Kuka sanoo mikä on hyvää musiikkia? – Junttileimaa jopa tavoitellaan

Musiikkimaun arvosteleminen otetaan hyvin henkilökohtaisesti. Junttimusiikin leima voi olla artistille kohteliaisuus tai loukkaus.

musiikki
Eppu Normaali keikalla Tampereen Ratinassa
Artisti tai yhtye voi hyötyä junttileimasta ja tehdä siitä jopa tavaramerkkinsä. Populaarikulttuurin tutkijan Janne Mäkelän mielestä esimerkiksi Eput ovat olevinaan enemmän juntteja kuin ovatkaan.Mari Vesanummi / Yle

1960- ja 70 -luvuilla Suomessa puhuttiin takahikiän musiikista, eli landelaisten suosimasta musiikista. Se oli vastakohta Etelä-Suomen kaupungeissa tehdylle musiikille.

1980-luvulla takahikiän musiikki korvautui junttimusiikki-termillä. Hanoi Rocks lähti valloittamaan maailmaa. Andy McCoy kuvaili haastatteluissa Suomea musiikin junttimaaksi. Suomalaisjuntit ja Suomi tuntuivat olevan musiikin suhteen vielä kaukana kansainvälisyydestä.

Kun suomalaisbändit alkoivat menestyä maailmalla ja Suomi liittyi Eurooppaan, junttileima alkoi hellittää. Termi junttimusiikki kuitenkin jäi.

Populaarikulttuurin tutkijan Janne Mäkelän mukaan junttimusiikista puhuttaessa ei koskaan mainita klassista musiikkia, lastenmusiikkia tai kansanmusiikkia. Junttimusiikki liittyy selkeästi populaarimusiikkiin, rockiin ja iskelmään.

Kaikkea sitä, mistä minä en tykkää

Juntti ymmärretään takapajuiseksi, tyhmäksi ja huonommaksi kuin joku muu. Musiikissa tämä voi tarkoittaa sitä, että joku typerys tekee yksinkertaista ja huonoa musiikkia.

Kainuun ammattiopiston konservatorion tutkintovastaavan Tapani Komulaisen mukaan ihmiset määrittelevät junttimusiikiksi sellaisen musiikin, josta he itse eivät tykkää. Monelle on helppoa eritellä mikä on hyvää ja mikä huonoa musiikkia.

– Silti sen voi määritellä vain omalta kohdaltaan. Musiikkimieltymykset ovat aina henkilökohtaisia ja ne koetaan myös henkilökohtaisesti, Komulainen muistuttaa.

Yleisöä Eppu Normaalin keikalla Tampereen Ratinassa
Ihmisten on helppoa sanoa, millaisesta musiikista he pitävät tai eivät pidä.Mari Vesanummi / Yle

1970–1980-luvuilla suomalaisia pyrittiin myös ohjailemaan musiikin suhteen. Esimerkiksi opettajat ja musiikkitoimittajat yrittivät pitää huolta siitä, että klassista musiikkia pidettiin parempana kuin discojumputusta. Enää ei ole samanlaisia arvohierarkioita, vaan ihmiset voivat nauttia vapaammin mielestään hyvästä musiikista.

– Olen joskus sanonut, että olisi hyvä, jos Suomessa olisi musiikkiviskaali. Hän päättäisi aina vuoden ajan kerrallaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa musiikkia. Ja häntä pitäisi totella, Komulainen vitsailee.

Sieltä, missä rima on matalin

Muusikoiden keskustelupalstalla junttimusiikiksi on mainittu esimerkiksi Popeda, Tauski, Kake Randelin, Yö sekä Frederik, joka on tituleerannut itseään junttidiskon kuninkaaksi. Populaarikulttuurin tutkija Janne Mäkelä arvelee Kikan olevan ainoita suomalaisnaisartisteja, joihin on liitetty junttileima.

– Junttimusiikki on yleensä miesten esittämää. Sitä on pidetty musiikkina, joka on yksinkertaista ja menee sieltä, mistä rima on matalin. Rytmi on hakkaava ja samat elementit toistuvat, Mäkelä summaa.

Musiikki on käyttötavaraa eikä siihen voi tehdä yleistyksiä.

Tapani Komulainen

Junttimusiikki voi olla kuitenkin hyvin suosittua. Sitä myös kuuntelevat muutkin kuin niin sanotut juntit.

– Esimerkiksi Irwinin musiikkia kuunneltiin kansakunnan syvissä riveissä hyvinkin laajalti. Lienevätkö Irwin ja hänen tekstinikkarikumppaninsa Vexi Salmi olleet nyt niin typeryksiä – ehkä he vain vetivät sellaista roolia, Mäkelä naurahtaa.

Komulainen kertoo saaneensa yhtenä perjantaina imurointia aloitellessaan inspiraation kuunnella Turo's Hevi Geen musiikkia.

– Menin Anttilaan ja ostin kaikki levyt. Kuuntelin niitä koko illan, mutta ei tullut junttiolo. Se oli puhdistava kokemus.

The Beatles oli aikansa juntti

Eri maissa on omat käsityksensä siitä, mikä on junttimusiikkia. Muualla kuin suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa tehtävä musiikki on maailmallakin mielletty junttimusiikiksi. Näin kävi myös Elvikselle ja The Beatlesille, jotka olivat aikansa junttimusiikkia.

– Elvis ja Beatles tulivat musiikkimaailman keskusten ulkopuolelta, periferiasta. Sitten heistä tuli riittävän suosittuja ja heitä ruvettiin arvostamaan, toteaa populaarikulttuuri tutkija Janne Mäkelä.

Insomnium-bändi esiintymässä Lutakossa.
Hevimusiikkia on pidetty junttina.Matti Myller / Yle

Nuoremmalle musiikintekijäpolvelle junttileima voi nykyisin olla jopa kohteliaisuus ja erottuvuustekijä. Jotkut artistit voivat leikkiä tahallaan junttia. Esimerkiksi Petri Nygård ja Eppu Normaali ovat Mäkelän mielestä olevinaan enemmän juntteja kuin ovatkaan. Toisaalta vanhemman polven artistit saattavat kokea junttileiman loukkaavana, jos ovat jääneet esimerkiksi ilman apurahaa tai arvostusta.

EDM on tämän päivän junttimusiikkia

Juntti-termiä käytetään synonyyminä maalaistollosta. Junttimusiikki saatetaan mieltää maalaisten musiikiksi. Tämä on ristiriidassa 1990-luvun diskomusiikin kanssa, jota pidetään junttimusiikkina. Sitä tehtiin nimenomaan metropoleissa, joista se levisi myös maaseudulle.

– Diskomusiikki oli tehty enemminkin ruumiilliseksi eli tanssittavaksi, Mäkelä kertoo.

Junttimusiikki on yleensä miesten esittämää.

Janne Mäkelä

Kainuun ammattiopiston konservatorion tutkintovastaava Tapani Komulainen kertoo, että tämän päivän junttimusiikkina voidaan pitää EDM:ää eli electronic dance musicia, jossa DJ soittaa jumputtavaa musiikkia.

– Tuhannet ihmiset tulevat kuuntelemaan sitä. Osa pitää sitä yksinkertaisena junttimusiikkina, mutta onhan siinä muitakin aspekteja, Komulainen sanoo.

Valokuva näyttävästä Armin van Buurenin valo- ja lasershowsta.
Armin Van Buuren teki keikan Weekend Baltic -festivaalilla Virossa vuonna 2015. Buuren on tehnyt EDM-kappaleita.Satu Nurmio / Yle

Populaarikulttuurin tutkija Janne Mäkelä sanoo, että nykyisin on vaikeampaa päästä junttimusiikin kategoriaan kuin aiemmin. Junttimusiikki on ollut aiemmin selkeämmin määriteltyä, mutta nykyisin monenlaiseen musiikkiin voi liittyä junttivivahteita.

– Junttivivahteista ollaan iloisia ja niitä jopa juhlistetaan muusikkojen piirissä, Mäkelä sanoo.

Mitä jos on vaikea tunnustaa tykkäävänsä junttimusiikista?

– Ehkä se kertoo kaveripiiristä, jolle ei uskalla tunnustaa tykkäävänsä jostakin. Riippuu ihmisestä itsestään, tuoko hän mieltymyksensä esille vai salaako ristiriidan, että kaverit eivät ehkä tykkää samasta musiikista, Mäkelä sanoo.

– Musiikki on käyttötavaraa eikä siihen voi tehdä yleistyksiä. Jokaisen kannattaa kuunnella juuri sitä musiikkia, josta tulee hyvä fiilis, Komulainen kannustaa.