Monialayrittäjällä eivät ideat lopu yli 90-vuotiaanakaan: "Pelko rengiksi joutumisesta vei eteenpäin"

Ei ole niin nuukaa, mitä ostaa, myy tai valmistaa. Yrittäminen vie joka tapauksessa eteenpäin, neuvoo Heimo Leivonniemi nuoria.

yrittäjyys
Heimo Leivonniemi istuu keinutuolissa
92-vuotias Heimo Leivonniemi viihtyy Tampereen Hatanpäällä.Elina Nieminen / Yle

Kerrostalokodin oven avaa hyväryhtinen mies. Hän on 92-vuotias entinen yrittäjä ja sotaveteraani Heimo Leivonniemi. Vastassa on myös punaruskea kissa – kissojen katastrofiyhdistyksen pelastama Ossi Anselmi sai puolitoista vuotta sitten kodin Leivonniemen ja hänen Pirkko-vaimonsa luota.

Tilavan seniorikodin ikkunoista siintää Pyhäjärvi ja maisemat avautuvat kauas. Koti sijaitsee Tampereella, aivan Hatanpään arboretumin vieressä. 40 vuotta yhdessä ollut pariskunta viettääkin arboretumin puistossa kesäisin pitkiä aikoja.

– Kuulo ja näkö ovat heikentyneet ja tarvitsen rollaattoria, mutta muuten voin hyvin, talon isäntä kertoo.

Pirkko Leivonniemen mukaan ikä ei ole hidastanut aviomiehen ideamyllyä. Uutta pulppuaa jatkuvasti.

Rahat eivät riittäneet kouluun

Vuonna 1924 syntynyt Leivonniemi kasvoi Honkajoella, Pohjois-Satakunnassa. Aviottomana lapsena syntynyt poika sai jo muutaman kuukauden ikäisenä kodin enonsa ja tämän vaimon luota. Poikaa pidettiin kuin omaa lasta ja ottovanhemmat olivat hänelle isä ja äiti.

Lapsuuden kodissa arvostettiin työn tekemistä. Isä opetti jo pienestä pitäen taitoja, joita tarvittiin rengin töissä – niitä oli tarjolla isoissa taloissa ja sellaista tulevaisuutta hän kaavaili Heimollekin.

Heimo Leivonniemen rippikuva valokuvakirjassa
Rippikuva löytyy syntymäpäiville tehdystä lahjakirjasta.Elina Nieminen / Yle

Pojalla oli kuitenkin jo pienestä pitäen hinku kauppaan ja yrittämiseen.

– Ensimmäiset markkani tienasin myymällä joululehtiä. Kiersin 12- ja 13-vuotiaana ennen joulua niin paljon, että sain korkeimman palkkion - 15 prosenttia myyntihinnasta, hän muistelee.

Kansakoulu sujui hyvin. Opettaja ehdotti, että teräväpäinen poika jatkaisi yhteiskouluun.

– Tiesin kysymättäkin, että se on turha haave, hän kertoo nyt.

Sain kymmenen minuutin koulutuksen siihen, miten isäntien tuomat tukkipuut mitataan ja kirjataan.

Heimo Leivonniemi

Tuohon aikaan koko Honkajoen pitäjässä oli ainoastaan kaksi ylioppilasta.

– Kun kerroin opettajan ehdotuksesta, isä sanoi, ettei sellaista rahaa löydy mistään.

Kuusi vuotta kansakoulussa sai siis riittää. Rengin paikkaa poika ei kuitenkaan ehtinyt hakea.

– Sahan omistaja tuli pyytämään minua töihin. Sain kymmenen minuutin koulutuksen siihen, miten isäntien tuomat tukkipuut mitataan ja kirjataan, Leivonniemi muistelee.

Sodan syttyminen toi vastuuta

Vuonna 1941 syttyi jatkosota ja sahan omistajat joutuivat rintamalle. Vasta 16-vuotias Leivonniemi jäi pyörittämään toimintaa. Tekemistä riitti, sillä saha oli kasvanut puutavarayritykseksi, joka tuotti muun muassa polttoainetta häkäpönttöautoihin. Nuori mies hoiti firmaa puolitoista vuotta kunnes sain itsekin kutsun sotaan.

Meillä oli vain kiväärit, vähän ammuksia ja leipälaukussa vähän leipää. Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsimme, että nyt on hätä ja Suomea kohti mennään.

Heimo Leivonniemi

Leivonniemen sotataipale suuntautui Syvärille, josta saksalaiset olivat juuri vetäneet miehensä pois kohti Keski-Eurooppaa. Alku oli rauhallista asemasotavaihetta, mutta juhannuksen jälkeen 1944 alkoi perääntyminen.

– Kun vänrikki komensi meidät ulos korsusta leipälaukkujen ja kiväärien kanssa, kuvittelin sitä harjoitukseksi, Leivonniemi muistelee.

Poistuminen tapahtui niin vauhdikkaasti, että joukkue ei sen jälkeen vänrikkiään enää nähnytkään. Miehet saivat selvitä sodan loppuvaiheista keskenään.

– Kun tulimme kahden ja puolen kilometrin päähän töpinään, siellä ei ollut yhtään keittokaminaa, josta olisi saanut ruokaa eikä yhtään miestä, Leivonniemi kertoo.

– Meillä oli vain kiväärit, vähän ammuksia ja leipälaukussa vähän leipää. Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsimme, että nyt on hätä ja Suomea kohti mennään.

Arkistokuvassa kolme nuorta suomalaista sotilastasta jatkosodassa
Heimo Leivonniemi (oikealla) joutui 18-vuotiaana sotaan Syvärille.Heimo Leivonniemen kotialbumi

Perääntymisvaihe vahvisti nuoren miehen käsitystä siitä, että elämästä selviytyminen on loppujen lopuksi kiinni itsestä – mutta myös ajatusta, että johdatusta tarvitaan.

– Sodasta minä löysin Jumalan. Aina kireimmässä kohdassa rukoilin, ja pelastuin monesta tiukasta paikasta täpärästi kuin ihmeen kaupalla. Kaikki elämässäni on kyllä mennyt Jumalan johdatuksen mukaan.

Maataloustuotteista turkiksiin

Sodasta palattuaan Heimo Leivonniemi päätti keskittyä kaupan tekoon ja yrittämiseen. Isoimpana kannustimena oli ikuinen pelko rengiksi joutumisesta.

– Ennen sotaa olin huomannut, että kaupalla tulee sen verran taskurahaa, ettei rahan puutteessa tarvitse olla. Sillä mitä ostaa, myy tai valmistaa, ei ole niin väliä. Kaikki on eteenpäin vievää, hän kertoo.

Kun kunnalla ei ollut varaa rakentaa uutta koulua, päätimme tehdä sen itse ja vuokrata tilat kunnalle.

Heimo Leivonniemi

Leivonniemi perusti maataloustuotteiden tukkukaupan. Pikkuhiljaa liiketoiminta laajeni turkistarhalla ja -liikkeellä.

– Olin jo 12-vuotiaana oppinut nahkojen ostamisen. Kasvatin koululaisena kaneja ja myin niiden ja muilta kasvattajilta ostamani nahat eteenpäin, hän muistelee.

– Tietääkseni olin myös ensimmäinen supikoiran kasvattaja Suomessa. Nythän supi on merkittävä artikkeli turkismarkkinoilla.

Innostuminen mitä erilaisimmista asioista ilmenee muun muassa siinä, että Leivonniemi ryhtyi kirjolohien kasvattajaksi jo ennen kuin laji oli tuttu Suomessa. Honkajoelle perustettu kirjolohilammikko oli 1960-luvun alussa vetonaula kylässä, jossa ei oikeastaan juuri muuta nähtävää ollut.

Kylä sai koulun vanhempien rahoilla

Neljän lapsen isä, jonka oma koulunkäynti oli jäänyt kansakouluun, tempautui lasten kasvaessa myös koulun rakentajaksi. Kävi nimittäin niin, että Honkajoen yhteiskoulun rakennukset osoittautuivat 1950-luvun lopulla tarkastuksessa liian alkeellisiksi. Koulua uhkasi lakkauttaminen.

– Kun kunnalla ei ollut varaa rakentaa uutta koulua, päätimme tehdä sen itse ja vuokrata tilat kunnalle. Koulun rakentamista varten perustettiin osakeyhtiö, ja isännät, joilla oli lapsia koulussa, lähtivät osakkaiksi, Leivonniemi muistelee.

Honkajoen yhteiskoulu valokuvataulussa seinällä
Honkajoen yhteiskoulun kuva on edelleen Leivonniemen seinällä.Elina Nieminen / Yle

Koulun rakentaminen ei jäänyt yhteen. Lasten kasvaessa koulunrakentajat saivat päähänsä, että kylään pitää saada myös lukio. Leivonniemi kävi eduskunnassa asti puhumassa lukion tarpeellisuudesta ministereille. Matka kannatti, koska jo tehty kielteinen päätös pyörrettiin vuonna 1963 ja Honkajoelle saatiin lukio.

– Ensimmäisten ylioppilaiden joukossa oli kaksi minunkin lastani. Toiset kaksi kirjoittivat koulusta myöhemmin.

Pankki ajoi konkurssiin

Myös yrittäjänä Leivonniemi lähti innolla mukaan uusiin hankkeisiin. Vuonna 1960 perustettu teurastamo ja lihanjalostustehdas Maakunnan Liha Oy koitui kuitenkin kohtaloksi.

– Juuri rakennetussa uudessa tehtaassa oli 4 000 neliötä ja 170 henkeä töissä, kun Säästöpankki ajoi sen konkurssiin vuonna 1963, Leivonniemi muistelee.

– Itikan osuusteurastamo olisi ostanut kaikki osakkeet täydestä hinnasta. Mutta emme saaneet tarpeeksi ajoissa niitä kokoon, koska kaikki osakkeenomistajat eivät uskoneet, että yhtiö voisi mennä konkurssiin. Niinpä kauppa raukesi.

Pankkilainalla lunastettiin sitten talo, turkistarha ja osake Tampereelta. Myöhemmin olen harmitellut, etten huutanut enemmänkin.

Heimo Leivonniemi

Tehtaan konkurssi tarkoitti sen hallituksen puheenjohtajalle ja sielulle myös omaa henkilökohtaista konkurssia. Se oli katkera paikka.

– Koko omaisuuteni myytiin: talo, metsät, turkistarha- ja liike, hän muistelee.

– Kun kysyin pankinjohtajalta, voinko itse huutaa jotain, hän sanoi, että huuda pois vaan. Pankkilainalla lunastettiin sitten talo, turkistarha ja osake Tampereelta. Myöhemmin olen harmitellut, etten huutanut enemmänkin.

Omaisuus tuli pojan nimiin ja viidessä vuodessa oli lainat maksettu.

Konkurssin jälkeen Leivonniemi jätti Honkajoen ja muutti Tampereelle, jossa perheen pojat olivat opiskelemassa.

Perheyritys keskittyi turkiksiin ja laajeni kansainvälisille markkinoille. Myöhemmin päävastuun yrityksestä ottivat Leivonniemen lapset. Nyt yritystoimintaa johtaa Heimo Leivonniemen pojanpoika Matti.

Heimo, Aimo ja Matti Leivonniemi tarkistavat ketunnahkoja
Heimo, Aimo ja Matti Leivonniemi ovat johtaneet vuorollaan perheen yritystä.Heimo Leivonniemen kotialbumi

Eläkevuosinaan Heimo Leivonniemi on innostunut etsimään vesisuonia varvun avulla. Aiheesta omakustannekirjankin kirjoittanut veteraani uskoo itse, että vesisuonet ovat suurin syövän aiheuttaja.

Kokenut yrittäjä kannustaa nuorempia yrittämisen pariin.

– Yrittämisen into on itseään ruokkivaa – se vie eteenpäin. Ja yrittäjä oppii jatkuvasti uutta tekemällä, hän sanoo.

Korjattu vuosiluku juttuun 20.4. klo 13: Suomalaisten perääntyminen Syväriltä alkoi vuonna 1944.

Lue myös: Kolarissa kuollut sisko, mummun perunamuusi ja ensimmäiset markat – Tarinoita 100-vuotiaan Suomen asukkaista