Hokki-tähdet jäivät ikuisiksi ystäviksi – "Kyllä on helppo Suomenmaata kierrellä"

Pelaajaura jääkiekossa jättää jälkeen monia joukkuekavereiden välisiä ystävyyssuhteita, jotka voivat olla ikuisia.

Kajaanin Edustushokki (Hokki)
Kajaanin Hokin pelaajia.
Hokkilaiset treeneissä vuonna 2015. Jarmo Nuotio / Yle

Jääkiekkoilijoiden pukukoppipuheet vaihtelevat laidasta laitaan. Kajaanin Hokista paljastetaan, että yksi yhteinen puheenaihe nuorilla miehillä on: miesten jutut, joissa vastakkainen sukupuoli on myös vahvasti esillä.

– Kyllähän ne normaaleja pelijuttuja olivat ja naisista puhuttiin. Vauhdikkaita nuorten miesten juttuja, joista ei vilskettä ja vauhtia puuttunut, naurahtaa Kajaanin Hokissa vuosina 2002–2006 ja 2008–2010 pelannut laitahyökkääjä Kimmo Happo.

– Siellä oli myös muutamia vanhempia, jotka yrittivät pitää jutut parempina, mutta eivät siinä onnistuneet, jatkaa Kajaanin Hokkia vuosina 2002–2007 edustanut puolustaja Antti Halonen.

Jääkiekon pelaajat aloituksessa.
Vauhtia riitti kaukalon lisäksi myös pukukoppipuheissaLaura Tolonen / Yle

Yhteisiä kausia Kajaanin Hokin puna-valkoisissa väreissä Kimmo Hapolla ja Antti Halosella on ollut neljä kautta vuosina 2002–2006. Halonen voitti Hokissa Mestis-kultaa vuonna 2007 ja palattuaan joukkueeseen takaisin, Happo Mestis-pronssia vuonna 2009.

Yhteisistä pelivuosista on jäänyt monia kavereita ja osasta on tullut ikuisia ystäviä.

– Kaartisen Sami, Tuppuraisen Jani, Leinosen Antti, Heikkisen Jarkko, Kolekki – niitä on vaikka kuinka paljon, Happo listaa.

– Paljon on pelaajia ja hankalaa kun kaikki pitäisi nimetä. Monen kanssa pelattiin ihan pikku pojasta lähtien juniori-ikäluokat läpi, kertoo Halonen.

Yöpaikkoja on tarjolla, ei tarvitse hirveästi hotelleissa majailla.

Kimmo Happo

Pelireissuilla ja kotikaukalossa aina lähdettiin hakemaan voittoa ja niiden eteen tehtiin paljon. Mestiksessä eivät huonokuntoiset pärjää ja ainut tie voittoihin sekä menestykseen oli päivittäinen kova harjoittelu.

Huippuhetket tapahtuivat peleissä, joita oli parhaimmillaan kolme viikossa.

– Kyllä se päivittäinen tekeminen oli kovaa. Aamuharjoitukset, iltaharjoitukset ja siihen vielä syöminen sekä lepo, joita katsottiin tarkkaan. Ne olivat huikeita settejä, varsinkin kun pystyi hoitamaan tämän kaiken ohessa työt, muistelee Happo.

Valmennuspäällikkö Kimmo Happo lumisessa maisemassa.
Hokki-ikoni Kimmo HappoTiia Korhonen / Yle

Kajaanista oli silloin ja on edelleen pitkä matka osiin vieraspeleistä. Se tarkoitti paljon bussissa istumista ja monia öitä hotelleissa.

– Näiltä reissuilta kaivettiin se siemen, joka yhdisti joukkuetta. Paljon olimme tekemisissä toistemme kanssa, myös vapaa-aikana. Joukkuehenki tuli erinomaiseksi juuri siksi kun vietimme niin paljon aikaa yhdessä, kertoo Halonen.

Sekä Happo että Halonen ovat päättäneet jo kiekkouransa. Happo lopetti pelaamisen kauden 2009–2010 jälkeen ja Halosen uran päättymisestä kerrottiin nyt tammikuussa.

Menestystä ja tappiota

Kova työ ja harjoittelu palkittiin menestyksenä. Kajaanin Hokki voitti Mestis-kultaa Mikkelissä vuonna 2007, kun Jukurit kaatui finaalin kolmannessa ottelussa.

Vaikka voitto kotiyleisön edessä olisi ollut vielä hienompaa, oli Antti Halosen mukaan tunne mahtava.

– Tuon vuoden aikana kaikki kehittyvät yksilöinä. Luonnollisesti kun pelaajat paranivat, tapahtui sama myös joukkueelle. Meillä oli hyvä ryhmähenki ja yhteen hiileen puhallettiin. Oli hienoa kun sai kantaa Hokki-paitaa. Se oli minulle viimeinen peli kasvattajaseurassa, sanoo tuolloisen mestarijoukkueen kapteeni Halonen.

Paljon olimme tekemisissä toistemme kanssa, myös vapaa-aikana.

Antti Halonen

Hieman himmeämpää menestystä sai nauttia myös Kimmo Happo, joka pelasi vuonna 2009 pronssia voittaneessa Hokin joukkueessa.

– Vaikka osa ihmisistä ei arvosta pronssia, niin kyllä se tuolloin tuntui mukavalta. Välieräpeli oli hävitty ja karvas kalkki oli juotettu. Kausi kuitenkin päätettiin voittopeliin ja siihen päälle oli hyvät juhlat, kertoo Happo.

Menestys vaatii myös tappioita. Niiden kautta tapahtuu kehittymistä, varsinkin jos tappiot käsitellään oikealla tavalla.

– Pitää olla rehellinen ja realisti joukkueena, ja myös henkilökohtaisella tasolla nähdä missä on parannettavaa. Niistä joukkueista, jotka osaavat tehdä sen parhaiten, eivätkä jää murehtimaan tappioita, tulee joskus voittajia, pohtii Happo.

– Kyllä tappiot kasvattivat ja siitä saa ison kunnian valmennusjohto. Kai Suikkanen ja Jukka Niiranen osasivat käsitellä niitä asioita ja osasivat kertoa ne meille oikealla tavalla niin, että opimme niistä, jatkaa Halonen.

KalPa:n Antti Halonen kentällä.
Antti Halonen pelasi vielä kaudella 2015–2016 KalPassa.Tomi Hänninen

Pelikaveruus jätti isot muistot ja muodosti monia elinikäisiä ystävyyssuhteita molemmille Hokki-ikoneille.

– Kyllä on helppo Suomenmaata kierrellä ja soitella kavereita kahville. Yöpaikkoja on tarjolla, ei tarvitse hirveästi hotelleissa majailla, sanoo entinen Hokki-hyökkääjä Kimmo Happo.

– Puhelimella ollaan yhteydessä ja kun tavataan, niin muistellaan menneitä. Erittäin lämpimät ja mukavat muistot ovat siitä vuodesta kun mestaruus voitettiin. Siitähän tulee nyt 10 vuotta ja olisi mukavaa joku päivä nähdä joukkueen kanssa, kertoo Hokin puolustajana pelannut Antti Halonen.