Ympäristöministeriöstä kylmä suihku savolaisten niskaan: Puijon tornin maisema arvokas, muttei ehkä maailmanperintöainesta

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan Kuopion järvimaiseman osoittaminen maailmanperintökohdeluettelon arvoiseksi olisi huomattavan vaikeata.

maailmanperintökohteet
Näkymä Puijolta
Toni Pitkänen / Yle

Ympäristöministeriöstä jarrutellaan ajatusta saada Kuopion järvimaisema maailmanperintökohteeksi. Kuopion kaupunki on käsitellyt aloitetta, jonka mukaan Puijon tornista avautuva maisema pitäisi hakea Unescon maailmanperintölistalle.

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan maisema on kansallisesti arvokas, mutta pelkkä kauneus ei riitä maailmanperintökohteelle.

– Unescon kohteista on alun perin ajateltu, että ne ovat ne maailman seitsemän ihmettä. Nyt kohteita on jo yli tuhat ja vaatimukset uusille alueille kasvavat koko ajan. Kysymys ei ole niinkään siitä, onko jokin alue arvokas, vaan vaatimuksena on, että se olisi maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Sen osoittaminen Kallaveden osalta olisi todella vaikeaa.

Flanderin mukaan luonnonperintökohteen pitäisi olla "paras parhaista" eli sitä verrataan muihin samantyyppisiin kohteisiin. Kallaveden osalta vertailukohteita olisivat Pohjois-Amerikan valtavat järvimaisemat.

– Niillä on aika lailla samantyyppinen geologinen historia ja ne sisältävät laajoja rakentamattomia alueita. Siinä vertailussa voi olla vaikeata osoittaa, että juuri tämä alue olisi best of the best.

Saimaannorpan asuinsijatkaan eivät kelvanneet

Jos Suomesta pitäisi valita maailmanperintökohteeksi saaristoinen järvimaisema, Flander hakisi kohdetta keskisen Saimaan alueelta. Olavinlinnasta pohjoiseen sijaitsee Linnansaaren kansallispuisto (siirryt toiseen palveluun), jonka eteläpuolella on huomattavia Natura-alueita. Olavinlinnasta etelään päin lähdettäessä pääsee puolestaan ihailemaan 4 000 hehtaarin suuruista Pihlajaveden saaristomosaiikkia.

Alueella asustaa vielä saimaannorppa, joka erityisyydessään ja geologisiin prosesseihin liittyessään on piste i:n päälle.

Itse asiassa Saimaan saaristoa ja Olavinlinnaa on aiemmin harkittu yhdistelmäkohteena eli sekä kulttuuri- että luonnonperintökohteena maailmanperintölistalle.

– Mutta sitäkään ei ole tällä hetkellä aieluettelossa. Vein kansainvälisen asiantuntijan Olavinlinnaan ja näytin hänelle sieltä avautuvaa maisemaa, mutta hän ei ymmärtänyt sen kulttuurista arvoa, hänestä se oli pelkkää luonnonmaisemaa. Luovuimme toistaiseksi Saimaan valmistelusta ja keskityimme Merenkurkun saaristoon.

Merenkurkun saaristo hyväksyttiinkin vuonna 2006 Suomen ensimmäisenä luontokohteena maailmanperintöluetteloon. Saavutus oli Flanderin mukaan työn ja tuskan takana.

– Silloin sitä piti verrata Hudsoninlahden alueeseen ja onnistuimme vakuuttamaan, että Merenkurkun saaristo voitti sen tietyissä suhteissa. Se oli kuin tuomioistuimessa olisi ollut.

Listalle pääsystä kova kisa

Flander muistuttaa, että vaikka Puijon tornista näkyvä maisema ei kelpaisikaan maailmanperintökohteeksi, se ei sulje pois sen kauneutta ja kansainvälistä arvoa.

Maailmanperintökohteen ja erityisesti luonnonperintökohteen vaatimukset ovat hyvin tiukat. Kulttuuriperintökohteiden puolella taas ehdokkaita on tungokseen asti ja kilpailu on äärimmäisen kovaa.

– Vaikka Suomi on luonnonkaunis maa, niin luonnonperintökohteiksi suositaan syviä, korkeita, valtavan laajoja, mielellään koskemattomia ja lajirikkaita alueita. Jos ajatellaan vaikkapa Galapagossaaria, tuskin kukaan asettaa niiden asemaa maailmanperintökohteena kyseenalaiseksi.

Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta. Ympäristöministeriö vastaa luonnonperintökohteiden päivittämisestä Suomen aieluetteloon.