Kulttuurivieras Monika Fagerholm ei pelkää puhua alkoholismistaan: Vahva tahto on pahasta, piru voittaa aina

Monika Fagerholm muutti Tammisaareen ja kirjoitti kaupungista Twin Peaksin. Samoihin aikoihin hänen oman elämänsä mörkö olivat salaiset viinipullot kotona.

Kulttuurivieras
Monika Fagerholm
Monika Fagerholm Nella Nuora / Yle

Kirjailija Monika Fagerholm muistaa tarkasti talvi-illan, jolloin saapui Tammisaareen.

– Oli pimeää niin kuin tammikuussa kello 17 on. Kävelin juna-asemalta kaupungin läpi kohti uutta kotiani. Ei ristinsielua missään. Ikkunoista kajasti valo, joku täällä selvästikin asui. Verhot oli kuitenkin vedetty tiukasti eteen. Alkoi pelottaa. Mihin paikkaan olen joutunut?

Outo tunnelma sai Fagerholmissa aikaan kirjoittamispuuskan. Siltä istumalta syntyi ensimmäiset kolmekymmentä liuskaa tekstiä, josta tulisi romaani Lola ylösalaisin, tarina pienestä kaupungista, jossa tapahtuisi murha.

Pienessä yhteisössä jokaisella on roolinsa

Istumme Monika Fagerholmin työhuoneessa Tammisaaren keskustan kupeessa ja hörpimme maitokahvia. Helsingin junan saapumisesta on kulunut lähes 20 vuotta.

– Tarkoitus oli olla kolme vuotta. Tänne kuitenkin jäin, enkä kaipaa Helsinkiin.

Fagerholm on syntyperäinen helsinkiläinen. Lapsuutensa hän vietti lähiössä Itä-Helsingissä. Aikuistuttuaan 80-luvun alussa osoitteet vaihtuivat tiuhaan, mutta sijaitsivat kaikki kantakaupungissa, säpinän keskellä. Siellä, missä oli oikea elämä, niin Fagerholm ajatteli.

– Minulla oli tyypilliset ennakkoluulot pieniä paikkakuntia kohtaan: niissä tärkeää on pitää julkisivu kunnossa, juorut lentelevät, kukaan ei saa olla erilainen. Puhuin pikkukaupungin ihmisistä kuin he olisivat itsekin pienempiä, nukkekodin ihmisiä. Kuin heidän elämänsä ei olisi oikeaa, sitä mitä voi elää vain suuressa kaupungissa.

Monika Fagerholm
Monika Fagerholm Nella Nuora / Yle

Parikymmentä vuotta viisaampana Fagerholm tietää, että elämä pikkukaupungissa on juuri kuvaillun kaltaista, mutta se on myös asukkailleen todellista. Sen avulla käytetään valtaa. Enää Fagerholmia ei naurata.

– Esimerkiksi luokkaerot rajoittavat yhä ihmisten elämää. Mieheni on työläissuvusta. Heille ei ole lainkaan päivänselvää, että mentäisiin lukioon, vaikka oltaisiin lahjakkaita.

– Jokaisella on roolinsa yhteisössä ja päästäkseen siitä irti täytyy olla todella vahva. Eivätkä kaikki ole vahvoja.

"Liberaali alkoholipolitiikka ei sovi suomalaisille"

Oman heikkoutensa Monika Fagerholm kohtasi pian Tammisaareen muuton jälkeen. Alkoholi oli ottanut vallan. Hän on puhunut sairaudestaan avoimesti.

– Vain kertomalla tarinani voin auttaa toisia.

Raitistumisprosessin käynnistyminen ajoittuu samoihin aikoihin, kun Fagerholm muutti Helsingistä Tammisaareen. Asioilla saattaa olla yhteys. Liian pitkälle menevästä keittiöpsykologiasta kirjailija ei kuitenkaan innostu.

– Kesti viisi vuotta ennen kuin pääsin alkoholista eroon. Noihin viiteen vuoteen sisältyy kaikista pahin juomisen vaihe. Tajusin, että kuolen, jos en raitistu.

Samaan hengenvetoon Fagerholm jatkaa, ettei taju alkoholismista ja sen vaaroista auta. Hän tiesi tarkkaan, millaisia fyysisiä ja henkisiä vaurioita alkoholi aiheuttaa. Ja joi silti, yhä kiihtyvään tahtiin. Edes vahva tahto lopettaa juominen ei auttanut – päinvastoin.

– Vahva tahto on pahasta, koska vastavoima on yhtä vahva. Jos toisella olkapäällä istuu Helinä-keiju, riekkuu toisella piru. Ja lopulta piru aina voittaa.

Monika Fagerholm
Monika Fagerholm Nella Nuora / Yle

Juomiseen liittyi myös kulissin pitäminen. Fagerholm saattoi juhlissa pitäytyä vesilinjalla, mutta kotona, suljettujen verhojen takana viinipullon korkki narahti auki.

– En näyttänyt alkoholistilta. A-klinikallakin sosiaalihoitaja ei millään uskonut ongelmaani. Olin tietysti tyytyväinen ja ajattelin, että niin sen täytyy olla. Minä vain rakastan viinejä!

Ratkaisevaa raitistumisen kannalta oli sen myöntäminen, ettei itse pysty ongelmaa ratkaisemaan. Fagerholm puhuu jumalasta tai jostain ulkopuolisesta, jolta sai apua, kun lopulta ymmärsi sitä pyytää. Ota tahtoni pois, Fagerholm pyysi ja näin myös tapahtui.

Fagerholmin kokemuksen mukaan juuri tuo vahva tahto on oleellista alkoholismissa ja siitä syystä se on pidettävä aisoissa, myös lainsäädännöllä.

– Riippuvuuskäyttäytymisen taustalla on ihmisen oma tahto, siksi vapauksien lisäys ei vain toimi. Liberaali alkoholipolitiikka ei sovi meillle suomalaisille. Tarvitaan kieltoja ja rajoituksia.

"Rakastan Twin Peaksia"

Ca Bäck on irtipyristelijä. Hän on aikuisuuden kynnyksellä, asuu Tammisaarta muistuttavassa Lattaniemi-nimisessä kaupungissa eikä hän kuulu hyväosaisiin. Lisäksi alaikäisellä Calla on seksisuhde kaupungin vahvan miehen kanssa. Ca Bäck on keskushahmo Lola ylösalaisin -romaanissa.

Lola ylösalaisin kertoo vallasta. Siitä miten nuoret tytöt, muun muassa Ca Bäck, käyttävät valtaa. Ja toisaalta, miten miehet käyttävät valtaa.

Lola ylösalaisin on myös murhamysteeri. Kuolemantapauksia sattuu vähintäänkin yhtä tiuhaan kuin Agatha Christien kirjoissa. Tarinasta kuitenkin puuttuu Hercule Poirot. Murhaajan löytäminen ei ole kirjan ydin.

– Pieni yhteisö pitää sisällään voimakkaan latauksen. Tunteita, joita ei saa päästää pintaan. Kun yhteisössä sitten tapahtuu jotain poikkeuksellista, esimerkiksi murha, se vie yhteisön räjähdyksen partaalle. Murha siis paljastaa piilotettuja tunteita.

Tammisaari.
Tammisaari on tunnettu vanhoista puutaloistaan.Nella Nuora / Yle

Tärkeää on myös tunnelma. Päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta jokin kaihertaa. Idyllin yllä leijuu omituinen uhka. Tapahtuu selittämättömiä. Lattaniemi on kuin suomenruotsalainen Twin Peaks.

– Rakastin Twin Peaksia. Se on mielestäni ultimaattinen pikkukaupungin kuvaus.

David Lynchin ohjaamaa Twin Peaksia pidetään yhtenä merkittävimmistä tv-sarjoista, jonka vaikutusta on vaikea yliarvioida. Kun se esitettiin 1990-luvun alussa Suomen televisiossa, Monika Fagerholm jumitti töllön ääressä lumoutuneena.

– Todellisuus vietiin "toiselle puolelle" ilman, että siitä tuli fantasiaa tai scifiä. David Lynch paljasti ja voimisti meissä kaikissa piileviä omituisia asioita, jotka vaikuttavat joka päivä elämäämme. Sarjaa pidettiin surrealistisena, mutta minulle se on hyvin realistinen.

Ihanat naiset puhuivat kieltä, jota ei käytetä

Twin Peaksin tunnelmaa on haettu myös kirjasta tehtyyn tv-sarjaan, joka pyörii parhaillaan Yle Femmalla.

– Kirjan ilmestymisestä oli kulunut kaksi päivää, kun ohjaaja Ulrika Bengts otti yhteyttä ja kertoi haluavansa tehdä siitä "jotain". Ilahduin hirveästi, sillä tunnen Ulrikan ja tiedän, että hänkin pitää Twin Peaksista.

Tv-sarja poikkeaa jonkin verran kirjasta. Henkilöitä on vähemmän, tapahtumat etenevät eri järjestetyksessä, yksi aikataso on jätetty pois. Niin pitääkin olla, sanoo kirjailija Monika Fagerholm.

– Ohjaajalla täytyy olla vapaat kädet toteuttaa omaa visiotaan, muuten homma jää puolitiehen.

Alma Pöysti näyttelee Lola ylösalaisin -sarjassa.
Alma Pöysti näyttelee Lola ylösalaisin -sarjassa.Långfilm Productions

Fagerholmilla on kokemusta myös toisenlaisesta filmatisoinnista. Hänen esikoisromaanistaan Ihanat naiset rannalla tehtiin Claes Olssonin ohjaama kokopitkä elokuva. Fagerholm ei ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.

– Käytin kirjassa stilisoitua puhekieltä, joka toimii romaanissa. Kun teksti sitten siirretään sellaisenaan elokuvaan, se kuulostaa hieman omituiselta. Ihanat naiset -elokuvan repliikit ovat kieltä, jota ei oikeasti kukaan käytä.

Lola ylösalaisin -tv-sarjassa toimittiin hieman toisin.

– Lolassa käsikirjoittajat ovat tehneet työtä sen eteen, että repliikit ovat kirjan mukaisia, mutta kuitenkin oikeaa puhekieltä.

Lola kertoo Tammisaaresta

Lola ylösalaisin on Fagerholmin romaaneista ainoa, josta voi tunnistaa oikeita paikkoja, tapahtumia ja ihmisiä. Teos piirtää varsin synkän kuvan kohteestaan. On poliittisen ja taloudellisen vallan välistä suhmurointia, juonittelua, seksisuhteita, väkivaltaa. Joku varmaankin loukkaantui kirjasta?

– Ihme kyllä ei. Sain yksittäisiä palautteita, mutta en mitään laajempaa. Ehkä juuri kukaan Tammisaaressa ei lukenut kirjaa, Fagerholm ihmettelee.

Monika Fagerholm on vuosien saatossa oppinut tuntemaan Tammisaaren valtakeskittymät. Onpa hän yrittänyt muuttaakin asioita.

– Kun muutin tänne, ajattelin, että pienellä paikkakunnalla voin vaikuttaa asioihin. Aloin kirjoittaa lehtiin. Pian kuitenkin huomasin, ettei kirjoituksilla ollut mitään merkitystä. Paikalliset lähinnä katsoivat huvittuneina "hullua naista, joka kirjoittelee lehtiin".

Fagerholm yritti myös kunnallispolitiikkaan demareiden riveissä. Tuloksena oli 30 ääntä, eikä valtuuston ovi avautunut. Tämän kevään kuntavaaleissa Fagerholm ei ole ehdolla, eikä sanojensa mukaan tiedä edes puoluetta, jota äänestäisi.

– Tammisaaressa, kuten kai kaikkialla, valta perustuu suhteisiin, verkostoihin. Täytyy tuntea oikeat ihmiset, jotta asiat edistyisivät.

Fagerholm myöntää, että ulkopuolisen on vaikea päästä sisään pienen yhteisön suljettuihin piireihin.

– Mutta kuka nyt seurapiireihin haluaisi! Toisaalta taiteilijalla on paljon vapauksia. Taiteilija ei kuulu mihinkään luokkaan ja siksi taiteilijalla on pääsy mihin vaan, ainakin periaatteessa.

Monika Fagerholm sanoo sosiaalisen piirinsä laajentuneen huomattavasti Tammisaareen muuton jälkeen.

– Elämäni on muuttunut paljon rikkaammaksi. Ystäväpiiriini ei kuulu kirjailijoita, vaan niin sanottuja tavallisia ihmisiä. Miehenikään ei lue kirjojani, ja se on hyvä. En minäkään mene ihmettelemään, kun hän rakentaa taloja. Teemme jotain ihan muuta.

Monika Fagerholmin vinkit.