"Se oli yksi heilahdus ja kaikki oli ohitse" – Mikko Moilanen etsii Suomen vanhoja mestauspaikkoja

Historiaharrastaja Mikko Moilasella on harvinaisen kolkko mielenkiinnon kohde. Hän kartoittaa paikkoja, joilla on joskus pantu toimeen kuolemanrangaistuksia.

kuolemanrangaistus
Mikko Moilanen seisoo kulmauksessa ja Kuopion kirkko taustalla.
Mari Karjalainen / Yle

Ensimmäisestä kirveen heilautuksesta katkesi käsi ja toisesta katkesi kaula. Tämän jälkeen rikollisen ruumis ja sen osaset aseteltiin teilinpuille kaikkien ohikulkijoiden nähtäväksi.

– Hurjan näköistä se on ollut. Ei mädäntyneen ihmisruumiin lemu hyvä ole, pohtii historian harrastaja Mikko Moilanen Kuopion tuomiokirkon kupeessa Minna Canthin kadun ja Vuorikadun kulmauksessa.

Paikalla on 1770-luvulla sijainnut mestauspaikka, missä pyöveli toimitti virkaansa. Luonnonvarakeskukselta eläköitynyt Moilanen on harrastuksenaan neljän vuoden ajan kartoittanut suomalaisia mestauspaikkoja ja tutkinut pyövelin työnkuvaa.

Kuopion pyöveli on viimeisen kuolemanrangaistuksen toimeenpanija.

Mikko Moilanen

Kuopion keskustan vanha mestauspaikka mainitaan Moilasen mukaan 1770-luvun asemapiirroksessa. Tuolloin paikalla ei ollut vielä kirkkoa eikä muitakaan rakennuksia. Paikka oli sopiva mestaukseen, koska ohitse kulki merkittävä tie, jota kulkiessaan ihmiset näkivät rikollisten pelottavan ja surkean kohtalon.

Kun kaupunki kehittyi, mestauspaikka siirrettiin perimätiedon mukaan nykyisen Männistön kaupunginosaan Tiihottarenmäelle. Kolmas tiedossa oleva savolainen mestauspaikka on Moilasen mukaan Iisalmessa Pänninsaaressa lähellä nykyistä Iisalmen keskustaa.

Moilanen kertoo saaneensa tietoja noin 200 mestauspaikasta Suomessa. Ne sijaitsivat alkuaan toreilla ja muilla keskeisillä paikoilla. 1700-luvulla ne siirtyivät kauemmaksi asutuksesta maanteiden ja vesireittien varsille.

Moilanen ei halua revitellä mestauspaikkojen kauheuksilla, vaan tuoda esille elämän pimeät puolet rehellisesti. Pyövelin arkea tutkimalla käsittää, kuinka raa´asti ihmiset voivat suhtautua toisiinsa.

– Mestauspaikkoja ei kannata nostaa esiin herkutellakseen veren määrällä. Huomionarvoista on se inhimillinen tragedia, joka paikoille laskeutuu.

Hyvä pyöveli toimi säntillisesti

Kirveellä mestaus, puupiirros 1500-luvulta. Kuva Hannele Klemettilän teoksesta Keskiajan pyövelit.
Kuva Hannele Klemettilän teoksesta Keskiajan pyövelit.Yle

Ammattimainen pyöveli ei kerskaillut karkeilla otteilla, vaan pyrki eleettömään suoritukseen. Mestaus veti paikalle paljon yleisöä ja avointa tilaisuutta johti kruununvouti. Tärkeässä osassa oli myös pappi, joka saatteli mestattavan pölkylle. Sitä ennen hän nuhteli, sovitteli ja lohdutti tuomittua.

Mestattavaksi joutunut ei saanut nähdä teloittajaansa, joten pyöveli rakensi itselleen havumajan tai piilotteli kiven takana.

– Vasta kun tuomitun pää oli laskettu mestauspölkylle ja kruununvouti nosti miekan merkiksi, pyöveli hipsi paikalle, Moilanen kertoo.

Pyövelin peruspalkka oli matala, ja ilman keikkoja elintaso jäi alhaiseksi.

Mikko Moilanen

Yleensä ihmiset pelkäsivät ja karttoivat pyöveliä hänen työnsä vuoksi. Virkaa oli vaikea täyttää, sillä työ oli henkisesti erittäin raskasta. Kaulankatkoja toimitti töitä, joita kukaan muu ei halunnut tehdä. Joskus ammattimaiset mestaajat saivat kuitenkin kiitosta.

– Kylläpä oli taitava pyöveli. Se oli yksi heilahdus ja kaikki oli ohitse, kuvailee Moilanen erään kruununvoudin mietteitä pyövelin otteista.

Pyövelin työkeikat vähenivät keisarin määräyksestä

Kirves Keskusrikospoliisin Rikosmuseossa.
Ruotsin vallan aikainen mestauskirves.Mia Gertsch / Yle

1600-luvulla lääninpyöveli Anders Geidel tuli piskuiseen Kuopioon Viipurista asti, sillä Kuopion alue kuului tuolloin Viipurin vaikutuspiiriin. Moilanen kutsuu Geideleitä pyövelidynastiaksi, sillä saman suvun pyövelien työmaa ulottui parhaimmillaan Viipurista aina Tallinnaan ja Turkuun saakka.

Yleisin mestauksen syy Savossa oli henkirikos. 1600–1700-luvuilla mestaustuomioita määrättiin alueella myös sellaisista rikoksista kuin eläimeen sekaantuminen ja sukurutsa. Moilasen mukaan savolaiset joutuivat mestauspölkylle huomattavasti harvemmin siveysrikoksista verrattuna Pohjanmaan tapauksiin.

– Pohjanmaalla ihmiset ovat mellastaneet sukupuolisten viettien armoilla enemmän, tuumaa Moilanen.

Kuopiolainen pyöveli Lauri Jauhiainen oli viimeinen, joka mestasi Suomessa. Viimeiseksi kaula katkaistiin 1820-luvulla renki Tahvo Putkoselta, joka oli humalassa lyönyt erään torpparin hengiltä.

– Kuopion pyöveli on viimeisen kuolemanrangaistuksen toimeenpanija.

Pyövelin virka kuitenkin säilyi. Kuopiolaisen pyövelin Pekka Pekanpoika Kolehmaisen 40 vuoden pyövelin ura elätti heikosti, sillä työtehtävät vähentyivät. Hirttämisen ja mestaamisen sijaan hän kuritti rikollisia tai hautasi itsemurhan tehneitä.

– Pyövelin peruspalkka oli matala, ja ilman keikkoja elintaso jäi alhaiseksi. Kolehmainen on kirkon kirjoissa vuosikymmeniä kuvattu köyhänä, kertoo Moilanen tutkimuksistaan.

Juttua korjattu 18.1. klo 13:00 .Viimeiseksi Suomessa mestattiin pieksämäkeläinen Tahvo Putkonen. Aikaisemmin jutussa kerrottiin riistavetisen Antti Miettisen olleen viimeinen mestattu Suomessa. Miettinen mestattiin vuonna 1823. Hän oli viimeinen, joka mestattiin silloisen Kuopion pitäjän alueella, mikä vastaa nykyisin suurin piirtein Pohjois-Savoa. Tahvo Putkonen mestattiin Pieksämäellä nykyisen Etelä-Savon alueella.