Vaikea avioero laukaisi Tuijan kaksisuuntaisen mielialahäiriön: "Ostin auton kivojen takavalojen takia"

Tuija Virvosen sairaus puhkesi stressaavan elämäntilanteen seurauksena. Vasta nelikymppisenä löytyi selitys järjettömälle touhuamiselle ja romahduksille.

kaksisuuntainen mielialahäiriö
Tuija Virvonen
Tuija Virvonen on sinut sairautensa kanssa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitiin nelikymppisenä.Tanja Kröger / Yle

Lahtelaisella Tuija Virvosella, 58, meni viisitoista vuotta sitten lujaa. Hän meni iltavuorosta kotiin päiväpeiton päälle nukkumaan vaatteet päällä ja aamulla oli jälleen aamuviideltä herätys. Tuija ei osannut pysähtyä.

– Tein hommia kuin robotti, Tuija Virvonen muistelee aikaa ennen diagnoosia.

Elämä oli muutenkin yhtä sekamelskaa. Virvonen teki typeriä ja harkitsemattomia päätöksiä.

Hän osti esimerkiksi auton itselleen sen perusteella, että piti sen takavaloista. Virvonen ei kokeillut autoa, eikä kysynyt siitä mitään.

– Sanoin vaan: ”otan tämän”. Ei ollut mitään järkeä, että ostin auton kivojen takavalojen takia.

Jatkuvaa suorittamista ja holtitonta käytöstä seurasi olotila, ettei jaksanut tehdä yhtään mitään. Virvonen saattoi miettiä kotonaan koko illan, pestäkö hampaat vai ei. Hänellä ei ollut voimia edes siihen. Virvonen päätti mennä työterveyteen keskustelemaan lääkärin kanssa, joka sanoi, että "Tuija, sinun pitäisi lähteä osastolle."

Taustalla useita stressitekijöitä

Virvonen vietti osastolla loppujen lopuksi kuusi viikkoa. Hänellä todettiin vakava masennus. Meni muutama kuukausi, ja Virvonen joutui osastolle uudestaan. Virvosen helpotukseksi diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä varmistui muutaman kuukauden jälkeen.

– Ajattelin silloin, että minun on pakko pärjätä tämän sairauden kanssa lopun ikäni.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tauti tunnistetaan (siirryt toiseen palveluun)tyypillisesti 15–35 vuoden paikkeilla. Myös Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän ylilääkäri Seija Elfving sanoo, että yleisin sairastumisikä on alle 35 vuotta.

Virvosella oli jo murrosiässä masentuneisuutta ja eristäytyneisyyttä. Jälkeenpäin Virvonen on pohtinut, että sairauden puhkeamisen taustalla saattoi olla nelikymppisenä tullut vaikea avioero.

– Iso stressi saattaa laukaista tämän, niin kuin minullakin oli vaikea avioero. Stressi oli sietämätöntä. Oikeasti sen asian ei tarvitse olla kauhean isokaan, kun se saattaa romahduttaa.

Pikku hiljaa töissä osastollakin päivittäiset asiat tuntuivat ylivoimaisilta ja samoin kotona.

Virvosella on kaksi tyttöä, neljä koiraa ja hän teki kolmivuorotyötä. Se oli sairauden puhkeamisen aikaan rankka yhdistelmä ja näkyi esimerkiksi väsymisenä työelämässä.

– Pikku hiljaa töissä osastollakin päivittäiset asiat tuntuivat ylivoimaisilta ja samoin kotona.

Myös Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ylilääkäri Seija Elfving tunnistaa ilmiön. Elfvingin mukaan on hyvin tyypillistä, että kaksisuuntainen mielialahäiriö puhkea jonkin kuormittavan elämänmuutoksen tai kriisin yhteydessä, vaikka alttius sairastua liittyykin vahvasti perintötekijöihin.

– Olen tavannut myös potilaita, joilla ei näyttäisi olevan ainakaan lähisuvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Joskus tosin ihmisillä ei ole tietoa suvun sairauksista, minkä vuoksi perinnöllisyyden osuus jää avoimeksi. Elämänkriisien yhteydessä on tavallisempaa sairastua masennukseen, jos ei ole kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle altistavia geneettisiä tekijöitä, Elfving sanoo.

Samaa jengiä sairastavien kanssa

Virvonen kertoo työskennelleensä pitkään hoitoalalla psykogeriatrisella osastolla, missä monella oli skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Virvosella kävi jo työelämässä mielessä, että mitä jos hänelläkin on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

– Koen, että olin samaa jengiä niiden kanssa. Yövuorojen jälkeen oli migreeniä, enkä osannut levätä. Kun vauhti tuli päälle, niin se jäi päälle. Uupumus tuli siten, että romahdin totaalisesti.

Tuija Virvonen
Tuija Virvonen on aktiivinen Miete ry:ssä. Sieltä hän on löytänyt myös uusia ystäviä. Tanja Kröger / yle

Suuria mielialojen vaihteluita

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bibolaarihäiriötä kutsuttiin ennen maanis-depressiivisyydeksi. Suomen Mielenterveysseuran (siirryt toiseen palveluun)mukaan häiriötä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ylilääkäri Seija Elfvingin mukaan kyseessä on häiriö, jossa on vaihtelevasti masennus- ja maniajaksoja.

– Jaksot voivat vaihdella kestoltaan muutamasta päivästä kuukausiin. Jaksojen välillä on yleensä oireeton kausi, Elfving sanoo.

Pahimpina hetkinä Virvonen on kokenut masennusta, uupumusta ja toivottomuuden tunnetta. Virvonen muistaa kerran, jolloin hän oli ottanut lääkkeitä reippaasti ja vietti yön sydänvalvonnassa.

– En yrittänyt itsemurhaa, vaan halusin vain nukkua. On vaarallista, kun tulee se raja, ettet tiedä, mitä teet.

Siihen liittyy hirveä touhuaminen yötä päivää. En pysty rauhoittumaan.

Virvonen on oppinut tunnistamaan, koska hänellä menee lujaa.

– Siihen liittyy hirveä touhuaminen yötä päivää. En pysty rauhoittumaan. Minulla on ylivilkkautta ja ärtyneisyyttä, minkä huomaan siitä, että saatan sanoa rumasti jollekin. Silloin tiedän, että tälle täytyy tehdä jotakin.

Hypomaniaa seuraa äkkiä romahdus, jossa olo on masentunut. Mielialat saattavat vaihdella suunnasta toiseen jopa yhden päivän aikana.

– Minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö on nopeasyklinen. Olen päivällä hirveän touhukas ja illalla saatan romahtaa.

Mania vaatii ammattiapua

Mania on kaksisuuntaisen mielenterveyshäiriön rankin vaihe. Siinä ihmiset tekevät päätöksiä, jonka seurauksena he saattavat esimerkiksi menettää omaisuutensa hetkessä.

– Siinä ihmiset luulevat olevansa kaikkivoipia ja pystyvänsä tekemään ihan mitä vaan, Virvonen sanoo sairaudestaan.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ylilääkäri Seija Elfvingin mukaan yksi manian oire on juuri Virvosen kuvailema uhkarohkea ja vastuuton käyttäytyminen.

– Myös selkeä mielialan nousu, ärtyisyys, rauhattomuus, puheliaisuus, ajatustoiminnan kiihtyminen, estottomuus, unen tarpeen väheneminen, kohonnut itsetunto, häiriöherkkyys, lisääntynyt seksuaalinen aktiivisuus ja harhaluulot ovat manian piirteitä, Elfving lisää.

Asiat menevät överiksi

Virvonen on myös huomannut, että hänelle asiat ovat välillä hirveän dramaattisia, vaikka joku toinen ei reagoisi millään tavalla.

– Masennun helposti, mutta innostun myös tosi helposti. Monta kertaa asiat menevät aivan yli.

Minun on hirveän vaikea rajata tekemisiäni. Mikään ei riitä.

Tämä näkyy esimerkiksi koiraharrastuksessa. Virvonen on ravannut neljän koiran kanssa koiranäyttelyssä, trimmannut vieraiden koiria ja hoitanut vielä töitä jälkikäteen.

– Eihän kukaan voi tuollaisesta täysjärkisenä selvitä, että tekee liikaa. Minun on hirveän vaikea rajata tekemisiäni. Mikään ei riitä. Oma vaativuus on tässä paha asia.

Joutui jäämään pois työelämästä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö vaatii lähes aina koko elämän jatkuvaa lääkitystä ja säännöllistä psykiatrista hoitoa. Virvosen kohdalla psykoterapia kesti kahdeksan vuotta. Virvonen ottaa mielialaa kohentavaa lääkettä aamulla, unilääkkeitä ja tarvittaessa rauhoittavia. Lisäksi hän käyttää litiumia.

– Kun vauhti lähtee kiihtymään, niin sitten vähennetään mielialaa kohentavaa lääkettä. Ilmoitan lääkärille rehellisesti, mikä tilanteeni on, niin lääkitystä voidaan muuttaa.

Olin aktiivinen töissäkin, että minua piti vähän vahtia. Sekoitin koko osaston siellä. Sekin meni vähän liian rankaksi.

Pian sairausdiagnoosin jälkeen Virvonen teki töitä osa-aikaisesti, mutta joutui jäämään pois pian työelämästä. Virvosta harmitti, että hän joutui lopettamaan työt liian aikaisin, mutta ymmärtää, miksi niin kävi.

– Olin aktiivinen töissäkin, että minua piti vähän vahtia. Sekoitin koko osaston siellä. Sekin meni vähän liian rankaksi.

Hyväksytympi sairaus

Sairaseläkkeelle siirtymisen jälkeen Virvonen on ollut aktiivinen mielenterveyskuntoutujien tuki- ja vaikuttamisjärjestö Miete ry:ssä. Siellä hän on kokenut, että sairaudesta voi puhua avoimesti.

– Miete ry on pelastanut minut, koska en viihdy kotona. Tarvitsen järkevää tekemistä. Vedän siellä erilaisia ryhmiä ja olen hallituksessa mukana päättämässä asioista. Koen, että minusta on hyötyä siellä.

Läheisille toisen sairaus voi olla rankka paikka. Virvonen kertoo hänen lastensa tietävän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Heillä on tapana tarkkailla äidinsä toimintaa ja kysellä esimerkiksi puhelimessa, mitä Virvonen on tehnyt ja mihin hän on menossa.

Oli häpeä, että suvussa on hullu. Minua se lähinnä nauratti.

– Välillä he ovat huolissaan, mutta olen yrittänyt sanoa, että pärjään.

Kaikkien suhtautuminen ei ole ollut myönteistä. Yhden sukulaisen sanat Virvonen muistaa erityisen hyvin.

– Sukulainen sanoi aikoinaan kommentin, mikä oli ihan hirveä: ”aijaa, ei meidän suvussa kyllä ennen ole hulluja ollutkaan”. Oli häpeä, että suvussa on hullu. Minua se lähinnä nauratti, Virvonen sanoo hymyillen.

Älä pelkää kertoa asiasta

Virvonen kannustaa mielenterveyshäiriöiden kanssa kamppailevia puhumaan asiasta, sillä kyseessä on vakava sairaus. Muutama Virvosen ystävä on jopa päättänyt elämänsä.

Virvonen uskoo, että nykyisin sairaus tulee paremmin ilmi, koska ihmiset uskaltavat puhua avoimemmin asioista.

Jos tulee tosi vaikea tilanne, niin sitten menen sairaalaan. Se on pakko, jos meinaa selvitä.

– Vielä parikymmentä vuotta sitten oli hirveä häpeä jos oli tällainen sairaus. Nyt tiedotetaan ja kerrotaan enemmän, mitä kaksisuuntainen mielialahäiriö tarkoittaa.

Virvonen on nykyään sinut sairautensa kanssa. Hän tietää, miten sairaus etenee.

– Jos tulee tosi vaikea tilanne, niin sitten menen sairaalaan. Se on pakko, jos meinaa selvitä.