Remonttitaidottomat tyhjätaskut pelastivat 167-vuotiaan pappilan – "Muut kääntyivät kauhistuen pois"

Moni upea vanha pappila on saanut uuden elämän, kun seurakunnat ovat luopuneet kiinteistöistään. Yksi niistä on kirjailija Juhani Ahon synnyinkoti Lapinlahdella.

pappilat
Väärnin pappila ulkoa talvella.
Varpu Mäntymäki / Yle

Lapinlahden Väärnin pappilan emäntä Minna Kettunen huokaa. Väsymys on tahtonut ottaa vallan monta kertaa yli kymmenen vuotta kestäneen urakan aikana.

Kettunen osti 167-vuotiaan pappilan miehensä, muusikko Jarkka Rissasen kanssa vuonna 2006. Seurakunnan remontti vanhassa arvorakennuksessa oli jäänyt rahapulassa kesken vuosia aikaisemmin. Pappila oli maannut tyhjillään ilman lattioita ja lämmitystä, talvet hankien ja kesät pusikoituvan puutarhan keskellä.

– Muutkin olivat käyneet katsomassa tätä, mutta vissiin he ymmärsivät remontin tekemisestä meitä enemmän ja kääntyivät kauhistuen pois, kun näkivät paikan todella surkean kunnon, Kettunen tokaisee.

Kun muita tarjouksia ei tullut, seurakunta myi Väärnin pappilan Kettusen oman luonnehdinnan mukaan "kahdelle remonttitaidottomalle tyhjätaskulle". Hinta oli muodolliset tuhat euroa.

Se on aikamatka vailla vertaa.

Minna Kettunen

"Konkurssi olisi ollut väistämätön"

Väärnin pappilaa sisältä.
Varpu Mäntymäki / Yle

Arvotalon remontti alkoi toukokuussa 2007 (siirryt toiseen palveluun). Ensin rapsutettiin maalit pappilan peiliovista ja lopulta tehtiin uudet rossipohjat, lattiat, piharakennuksen perustukset, sauna, työtilat ja uusittiin sisäpinnat ja ulkomaalaukset.

Pappilan uutta elämää varten perustettu Väärnin Pappila Oy otti pankkilainaa 580 000 euroa sitä varten. Lisäksi järjestettiin osakeanteja niille, jotka halusivat tukea pappilan pelastamista. Sitä tarvittiin, sillä remontin loppulasku, 700 000 euroa, ylitti odotukset.

– Jos sekin summa olisi pitänyt lainata pankista, konkurssi olisi ollut väistämätön, Kettunen sanoo.

Kun pappila avattiin yleisölle marraskuussa 2008, se oli suuri juhla. Paikalla oli paljon lapinlahtelaisia ja piispa Matti Sihvonen siunasi rakennuksen uuteen käyttöön.

Kettunen myöntää, että tuossa vaiheessa takki oli tyhjä remontin jäljiltä. Varsinainen toiminta oli kuitenkin vasta alkamassa: sukujuhlien järjestäminen, konserttien isännöiminen, esittelykierrosten vetäminen.

– Palvelualan yrittäjänä on oma haasteensa, kun rahahuolet ja väsymys eivät saa näkyä asiakkaille päin.

Verotus ajoi monta pappia asunnoistaan

Vain harva pappila on enää alkuperäisessä käytössään. Se johtuu muun muassa 1980-luvulla tehdyistä muutoksista verotuksessa. Kun luontoisetuasuntojen verotusta kiristettiin, papin perheillä ei ollut enää varaa asua suurissa pappiloissa.

Nykyään pappiloita myydään etenkin sen vuoksi, että seurakunnat haluavat vähentää kulujaan. Väärnin pappila on tästä tyypillinen esimerkki: seurakunta ei myyntituloilla rikastu, mutta ylläpitokuluissa voi tulla paljonkin säästöä. Kirkkohallituksen mukaan pappiloita myydään 10–15 vuodessa. Siinä ovat mukana niin vanhat arvorakennukset kuin sodan jälkeen valmistuneet omakotimaiset pappilat.

Vuonna 2000 Oulun yliopistossa tarkastetussa väitöksessä (siirryt toiseen palveluun) arvioitiin, että jäljellä oli 560 pappilaa sotia edeltävältä ajalta. Niistä seurakuntien omistuksessa oli tuolloin 357, joista noin puolet seurakuntien käytössä.

Väärnistä viimeinen pappi lähti vuonna 1990. Paikan nykyiselle emännälle Minna Kettuselle vanhan pappilakulttuurin säilyttäminen on tärkeä tehtävä. Itsekin pappiloiden historiaa selvittänyt tietokirjailija väittää, että pappiloilla on ollut huomattava rooli suomalaisten tuomisessa eurooppalaisen sivistyksen pariin.

– Kansanopetus, rakennustyylit, puutarhaviljely, siemenet, ruokalajit, musiikin ja kirjallisuuden harrastus – hyvin monenlaiset asiat levisivät pappiloiden kautta rahvaalle, hän sanoo.

"Tuntuu kuin aika häviäisi"

Minna Kettunen sytyttää kynttilän Juhani Ahon rintakuvan eteen.
Minna Kettunen sai ajatuksen Väärnin pappilan ostamiseen ystävältään. He olivat molemmat olleet huolissaan vanhan rakennuksen rapistumisesta.Varpu Mäntymäki / Yle

Minna Kettunen pitää työhuoneenaan entistä palvelijan kammaria. Se on hänestä sopivaa, koska hän ajattelee olevansa nyt pappilan palvelija. Asuminen vanhassa arvorakennuksessa on yhtä aikaa taakka ja suuri etuoikeus.

Kettusen mielestä on jotain erityistä siinä, että saa lukea vuonna 1839 valmistuneen empiretalon huoneissa kirjailija Juhani Ahon tekstejä. Aho syntyi pappilan rantasaunassa aikana, jolloin hänen isänsä Theodor Brofeldt toimi Väärnin kappalaisen apulaisena. Toisinaan Kettunen lukee Ahoa ääneen vierailleen.

– Silloin monet ovat sanoneet, että tuntuu kuin aika häviäisi. Se on aikamatka vailla vertaa.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Väärnin pappila avattiin perusteellisen remontin jälkeen. Sinä aikana rakennuksessa on ollut 30 000 vierasta. Siellä on järjestetty sukujuhlia, konsertteja, teatteriesityksiä, ristiäisiä ja häitä.

Viime syksynä Kettunen iloitsi, kun huomasi lyhentäneensä pankkilainaa jo 150 000 eurolla. Se on ollut monen kahvikupin ja esittelykierroksen takana, hän myöntää. Tekemistä on kuitenkin vielä jäljellä. Sen vuoksi Väärnissä on tälläkin hetkellä käynnissä osakeanti, jossa etsitään uusia tukijoita auttamaan kulttuurikohteen säilyttämisessä.

– Katselin TV:stä ohjelmaa Juho ja Maria Lallukasta, jotka olivat mahtavia kulttuurimesenaatteja. Huokaisin miehelle, että voi kun tuommoiset mesenaatit ottaisivat meihinkin yhteyttä. Silloin saataisiin muhkeasta velasta lohkaistua isompi pala kerralla eikä aina pikkuista palaa, jossa siinäkin on kauhea raapiminen saada kokoon.