yle.fi-etusivu

Puhtaus, ruoka ja aikataulut – ammattiin opiskelevien perusvalmiudet ovat hukassa

Armovitosilla peruskoulun läpäisseille pitäisi ammattikoulussa opettaa elämänhallintaa ja ammatti.

Koulutus ja kasvatus
Koulun kello.
Toni Pitkänen / Yle

Nuori ei muista tulla ajoissa kouluun. Tai tulee likaisissa vaatteissa ja nälkäisenä. Tämä on todellisuutta Suomen ammattikouluissa. Yhä useamman nuoren elämänhallintataidot sekä luku- ja kirjoitustaidot, matemaattinen osaaminen ja keskittymiskyky ovat puutteellisia.

Ammattiosaamisen kehittämisyhdistyksen (AMKE ry) toimitusjohtajan Petri Lempisen mukaan ongelman taustalla on iso yhteiskunnallinen muutos.

– Kännyköiden näpläys on tullut mopon rassaamisen tilalle. Luontaista käden taitojen kehittymistä ei tapahdu missään vaiheessa elämää ja se näkyy ammatillisessa koulutuksessa.

Amiksen pitäisi pystyä paikkaamaan se, mitä peruskoulu on 9 vuoden aikana jättänyt tekemättä.

Petri Lempinen, AMKE ry:n toimitusjohtaja

Yksi syy ongelmalliseen tilanteeseen löytyy peruskoulusta.

– Armovitosilla peruskoulun suorittaneillekin tulee tarjota koulutuspaikka – riippumatta siitä, mikä heidän kykynsä opinnoista selviämiseen on.

Lempisen mukaan aiemmin se 15 prosenttia peruskoulun päättävistä, joiden perusvalmiudet eivät olleet riittävät toisen asteen opintoihin, menivät erilaisiin sekatyömieshommiin, töihin, joihin ei ole vaadittu mitään koulutusta.

– Amiksen pitäisi pystyä paikkaamaan se, mitä peruskoulu on 9 vuoden aikana jättänyt tekemättä. Se ei ole ihan yksinkertainen juttu. Ja samalla heille pitäisi opettaa ammatti, Lempinen sanoo.

Verkkokurssit eivät sovi 16-vuotiaille

Vuonna 2015 ammatillisessa koulutuksessa opiskeli yhteensä 325 000 opiskelijaa, joista noin 100 000 oli alle 20-vuotiaita nuoria.

Useana vuonna peräkkäin koulutusmäärärahojen leikkaukset ovat kohdistuneet ammatilliseen opiskeluun. Tänä vuonna hallitus niistää ammatillisen koulutuksen määrärahoja 190 miljoonalla eurolla.

Määrärahojen kutistuminen näkyy lähiopetustuntien vähenemisenä. Opiskelijat suorittavat yhä enemmän kursseja verkossa.

– Minulla on tälläkin hetkellä 78 verkkokurssia suorittavaa opiskelijaa, joista kolme on palauttanut työnsä, sanoo Keski-Pohjanmaan ammattiopiston pitkäaikainen lehtori ja luottamusmies Dieter Heiermann. Keski-Pohjanmaan ammattiopiston määrärahoja leikattiin jo neljäntenä vuonna peräkkäin.

Lehtorin mukaan itsenäinen verkko-opiskelu ei 16-vuotiaita motivoi.

Työnantajan resurssit eivät riitä

Perusvalmiuksien puute on havaittu myös työpaikoilla, työssäoppimisjaksoilla. Työnantajien resurssit eivät riitä opettamaan työharjoitteluun tuleville opiskelijoille perusasioita. Kun perustaidot puuttuvat, ei työssäoppimisjaksolla päästä syventämään opittua.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelun kuntayhtymän (Soite) koulutuspäällikkö Maria Isokoski on saanut yksiköiden esimiehiltä palautetta, että työssäoppijoiden perusvalmiudet eivät ole enää kaikilla samaa tasoa kuin mihin on totuttu. Hän uskoo yhden syyn olevan juuri lähiopetustuntien väheneminen.

– Ammattiin opiskelevilla on yhä enemmän itsenäistä opiskelua ja yhä vähemmän opettajan ohjauksessa tapahtuvaa käytännön harjoittelua ja teoriaopetusta.

Sairaanhoitaja ja potilas
Tiina Karjalainen / Yle

Vuonna 2015 Soitessa tehtiin noin 12 000 työssä oppimispäivää. Lukuun on laskettu mukaan sekä ammattikorkeakoulusta tulevat työharjoittelijat että toisen asteen ammatilliset opiskelijat. Ammattikouluikäisiä työssäoppijoita Soite kouluttaa vuosittain muutama sata.

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ammattilaiset tekevät Isokosken mukaan hyvin paljon itsenäistä hoitotyötä kotihoidossa, erilaisissa kodinomaisissa ympäristöissä, missä hoitotiimi voi olla hyvinkin pieni, tai työtä tehdään työparin kanssa.

– Tuolloin työvuorossa ei välttämättä ole ketään vanhempaa työntekijää, jotka voisi kysyä neuvoa. Vastavalmistuneiltakin vaaditaan hyvää teoria- ja taitopohjaa.

Isokoski kyselee myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta muutama vuosi sitten poistuneiden soveltuvuustestien perään.

– Kyllä, ehdottomasti olen sitä mieltä, että ne pitäisi palauttaa. Myös Suomen Lähi- Ja Perushoitajaliitto SuPer ry (Super) on ottanut kantaa asiaan. Soveltuvuustestistä olisi myös opiskelijalle itselleen hyötyä.

Sosiaalisia taitoja ei voi opettaa

Kaikkea ei kuitenkaan koulun penkillä opi, kuten ihmisten kohtaamista.

– Sosiaali- ja terveysalalla opiskelijat kohtaavat jo opiskeluaikanaan hyvin eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Tämä on varmasti haasteellisin asia, mitä opiskelijat miettivät työssäoppimisjaksolle tullessaan.

Isokosken mukaan sosiaalisia taitoja ei voi oikein opettaa, ne tulee oppia itse.

– Ne opitaan ohjaajan rinnalla työskennellessä. Haasteellisista tilanteista keskustellaan, ja siitä, miten kohdata potilas. Työssäoppija saa myös palautetta asiakkaan kohtaamisesta.

Lähihoitajaksi vuonna 2015 valmistunut Mikaela Dahlbacka on samaa mieltä: Lähihoitajan ammatissa on asioita, jotka oppii vasta työelämässä.

– Teoriassa saimme paljon tietoa koulussa, mutta työharjoittelu oli se paikka, missä pääsin kokeilemaan oppimiani taitoja. Lähihoitajan työhön kuuluu niin iso alue, että koulussa ei voi sitä kaikkea oppia, Dahlbacka sanoo.

Alaveteliläinen Mikaela Dahlbacka valmistui 2015 lähihoitajaksi aikuisopiskellijoita kouluttavasta Yrkesakademin i Österbotten:sta.
Mikaela Dahlbacka valmistui lähihoitajaksi 2015. – Kaikkea ei voi oppia koulunpenkillä.Mari Hautamäki / YLE

Hän suoritti kolme 6 viikon työssäoppimisjaksoa, joista yhden vuodeosastolla, toisen terveyskeskuksessa ja kolmannen kotihoidossa.

– Työssäoppimisjaksoilla varmistui, että kotihoito on minun paikkani.

Ennen lähihoitajaopintojaan Mikaela Dahlbacka ehti työskennellä koulunkäyntiavustajana 10 vuotta. Lähihoitajaksi hän opiskeli ruotsinkielisessä, aikuisopiskelijoita ammattiin kouluttavassa Yrkesakademin i Österbottenissa Pedersöressä.

– Vaikka koulunavustajan työ oli ihana työ, halusin kokeilla jotain uutta. Tiesin, että haluan työskennellä ihmisten parissa.

Eniten nautin siitä, että saan auttaa vanhuksia olemaan kotona niin kauan kuin vain mahdollista.

Mikaela Dahlbacka, lähihoitaja

Pakollisten perusopintojen jälkeen Mikaela valitsi osaamisalakseen sairaanhoidon ja huolenpidon.

– Tiesin, että haluan olla kotihoidossa töissä, ja siellä tarvitsen niitä tietoja ja taitoja, joita sairaanhoidossa opiskeltiin. Niitä ovat esimerkiksi katetrin laittaminen, lääkkeiden antaminen, verikokeiden ottaminen ja vaikka b-vitamiiniruiskeen antaminen asiakkaalle. Rokotuksia lähihoitajat eivät saa antaa.

Dahlbacka on työskennellyt nyt puolisen vuotta lähihoitajana. Seitsemän tunnin työpäivän aikana hän ehtii käydä 7-8 asiakkaan luona.

– Työ on ihanaa, saan olla ihmisten kanssa. Eniten nautin siitä, että saan auttaa vanhuksia olemaan kotona niin kauan kuin vain mahdollista.

Soveltuvuustesti oli käytössä

Mikaela Dahlbackan hakiessa lähihoitajan opintoihin, alalle pyrkiville järjestettiin soveltuvuustesti.

– Kokeeseen kuului myös ryhmäkeskustelu. Olisi hyvä, että sosiaali- ja terveydenhoitoalan opiskelijoille tehtäisiin soveltuvuustesti, sillä kaikki eivät alalle sovi. Hoito- ja hoiva-alalle pyrkivällä henkilöllä tulee olla sydän mukana. Täytyy olla halu tehdä hyvää, halu hoitaa.

Ainakin tällä hetkellä unelma-ammatissaan työskentelevällä Mikaela Dahlbackalla on jatko-opintohaaveita.

– Ehkä sairaanhoitajaksi tai hammashoitajaksi.

Työharjoitteluun lähtevälle opiskelijalle hän vinkkaa: Kokeile!

– Valitse mahdollisimman laaja harjoittelukirjo, esimerkiksi lähihoitaja-opiskelijalle kotihoito, vuodeosasto, sairaala, lastentarha, vammaispalvelut.

Dahlbacka lisää, ettei 16–20-vuotiialla voi vielä olla sellaista elämänkokemusta kuin aikuisopiskelijoilla.

– Nuoret kaipaavat vain kokemusta, ja heidän täytyy saada sitä työn kautta.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Lapsiperheet

Miksi olen olemassa ja miksi sisko kävelee liian hitaasti?

20 + 2 syytä soittaa äidille tai isälle töihin

Puoli seitsemän

Samuli Edelmann edesmenneestä isästään: "Tänne minä jäin laulamaan hänen laulujaan"

Työllisyys

Keskusta ja kokoomus sopuun työllisyys- ja yrityspalveluista –sinisille malli ei kelpaa

A-studio

Rikosoikeusprofessori seksuaalisesta hyväksikäytöstä: Lasten kohdalla pitäisi tuomita useammin raiskauksena