsä ryhmän, "meidän", syntyminen. Oman ryhmän jäsentä puolustetaan voimakkaasti niitä vastaan, jotka ovat ryhmän ulkopuolella. Ryhmästä saa myös tukea, kun maailma murjoo. Koettua epäoikeudenmukaisuuden tunteen tuomaa tuskaa voidaan jakaa ryhmän jäsenten kesken.

Juoru tai trollaus voi vahingoittaa, mutta vastuuta ei trolli ota

Samalla tavalla sosiaalisen median ryhmässä haetaan tukea samanmielisiltä. Johonkin tiettyyn tarkoitukseen perutettu ryhmä kuuntelee ja lohduttaa.

– Ryhmä saa mielekkyytensä suhteessa johonkin toiseen ryhmään, esimerkiksi jossain Talvivaara-ryhmän tapauksessa se on suhteessa tiettyihin tapahtumiin tai tiettyihin valtaa pitäviin henkilöihin tai heidän edustamiin arvoihinsa, Sanna Nurmilaakso toteaa.

Harto Pönkä on samaa mieltä, että ryhmät ovat tehokkaita keräämään yhteen samaa mieltä olevia ja samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä.

– On totta, että ryhmäyttäminen ruokkii sitä, että ollaan jatkossa halukkaampia levittämään juttuja ja myös vastaanottamaan myös itse niitä. Some on tehokas tuomaan samanmielisiä yhteen, oli se asia mikä tahansa, vaikka pitsinnypläys. Saati sitten, jos on joku vaikkapa poliittinen agenda, jota lähdetään ajamaan. Saat itsellesi ja asiallesi voimaa, kun olet osa isompaa ryhmää.

Mielipidevaikuttamiseen pyrkiviä trollaajia on vähän, mutta niitä ihmisiä, jotka lähtevät juttujen levittämiseen mukaan jonkun oman syynsä takia, on suhteellisen paljon.

Harto Pönkä

Juoruilla on myös voimaa, joka saattaa karata käsistä. Ari Turunen kertoo kirjassaan Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa (siirryt toiseen palveluun) (Google Play) esimerkin Rooman keisari Tiberiuksesta, joka oli ihmisarka ja kömpelö, mutta kyvykäs työmyyrä. Muutettuaan Caprin saarelle ihmisiä välttääkseen hän joutui ilkeämielisten huhujen kohteeksi – ja sai perverssin hullun maineen.

Tuoreempi esimerkki löytyy Kainuusta. Nykyisestä Terrafamen nikkelikaivoksesta, entisestä Talvivaarasta on mielipide likimain jokaisella suomalaisella. Joulun alla Talvivaaran kaivosalueen läheisen Nuasjärven kalastajat saivat viestin kalojen tukkuostajalta – ostot loppuivat (siirryt toiseen palveluun) (Kainuun Sanomat), koska ihmiset eivät halua ostaa järvestä pyydettyä kalaa. Ostaja kyllä vakuutti, ettei kalassa ole mitään vikaa, mutta se ei mene kaupaksi. Voimakkaat mielipiteet olivat tehneet tehtävänsä, ja kaupallinen kalastus on Nuasjärvellä loppumassa.

Huhu karkasi, eikä takaisin tule

Juoruilun tai trollauksen seuraamukset voivat olla yksittäiselle ihmisille hyvinkin vakavia, mutta vastuun ottajaa ei niin vain löydykään. Harto Pönkä huomauttaa, että vaikka yksittäisen virheellisen uutisen alkuperäinen levittäjä löytyisikin, ei voi helposti todentaa, että joku yksittäin ihminen tai ryhmä olisi vastuussa.

– Kun huhu tai virheellinen uutinen lähtee leviämään, tieto on kohta kopioituna niin monelle eri verkkosivustolle ja niin moneen eri Facebook -ryhmään, että yritäpä löytää, kuka oli alkuperäinen liikkeelle laittaja? Ja kun osallisena on lukuisia ihmisiä, jotka levittävät juttua, linkkejä ja keskustelevat siitä kuin se olisi faktatietoa, niin loppujen lopuksi ei voi sanoa, että yksittäinen henkilö tai taho olisi vastuussa. Silti huhu jatkaa elämistään ja sitä on lähestulkoon mahdotonta saada korjattua. Sikäli kun oikeaan tietoa ikinä tulee tarjolle, sitä on mahdoton saada leviämään yhtä laajalle kuin alkuperäistä juttua.

Ryhmäyttäminen ruokkii sitä, että ollaan jatkossa halukkaampia levittämään juttuja ja myös vastaanottamaan myös itse niitä.

Harto Pönkä

Sanna Nurmilaakson mukaan juoruiluun on kiinnitettävä huomiota ainakin työyhteisössä, jos se lähtee lapasesta.

– On monia tapauksia, jossa juoruilu on huono asia, se voi olla syrjintää työpaikalla, nettikeskusteluissa panettelua, herjaamista ja mustamaalaamista, johon Suomen laissakin on sanottavaa. Jos se kohdistuu yhteen ihmiseen, siihen liittyy mustamaalaamista ja ryhmän ulkopuolelle sulkemista, niin siihen kyllä pitää kiinnittää huomiota.

50 kopioseteli
Jotkut huhut, jourut ja valeuutiset ovat helposti tunnistettavissa vääriksi, jos pohjatietoa on tarpeeksi. Suomen Pankki

Monesti juoruilevaa tai trollaavaa ihmistä pidetään jotenkin halveksittavana, huolimatta siitä, että juoruilu on kovin yleistä ja trollaukseen mennään päätä pahkaa mukaan.

– Halveksittavuus liittyy siihen, että juoruilulla tunkeudutaan yksityiseen. Yksityisyys ja sen suojelu on länsimaissa itseisarvo. Toisaalta siinä esitetään arvioita toisista ihmisistä, yleensä kielteiseen sävyyn.

Juoruilijoita, trollaajia ja mielipidevaikuttajia on ollut aina. Juorupiirit ovat kokoontuneet, besserwisserit julistaneet tietojaan, ja tarkoitushakuista mielipidevaikuttamista kutsuttiin agitaatioksi. Ne ovat vain löytäneet uudet muodot sosiaalisessa mediassa.

Apina tukee turkin rapsuttajaa, ihminen juorun tuojaa

Miksi ihmiset sitten lähtevät mukaan juoruiluun tai trollaukseen?

– Tunteiden takia, sanoo Pönkä.

– Se, mikä koukuttaa trollauksessa tai saa ihmiset liittymään siihen mukaan, on psykologinen vaikuttamismekanismi. Herätetään voimakkaita tunteita. Niitä on helppo herättää. Kirjoitetaan joku ihmistä lähellä oleva, tunteita koskettava väite tai valeuutinen, ilman muuta se vaikuttaa keneen tahansa meistä. On lukijan tehtävä tarkistaa, että mitkä perusteet uutisella oli, ja oliko kirjoittaja tai jutun julkaisija luotettava taho.

Toinen selitys mukaan lähtemiselle on tunne sisäpiiriläisyydestä, sanoo Harto Pönkä.

– Pääset ikään kuin tietämään jotain, mitä muut eivät tiedä, sinulla on jotain vähän salaista tietoa. Juttujen levittämisessä juuri tuota käytetään hyväksi.

Trollitehdas Pietarissa.
Pietarissa Venäjällä toimiva mielipidevaikuttamiseen pyrkivä trollitehdas levittää nettipropagandaa kellon ympäri.Mika Mäkeläinen / Yle

Vähän kuin juorujen levittämisessä – varmin tapa saada sana leviämään on vannottaa vastaanottaja pitämään asia omana tietonaan.

Yksi vastaus on juoruilun itsensä luonteessa. Nurmilaakso sanoo, että juoru on osa ihmisenä olemista.

– Juoruilu on eräänlainen foorumi käsitellä epävirallisia asioita. Esimerkiksi työpaikalla voi käsitellä tunteita, ilman että ne suoraan roihahtavat konfliktiksi. Toisaalta se liittyy olennaisesti ryhmän toimintaan ja ihmisenä olemiseen ja ihanteiden muodostumiseen – millainen on hyvä ihmisyys missäkin kontekstissa.

Juoruilla on myös viihdearvoa.

– Näen juoruilun myös jollain tasolla tarinan kerrontana. Tarinan kerronta liittyy paljon ihmiseen ja ihmisten väliseen viihtymiseen ja toimintaan. On kirjoitettuja tarinoita, romaaneja ja proosaa, juorulehtiä ja kaikenlaista jutustelua.

Kun osallisia on lukuisia ihmisiä, jotka levittävät juttua, linkkejä ja keskustelevat siitä kuin se olisi faktatietoa, niin loppujen lopuksi ei voi sanoa, että yksittäinen henkilö tai taho olisi vastuussa.

Harto Pönkä

Jo 2 350 vuotta sitten Aristoteles käsitteli tarinankerrontaa Runousopissaan (siirryt toiseen palveluun) (Wikipedia). Hänen ajatuksissaan tragediat käsittelivät meitä parempia ihmisiä, komediat taas meitä huonompia. Komediassa huumori perustuu naurettavuuteen ja häpeään.

Monesti juoruissa tai tarinoissa käsiteltävät ihmiset näytetään huonossa valossa ja sekös huvittaa meitä.

Tai kuten Ari Turunen kirjoittaa kirjassaan, juoruilu on samaa kuin rapsuttaminen apinoille. Sillä osoitetaan lojaalisuutta ja tarkistetaan luottamusta – jos rapsutat minun turkkiani, olet luottokelpoinen. Siksi sitä apinakaveria tuetaan, joka sinun turkkiasi rapsuttaa, kirjoittaa Turunen.