Vuoden äidinkielenopettaja: Hidas kirja häviää kilpailun vapaa-ajasta

Lehtori Hanna Rahko kehottaa lukemaan isoillekin lapsille ääneen. Pikaviestinnän maailmassa lukemisen hidas mielihyvä voi löytyä pienistä palasista, yhdessä etsien.

Luku- ja kirjoitustaito
Seinäjoen lyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna Rahko on vuoden 2017 äidinkielenopettaja.
Seinäjoen lyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna Rahko on vuoden 2017 äidinkielenopettaja.Päivi Rautanen/Yle

Sitä, että pienille lapsille luetaan ääneen, pidetään kielen oppimisen kannalta hyvänä tapana. Vuoden äidinkielenopettajaksi viikonloppuna valitun Hanna Rahkon mukaan myös isommille, jopa yläkouluikäisillekin lapsille voisi – tai pitäisi – lukea ääneen.

– Isotkin nauttii siitä, että joku lukee heille ääneen ja heitä sillä tavalla houkutellaan kirjan maailmaan, Hanna Rahko sanoo.

Hitaat kirjat

Suomalaislasten ja nuorten lukutaidosta on oltu yleisesti huolissaan jo pidemmän aikaa. Rahkokin jakaa tämän huolen: kirja ei enää kulu nuorten käsissä samalla tavalla kuin aiemmin. Yksi syy kirjan kilpailukyvyn heikkenemiseen voisi olla sen hitaus.

– Kirja on heikossa asemassa sinä kilpailussa, mitä vapaa-ajallaan voi tehdä viihtyäkseen. Sen tuottama mielihyvä on hidasta mielilhyvää ja oppilaan houkutteleminen siihen, että se alkaa tapahtua, vaatii aikaa ja oikean kirjan löytämistä – ja aina se ei ole ihan yksinkertaista, Hanna Rahko pohtii.

Äidinkielen ammattilainen on kuitenkin vankasti sitä mieltä, että lukemisen ilon löytämisen puolesta kannattaa ponnistella.

– Lukeminen on empatian ja toisen ymmärtämisen väline. Voidaan liikkua ajassa ja paikassa, tehdä asioita ja käsitellä niitä.

Vaikka lukeminen on oikeastaan aika yksinäistä ja itsenäistä hommaa, luokassa siihen löytyy parhaimmillaan myös yhteinen kokemus luettuja kirjoja käsiteltäessä.

– On ihana, kun hahmoista puhutaan kuin ne olisivat oikeita ihmisiä, Rahko naurahtaa.

Tunnista, miten tekstillä vaikutetaan

Hanna Rahko on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Seinäjoen lyseolla eli peruskoulun yläkoulussa. Aina joskus joku oppilaista kysyy, mitä äidinkielen tunnilla oikein tehdään, kun kerran osataan jo kirjoittaa ja lukea. Rahkon mukaan äidinkielen opiskeleminen on kuitenkin paljon muutakin.

Tavoite on tarjota oppilaille työkaluja eri tekstilajien käyttämiseen, tuottamiseen ja vastaanottamiseen.

– Täytyy olla tietoinen ja tietää teksteistä ja niiden tavoista, miten kieltä käytetään, miten rakennetaan teksti ja millaisia muotoja sekä tekniikoita voi käyttää.

Se, että jollain on kolme raitaa housuissa on jo teksti. Se kertoo jotain siitä, miten on pukeuduttu ja miksi.

Hanna Rahko

Snäppäämisen, vlogien ja muun ei-perinteisen median maailmassa on myös tärkeätä tunnistaa, miten tekstillä vaikutetaan. Hanna Rahko käyttää termiä ”laaja tekstikäsitys”, josta esimerkiksi seitsemäsluokkalaisten kanssa aloitetaan äidinkielen opiskeleminen.

– Se, että jollain on kolme raitaa housuissa on jo teksti. Se kertoo jotain siitä, miten on pukeuduttu ja miksi, Hanna sanoo.

Rohkeita puhujia ja esiintyjiä

Hanna Rahkon mukaan yläkouluikäiset ovat rohkeita käyttämään kieltä. Etenkin suullisen ilmaisun piirissä se näkyy. Yksi opettajan ylpeyden aihe on pari vuotta sitten aloitettu lyseon väittelykilpailu.

– Se on valtavan hieno tapahtuma jossa kyky perustella, kuunnella ja ilmaista itseäänja ajatuksiaan sanallisesti punnitaan.

Rahko muistuttaa, että jos kielitieto tuntuukin oppilaasta vaikealta, voi tämä silti olla varsin lahjakas esimerkiksi ilmaisun ja vuorovaikutustaitojen osalta. Toki, ilman perusasioita ei opiskeluista nykyäänkään selviä.

– Äidinkielen heikot taidot heijastuvat moneen muuhunkin asiaan. Varsinkin lukemisen heikkous heijastuu moneen muuhun, Rahko sanoo.

"Aja hiljaa sillalla"

Hanna Rahko kertoo olevansa kiinnostunut uudissanoista. Niitä tulee vastaan tämän tästä – esimerkiksi luokassa oppilailta. Silloin opettaja kirjoittaa uuden sanan muistiin, ihmettelee, mitä se tarkoittaa ja oppilaat opastavat. Yhdessä tekeminen, yhdessä ihmetteleminen ja elämyksellisyys ovat työn kulmakiviä.

Yksittäistä kauneinta suomen kielen sanaa Rahko ei haastattelussa keksi. Tosin mieleen tulee kauniiden äänteiden kokoelma ”aja hiljaa sillalla”. Kielen kauneus on kuitenkin isompi asia.

– Sanojen voima on kaunista ja se miten niillä voi luoda maailmoja. Kauneus siinä mikä viesti (sanoilla) on.

Vuoden äidinkielenopettajan valitsee vuosittain Äidinkielen opettajain liitto .