Öljynporauslautoilla työskennellyt Tony ei kokenut paluusokkia – "Suomeen oli mukava palata"

Lahteen vuonna 2009 muuttanut Tony Puronranta ei kokenut Suomeen muuttoa vaikeana asiana. Nyt hän kokee, että sairauksien takia olisi helpompaa asua muualla.

paluumuutto
Tony Puronranta
- Kevät voisi tulla, että pääsisi kalaan. Kyllä mä talvesta tykkään, mutta keuhkoahtauma ei. Se on huono ja liukkaus, kun rollaattorilla liikun, Puronranta tietää. Tanja Kröger / Yle

Tony Puronranta, 53, on asunut muualla kuin Suomessa melkein koko ikänsä. Muun muassa Kanariansaaret, Ruotsi, Tanska, Norja ja Australia ovat tulleet tutuiksi.

Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) uutisoi tilanteista, joissa ihmisille oli tullut paluusokki ulkomailla asumisen jälkeen. Puronranta ei sellaista kokenut, kun hän palasi Suomeen vuonna 2009.

– En kokenut kulttuurisokkia. Suomeen oli mukava palata.

Maassa maan tavalla

Ammatiltaan Puronranta on eristyspeltiseppä. Ulkomailla hän työskenteli esimerkiksi telakoilla ja öljynporauslautoilla. Hän saattoi olla kolmessa eri maassa yhden viikon aikana.

– Työ oli tosi rankkaa. Teimme töitä kolme viikkoa putkeen seitsemän päivää viikossa ja kaksi viikkoa oli vapaata.

Porauslautoilla työskennellessään hän oppi tekemään töitä parhaimmillaan kymmenen eri kansalaisuuden kanssa. Kommunikaatiovaikeudet tulivat eteen, kun toiset puhuivat arabiaa ja toiset puolaa, joita Puronranta ei hallinnut.

– Siinä selitettiin, että en ymmärrä, joten yritetään pärjätä elekielellä. Kyllä se loppujen lopuksi sujui.

Palkkapäivä oli joka viikko, ja se annettiin useimmiten ruskeassa kirjekuoressa. Kun yritti kysellä, miksi näin, kieltä ei ymmärretty.

Ulkomailla työskennellessään myös pimeä työ tuli tutuksi. Jotkut firmat maksoivat ruskeassa kirjekuoressa joka perjantaina palkan ja palkkatodistusta ei saanut.

– Palkkapäivä oli joka viikko, ja se annettiin useimmiten ruskeassa kirjekuoressa. Kun yritti kysellä, että miksi näin, kieltä ei ymmärretty.

Säteilyä ydinvoimalasta

Joskus hänen työhönsä kuului voimalaitosten ja ydinvoimalan eristämistä. Puronranta joutui myös vaaratilanteisiin työnsä kautta. Ruotsissa sijainneesta ydinvoimalasta hän sai yliannostuksen säteilyä.

– Ydinvoimalaan saisin mennä seuraavan kerran vasta vuonna 2025. Se ei kuitenkaan vaikuta terveyteeni.

Puronranta kertoo, että matkustelu muutti hänen tapaansa suhtautua asioihin.

– Sen oli pakko muuttua, kun meni maasta maahan. Maassa maan tavalla.

Sairasta äitiä katsomaan

Pisimmän ajan yhteen putkeen Puronranta on asunut Las Palmasissa. Se oli Puronrannalle entuudestaan tuttu, sillä hän muutti 5-vuotiaana perheensä kanssa sinne. Hänen vanhemmillaan oli siellä ravintola ja koko perhe lähti mukaan.

– Olin 12-vuotias kun tulimme takaisin Lahteen.

Äidin tilanne oli rankka paikka. Olin kumminkin 24/7 sen luona ja hoidin ruoat ja koko huushollin.

Se ei jäänyt Puronrannan viimeiseksi reissuksi Las Palmasiin, sillä hän palasi sinne äidin sairastuttua. Äiti asui Las Palmasissa eläkepäivillään. Viikon pituiseksi suunniteltu reissu venyi kahdeksi vuodeksi.

– Äidin tilanne oli rankka paikka. Olin kumminkin 24/7 sen luona ja hoidin ruoat ja koko huushollin. Ei hän pystynyt tekemään enää kotitöitäkään, joten päätin jäädä sinne.

Sitten äiti menehtyi. Puronranta päätti palata juurilleen Lahteen.

Sairaus vaikuttaa nyt arkeen

Kun Puronranta reilu seitsemän vuotta sitten palasi Suomeen, ei elämä mennytkään niin kuin hän oli toivonut. Hän sairastui vakavasti. Töitä Puronranta ei ole pystynyt enää tekemään eristäjänä, koska paha keuhkoahtauma estää fyysisen työn.

– Ei minusta ole enää työelämään. Töitä olisi Norjassa vaikka miten paljon, mutta en pysty niitä enää tekemään.

Lisäksi Puronrannalla on verenpainetauti ja psoriasis. Elokuussa hänen vietyään koiraa ulos häneltä katkesi verisuoni päästä. Samalla tuli laaja kallonmurtuma.

Töitä olisi Norjassa vaikka miten paljon, mutta en pysty niitä enää tekemään.

– Minua pidettiin Tampereella sairaalassa viisi päivää lääkkeillä koomassa. Minulle jäi myös tasapainohäiriö ja muistini reistailee. Se on normaalia aivoverenvuodossa.

Puronranta haluaisi väliaikaiselle sairaseläkkeelle, mutta hän kertoo 53-vuotiaana olevansa liian nuori päästäkseen sille.

– Minun on helpompi luetella melkein tauteja, mitä minussa ei ole. Keuhkoahtauma ja kaikki, mutta olen liian nuori sairastamaan.

Raha-asiat vaikeuttavat elämää Suomessa

Puronranta kertoo, että terveyden lisäksi raha-asiat ovat tuottaneet Suomessa päänvaivaa.

– Nyt kun toimeentulotuki siirrettiin Kelalle, kaikki paperit pistettiin uusiksi. Minut siirrettiin pitkäaikaistyöttömästä sairaaksi.

Puronranta kertoo saaneensa jopa porttikiellon työvoimatoimistoon.

– Ne sanovat minulle, että olet pitkäaikaistyötön, mutta sairas. Ei sairaille voi antaa töitä. Virastoasiat ei toimi Suomessa ollenkaan, Puronranta sanoo kritiikkinä.

Haluaisi kylmästä lämpimään

Puronranta tietää, minne hän suuntaisi, jos se olisi rahatilanteen puolesta mahdollista.

– Kyllähän Las Palmas on se, minne lähden, kun rahkeet antavat periksi.

Hän sanoo niin siksi, koska hänen äidillään oli myös keuhkoahtauma ja äiti oli muuttanut Las Palmasiin. Puronrannan mukaan äiti hyötyi paitsi ilmastosta, myös terveydenhoidosta.

Suomi on kotini. Kaiken muun eli terveyden ja lapsuudenkodin kannalta se on Las Palmas.

– Äitini luona kävi joka päivä sairaanhoitajatiimi ja kaksi kertaa viikossa lääkäritiimi. Ainoastaan akuuttitapauksissa äidin piti lähteä ambulanssilla. Äiti sai niin hyvää hoitoa kuin vain pystyy. Ei Pohjoismaissa saisi niin hyvää hoitoa, Puronranta kokee.

Ilman sairaseläkettä Las Palmasiin lähtö jää Puronrannalle pelkäksi haaveeksi.

– Suomi on kotini. Kaiken muun eli terveyden ja lapsuudenkodin kannalta se on Las Palmas. Sinne meneminen vaatisi eläkkeen. Ilman sitä mahdollisuutta ei ole.