Itsemurhasta uutisoiminen on kuolemanvaarallista

Monet tutkimukset todistavat samaa: mitä näkyvämmin julkisuudessa käsitellään itsemurhia, sitä enemmän niitä tehdään. Suositukset sanovat, että itsemurhasta tulisi julkisuudessa puhua ilman yksityiskohtia ja tunteita.

itsemurha
Nainen kävelee puistikossa.
Tiina jutila / Yle

Itävallan televisio esitti parikymmentä vuotta sitten dokumentin niin sanotuista raide-itsemurhista. Tv-ohjelma kertoi ahdistuksesta, jota veturinkuljettajat kokivat, kun heidän junansa eteen heittäytyi ihminen itsemurhatarkoituksessa.

Heti ohjelman esittämisen jälkeen tapahtui kummia: raide-itsemurhat lisääntyivät selvästi. Dokumentin tekijät olivat olettaneet, että ohjelman vaikutus olisi aivan päinvastainen.

Kansainvälinen näyttö on vahva

Monet kansainväliset tutkimukset ja raportit (siirryt toiseen palveluun) vahvistavat saman ilmiön. Itsemurhien käsittelytapa mediassa näkyy vaikuttavan siihen, miten ja kuinka paljon itsemurhia tehdään.

Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo, että tarkkaa lukua julkisuuden vaikutuksesta ei voi kertoa, mutta vaikutus on silti selvä ja näkyvä.

– Maailmalta tiedetään, että suuren itsemurhaa käsittelevän julkisuuden jälkeen muutaman viikon ajan itsemurhiakin tehdään odotettua enemmän.

Julkisuus voi nopeuttaa tekoa hautovan päätöstä. Umpikujassa oleva ihminen etsii ahdistuksesta ulospääsyä, ja julkisuudessa kerrottu itsemurha voi näyttää sellaiselta. Ilman median yllykettä joku ulkopuolinen voisi ehtiä uhrin avuksi tai tekijä itse ehtisi hakea apua.

Vältä yksityiskohtia, kun puhut itsemurhasta

Euroopan unionissa on tehty suosituksia siitä, miten itsemurhasta tulisi julkisuudessa puhua. Samanlaisia ohjeistoja (siirryt toiseen palveluun)on kirjoitettu myös Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Monet suosituksista on tehty toimittajille. Silti myös muut kansalaiset voivat olla nykyään luomassa itsemurhan julkisuutta erilaisissa verkkokeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Toimittajille tehdyt ohjeet sopivat arkijärjellä sovellettuna myös verkkokeskusteluihin.

Kun puhut julkisesti itsemurhasta, vaarallisinta on yksityiskohtaisuus. Tarkkoja tietoja ja kuvia itsemurhan tekotavasta, ajasta ja paikasta tulee välttää.

– Yksityiskohdat kertovat suoraan, miten, missä tai milloin itsemurhan voi tehdä. Ne ihmiset, jotka harkitsevat itsemurhaa, saavat näistä tiedoista suoran esimerkin, miten teon voi toteuttaa, Partonen sanoo.

Toimittajia neuvotaan jopa välttämään itsemurhan mainitsemista jutun otsikossa. Vaikka otsikko kertoisikin kuolemasta, itsemurha tulisi mainita vasta jutussa.

Vältä tunteita

Myös kaikenlainen tunteisiin vetoaminen on vaarallista. Kyse ei ole vain siitä, että julkisuudessa itsemurhilla mässäillään. Hyvää tarkoittava, koskettava tarina koulukiusaamisen traagisesta lopputuloksesta voi olla riski toiselle koulukiusatulle.

– Etenkin masentuneet nuoret ovat erittäin herkkiä julkisuuden vaikutukselle, Partonen kertoo.

Kerro, mistä saa apua

Keskeisintä on ymmärtää, että itsemurhaa hautova on umpikujassa. Hän ei oikeastaan halua kuolla, mutta itsemurha näyttäytyy keinona päästä pakoon. Itsemurhaa ei saa kuvata vääjäämättömänä kohtalona, joka toteutuu tietyissä olosuhteissa.

Toisaalta on havaittu myös, että yhtä lailla kuin lohduttomat tarinat lisäävät itsemurhan riskiä, kertomukset itsemurha-aikeista selviämisestä toimivat päinvastoin.

– Uutiseen pitäisi aina liittää tieto, mistä voi hankkia apua, jos itsellä on itsemurha-ajatuksia tai tuntee ihmisen, jolla on, Partonen muistuttaa.

Nainen seisoo metsässä.
Tiina Jutila / Yle

Julkisuuden säätely on ongelma

On kyseessä sitten verkkokeskustelu tai median uutisaihe, julkisuuden säätely itsemurha-aiheissa on vaikeaa. Verkon kiihkeimpien keskustelupalstojen huutokuoroissa harva miettii, minkälainen vaikutus omalla mielipiteellä on äärimmilleen ahdistuneen ihmisen ratkaisuihin.

Toimittajillakin on suosituksissa nielemistä. Keskeiset sananvapausperiaatteet korostavat yleisön oikeutta tietää. Näihin arvoihin sopii huonosti, että uutisia muokataan jonkin sivuvaikutuksen ennaltaehkäisemiseksi.

Suositusten noudattaminen voi olla käytännössä vaikeaa. Osa median uutisoimista kuolemantapauksista paljastuu itsemurhaksi vasta jälkeenpäin. Näin voi käydä esimerkiksi joissakin liikenneonnettomuuksissa.

Median harkinta on tapauskohtaista

Päätoimittaja Petri Hakala Iltalehdestä sanoo, että jokainen julkisuutta kiinnostava itsemurhatapaus mietitään erikseen.

– Pohdintaa käydään liki viikottain. Pyrkimys on kunnioittaa uhreja ja heidän lähipiiriään. Varsinkin lööpit ovat vahva media sellaisenaan, ja kun esimerkiksi perhesurmissa sivullisina uhreina voi olla myös lapsia, joudumme miettimään, mitä muut lapset lööpeistämme lukevat, Hakala sanoo.

Päätoimittaja muistuttaa, että aina itsemurha ei ole vain henkilökohtainen asia. Uutisessa voi olla kyse myös siitä, että halutaan nostaa itsemurhan olosuhteet tai itsemurhaan liittyvät syyt yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Tekoon saattaa liittyä sellaisia piirteitä, että on syytä kysyä, ovatko esimerkiksi viranomaiset toimineet oikein, Hakala pohtii.

Hakalan mielestä itsemurhien julkinen käsittely on vuosien varrella kulkenut harkitumpaan suuntaan.

– Siihen on varmaan vaikuttanut sekin, että jossain vaiheessa meillä oli paljon itsemurhaan päättyviä perhesurmia. Ajan myötä asioita on opittu käsittelemään harkitummin, Hakala arvioi.

Yleisradion etiikan päällikkönä toiminut Riitta Pihlajamäki kertoo, että kansainvälisiä suosituksia itsemurhauutisoimisesta on tutkittu tapauskohtaisesti tiettyjen ohjelmien yhteydessä. Tällöin on ollut kyse itsemurhaa käsittelevästä dokumentista tai muuten mielenterveyden kriiseihin liittyvistä ohjelmista.

– Itsemurhan julkisuudessa pitää olla varovainen, mutta aihetta on silti pystyttävä myös journalismissa käsittelemään, Pihlajamäki sanoo.

Samoilla linjoilla on Ylen dokumentti- ja draamatilaaja Erkki Astala. Yle esitti kolme vuotta sitten dokumentin Näin unta elämästä, jossa itsemurhayrityksestä selvinneet tai itsemurhan tehneen läheiset kertoivat kokemuksistaan. Ohjelman esitykseen liittyi kampanja, jossa tarjottiin tietoa kriisiavusta sitä tarvitseville.

– Dokumentin aihe oli arka ja tarkoitus oli murtaa juuri siihen liittyvää hiljaisuuden muuria. Yleisöltä tuli kiittävää palautetta, Astala kertoo.

Kriisiavun asiantuntija kehuu mediaa

Suomalaisen valtamedian toiminta saa mielenterveyden kriisityöntekijältä aika hyvän arvosanan. Mielenterveysseuran kriisityön päällikkö Outi Ruishalme sanoo, että suomalainen media hoitaa itsemurhien uutisoinnin yleensä vastuullisesti.

– Joskus jotkut ovat sitä mieltä, että yllytysefektin vuoksi itsemurhista ei pitäisi mediassa puhua ollenkaan. Meistä on kuitenkin hyvä, että näistä asioista asiallisesti puhutaan, Ruishalme sanoo.

Ruishalmeen mielestä myös sosiaalisen median rooli on muuttunut koko ajan tärkeämmäksi.

– Jos perinteinen ja sosiaalinen media asetetaan rinnakkain, kyllä perinteisen median tapa toimia on itsemurhien ehkäisyn kannalta silti vielä kaikkein tärkeintä, Ruishalme arvioi.

Mielenterveysliitto tekee itsemurhien ehkäisytyötä myös sosiaalisessa mediassa ja verkossa. Suomi24-keskustelupalstalla seurataan itsemurhaa käsittelevää kirjoittelua. Jos vastaan tulee huolestuttavia viestejä, keskusteluun otetaan osaa ja kerrotaan, mistä kriisiapua on saatavilla.

Mielenterveysseura on juuri aloittanut verkossa uuden tukipalvelun. Sekasin-chat-palvelu (siirryt toiseen palveluun) on tarkoitettu nuorille, jotka kaipaavat keskusteluyhteyttä ongelmissaan.

Palvelua kokeiltiin viime vuonna Ylen esittämän Sekasin-draamasarjan yhteydessä. Silloin chattiin otti viikon aikana yhteyttä 13 000 nuorta.