Koe uusi yle.fi

Miksi olemme niin julmetun tyytymättömiä painoomme? – Psykologi: "Länsimainen kauneuskäsitys yhä epärealistisempi"

Ylen kysely paljasti, että valtaosa naisista ja miehistä haluaa laihtua. Ihanteet ja todellisuus ovat yhä kauempana toisistaan, arvioi asiantuntija tyytymättömyyden syytä.

painonhallinta
Vaaka.
Omasta kehosta ja painosta voi tulla symboli muulle tyytymättömyydelle. Tällöin ajattelemme, että jos olisimme hoikempia, olisimme onnellisempia, sanoo psykologi Susanna Anglé. AOP

Ylen tällä viikolla julkaiseman kyselyn tulokset olivat karua luettavaa: vain parikymmentä prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista on tyytyväinen painoonsa. Taloustutkimuksella teetetyn kyselyn mukaan moni haluaisi laihtua.

Mutta miksi ihmeessä olemme niin tyytymättömiä painoomme? Painonhallintaan erikoistuneella psykologilla Susanna Anglélla on arvio:

– Yleisellä tasolla olennaisin syy lienee se, että ihanteet ja todellisuus ovat yhä kauempana toisistaan: meistä on tullut painavampia, ja länsimainen kauneuskäsitys on puolestaan yhä epärealistisempi ja kehoihanne yhä hoikempi ja treenatumpi. Juopa sen välillä, mitä ihailemme ja millaisia oikeasti olemme, on kovin jyrkkä.

Photoshopattujen kuvien keskellä tuntuu, että olemme unohtaneet, mikä on normaali vartalo.

Susanna Anglé, psykologi

Hän huomauttaa, että toki ihmiset ovat aina ihailleet sitä, mikä on vain harvojen saavutettavissa.

– Mutta nykyään photoshopattujen kuvien keskellä tuntuu, että olemme unohtaneet, mikä on normaali vartalo tai mitä kaikkea kauneus voi olla. Median kuva ihailtavasta ihmisestä on kovin kapea: nuoruutta ja timmiyttä ihaillaan.

Myös lihavuustutkija, professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta uskoo, että median esimerkiksi laihdutusohjelmien kautta antamilla kuvilla siitä, millainen ihmisen pitäisi olla, on suuri osuus asiaan. Myös asenneilmapiiri vaikuttaa.

– Lihavuudesta on puhuttu pitkään negatiiviseen sävyyn.

Tällöin esimerkiksi ylipainoinen syyllistyy painostaan ja kokee, ettei kelpaa.

Grafiikka
Taloustutkimuksella marraskuussa teetettyyn kyselyyn vastasi 1059 15-79-vuotiasta.Yle Uutisgrafiikka

Suhde ruokaan menossa neuroottiseksi

Psykologi Susanna Anglé huomauttaa, että kyselyn tulos heijastaa myös nykypäivää. Suomalaisista miehistä kun noin kaksi kolmasosaa ja naisista noin puolet on ylipainoisia.

– Ylipaino on yleistä, joten sen myötä on myös tyytymättömyys ja halu laihtua.

Kyselyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että moni normaalipainoinenkin haluaa laihtua. Puolet suomalaisnaisista on ylipainoisia, mutta kyselyyn vastanneista naisista huomattavasti suurempi osa, yli 80 prosenttia, haluaa pudottaa painoa.

– Eihän ihmisten nyt niin tyytymättömiä pitäisi olla itseensä, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen harmittelee.

Eihän ihmisten nyt niin tyytymättömiä pitäisi itseensä itseensä olla.

Kirsi Pietiläinen, lihavuustutkija

Anglé huomauttaakin, että yksilötasolla kyse voi joskus olla myös siitä, että olemme tyytymättömiä johonkin aivan muuhun asiaan elämässämme tai itsessämme tai tunnemme epämääräistä kelpaamattomuuden tunnetta.

– Tällöin omasta kehosta tai painosta voi tulla ikään kuin symboli tälle tyytymättömyydelle. Tulkitsemme, että vika ja muutostarve on siinä. Että jos vain olisin hoikempi, olisin onnellinen ja kelpaisin muille ja itselleni.

Anglén mielestä myös suhde ruokaan tuntuu menevän neuroottiseen suuntaan jopa yhteiskunnan tasolla.

– Se on erkaantunut luonnollisen ja päivittäisen asian paikasta, joka ruualla kuuluisi olla. Ruokaan liittyy kauheasti tunteita, ja siihen liittyvät otsikot herättävät kohun ja kiistaa ruokavalioista. Tämä on johtanut siihen, että yksilöt tarkkailevat niin kovin painoaan ja ovat siitä huolissaan.

Leivänpalanen.
Nykypäivänä ruokaan liittyy paljon tunteita.AOP

Miksi emme onnistu laihdutusyrityksissämme?

Moni on siis tyytymätön painoonsa ja haluaa laihduttaa, mutta miksi emme silti usein onnistu siinä?

– Siksi, että biologia on niin voimakkaasti ohjelmoitu vastustamaan painonlaskua. Evoluution tuloksena ihmiselle on kehittynyt kymmeniä ellei satoja erilaisia järjestelmiä, joilla se estää painonlaskun kaikin tavoin, koska se on alkujaan ollut aina haitallista, sanoo Kirsi Pietiläinen.

Kun ihminen sitten yrittää taistella luontaista "liian hyvää ruokahalua" vastaan yhteiskunnassa, jossa ruokaa on yllin kyllin tarjolla eikä sen eteen tarvitse harrastaa liikuntaa, keho pistää yksinkertaisesti kampoihin, hän jatkaa.

Ihmisellä on ainoastaan kognitiivinen, älyllinen yritys kamppailla tuhansia vuosia kehittynyttä järjestelmää vastaan.

Kirsi Pietiläinen, lihavuustutkija

– Kaikki mekanismit tulevat päälle siinä kohtaa, kun ihminen yrittää laihduttaa. Lihomista vastaan taas ei ole yhtään ainoaa puolustusmekanismia. Ihmisellä on ainoastaan kognitiivinen, älyllinen yritys kamppailla tuhansia vuosia kehittynyttä järjestelmää vastaan. Moni ei pysty ylläpitämään sitä pitkään, mutta se on luonnollista.

Anglén mukaan laihdutamme huonosti toimivilla tavoilla: tehokuureilla, noudattamalla liian tiukkoja dieettejä ja odottamalla nopeita tuloksia.

– Mielemme on herkästi mustavalkoinen: kaikki herkut pois, joka päivä lenkille. Lähdemme niin rytisten, että homma karahtaa väsymykseen, omaan mahdottomuuteensa ja epäonnistumisen tunteeseen.

Kärvistely yllyttää mielitekoihin, joten herkkujakin hänen mukaansa kannattaa toisinaan sallia.

– Kärvistely yllyttää myös ajatusta, että sitten kun dieetti on loppu, saan syödä sitä ja tätä. Siksi paino nousee niin helposti takaisin laihduttamisen loputtua, korkojen kera.

Mielihyvää myös muualta kuin ruuasta

Laihduttaminen ei tietenkään ole mahdotonta. Lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen mielestä paras keino on löytää itselleen sopiva tapa ja edetä vähittäisesti, jotta sitä jaksaa noudattaa pitkään.

– Joillakin se on unen lisääminen, joillakin stressinhallinta. Joillakin se on puhtaasti ruokavaliomuutokset ja liikunta.

Lisäksi Pietiläinen kehottaa etsimään mielihyvän lähteitä myös muista asioista kuin esimerkiksi ruuasta.

Anglén mukaan nykyään painonhallinnan asiantuntijat suosittelevatkin tekemään sellaisia muutoksia, joita voi noudattaa lopun elämäänsä. Se tarkoittaa tiukan laihdutuksen lopettamista ja pysyvän muutoksen tavoittelua.

Lähdemme niin rytisten, että homma karahtaa väsymykseen, omaan mahdottomuuteensa ja epäonnistumisen tunteeseen.

Susanna Anglé, psykologi

Hänen mielestään elämäntapamuutosta kannattaisi lähteä tekemään hyvinvointi edellä.

– Kaikkien kannattaisi tavoitella terveyttä ja oman syömisensä laadukkuutta. Asioita, jotka edistävät hyvinvointia, vaikkeivät ne suoraan tähtäisikään painonhallintaan.

Järkevän, säännöllisen ja laadukkaan syömisen kautta tulee sivutuotteena myös painonlasku, kunhan vain malttaa mielensä, Anglé sanoo.

Vaakakapina – unohdammeko terveyshaitat?

Ylen Vaakakapina puhuu armollisuuden ja kehopositiivisuuden puolesta ja kehottaa unohtamaan laihdutuskuurit. Ensin pyritään henkiseen hyvään oloon ja kilot seuraavat perässä – jos ylipäätään on tarpeen.

Riskejä korostava tapa keskustella lihavuudesta ei vaan ole toiminut keinona edistää kansan painonhallintaa.

Susanna Anglé, psykologi

Mutta eikö silloin unohdeta lihavuuden terveyshaitat ja siitä koituvat kustannukset, kun puhutaan armollisuudesta ja kehopositiivisuudesta? Ei, katsoo Anglé.

– Kehopositiivisuuden ideana on tavoitella hyvinvointia, itsestä huolehtimista ja terveyttä. Sama tavoitehan on lihavuuden terveysriskejä esiin nostavassa näkökulmassa. Riskejä korostava tapa keskustella lihavuudesta ei vain ole oikein toiminut keinona edistää kansan painonhallintaa.

Grafiikka
Kielteiset tunteet eivät edistä motivaatiota tehdä muutoksia, sanoo psykologi Susanna Anglé.Timo Kallio / Yle Uutisgrafiikka

Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen on samaa mieltä: laihdutuspuheen pakkosyöttäminen ei auta.

– Kehopositiivisuus on varmasti oikea suuntaus sen takia, että 70-luvulta lähtien lihavia ihmisiä on ruoskittu elintapamuutoksiin, mutta lihavuus on lisääntynyt.

Anglé huomauttaa, että lihavuuteen liittyy voimakas stigma. Ihminen, jolla kenties on kehno olo muutenkin itsensä kanssa, tulkitsee terveysheristelyn helposti syyttävänä ja tuomitsevana.

– Kielteiset tunteet eivät edistä motivaatiota tehdä muutoksia.