Olen tosikko, mitä sitten? – Kun vitsit ovat vähissä

Tosikon seurassa on raskasta. Mitä läheisempi ihminen tosikko on, sitä raskaammaksi yhdessäolo käy.

huumori
Grafiikka
Timo Kallio / Yle Uutisgrafiikka

Tosikkomaisuutta pidetään yleisesti synonyymina huumorintajuttomuudelle. Ulkopuolelta katsottuna tosikolla on jotain pielessä tilannetajun kanssa tai hän ei ymmärrä huumoria rivien välistä.

Tosikkomaisuus voi olla pysyvää. Silloin se näkyy käytännössä kaikissa tilanteissa. Mutta voi tosikkomaisuus olla myös käyttäytymismalli. Siinä tapauksessa tosikolta vaikuttava henkilö toistaa mallia tietyissä tilanteissa, mutta voi muuten olla ihan rento ja mukava.

Esimerkki käyttäytymismallista voisi olla poliitikolla, joka vaikuttaa julkisuudessa toistuvasti tosikolta, mutta on häntä paremmin tuntevien mielestä siviilissä ihan eri ihminen.

Tosikkomaisuus käyttäytymismallina voi myös esiintyä tiettyjen aihepiirien ympärillä. Muutoin huumorintajuinen ja kiva ihminen voi muuttua täysin, kun puhe siirtyy vaikkapa dopingiin, ilmastonmuutokseen, homeopatiaan tai Kekkoseen.

Tosikkokin nauraa, vaikkei samoja vitsejä ymmärtäisi

Aivojen tasolla huumori ja nauru ovat eri asioita. Nauru on fysiologinen tapahtuma, eikä se välttämättä liity huumoriin. Esimerkiksi hermostunut saattaa hekottaa hervottomasti, vaikka tilanteesta vitsit ovat kaukana.

Tosikkomaisuuden sanotaan usein liittyvän Aspergerin oireyhtymään. Aivojen kehityshäiriö Aspergeriin voikin liittyä sellaista huumorintajuttomuutta, että henkilö ei välttämättä ymmärrä, mikä vitsissä on hauskaa tai vastaavasti kukaan muu ei tunnu ymmärtävän tämän vitsejä. Ulospäin se saattaa näyttäytyä tosikkomaisuutena.

Mutta tarkasti ottaen kyse ei ole huumorintajun puutteesta. Aspergeriin liittyy usein niin omintakeista huumoria, että sitä ymmärtää vain toinen Asperger-henkilö. Keskenään nämä saattavat nauraa vedet silmissä asioille, joista muilla ei ole mitään hajua. Ja saattavat nauraa usein.

Tosikko tulee myös tarpeeseen

Tosikkomaisuudessa on puolensa. Firman pikkujouluissa tosikkoa ei näy. Toisaalta palavereissa usein tosikko on se, jonka ansiosta päästään vihdoin asiaan sen jälkeen, kun vitsejä on aikansa veistelty.

Monien alojen soveltuvuustestauksessa tosikko on jopa vahvoilla. Tosikkoa tarvitaan esimerkiksi laadunvarmistuksessa sekä töissä, joissa pykälien tarkka seuraaminen on elinehto. Tosin tosikkomaisuus ja pedanttius eivät välttämättä liity toisiinsa.

Tosikkomaisuus liittyy kuitenkin mielikuviin. Moni kelpuuttaa mielihyvin kirurgikseen tosikon, vaikka sama kivikasvoinen pilkunpainaja ajaa taloyhtiön kokouksessa muut läsnäolijat raivon partaalle.

Älykkyys ja tosikkomaisuus saattavat myös liittyä toisiinsa. Älykäs saattaa huokua nuivuutta, koska ajattelee, että muut eivät kuitenkaan ole hänen ajatustensa ja huumorin kanssa samalla tasolla.

Joskus tosikon leima tulee otsaan jo pelkästään siitä, että henkilö ei syystä tai toisesta sopeudu muiden kulttuuriin.

Tietääkö tosikko olevansa tosikko?

Huumori perustuu siihen, että kertoja olettaa, että ihmiset haluavat huumoria ja hoksaavat tiettyjä asioita. Tosikko ei halua tai hoksaa.

Usein tosikko tunnistaa itsessään näitä ominaisuuksia tai piirteitä. Hän saattaa esimerkiksi tietää, että tietyissä tilanteissa hän alkaa toistaa tosikkomaista käyttäytymismalliaan. Ratkaisevaa on silloin, osaako hän oppia tästä.

Jos muut huomaavat toisessa tosikkomaisuutta jossakin tietyssä asiassa, käytetään sitä helposti lyömäaseena. Tiedostava ja taitava tosikko osaa pistää oman tosikkomaisuutensa leikiksi ja viedä tältä kiusaamiselta pohjan pois.

Vaikeinta on silloin, kun tosikkomaisuus on pysyvää, eikä henkilö itse sitä tiedosta. Persoonaa on hyvin vaikeaa muuttaa. Tällaisen ihmisen rinnalla on raskasta. Mitä läheisempi ihminen on, sitä raskaammaksi elo hänen kanssaan käy.

Harva tosikko on niin tosikko, että jää sen vuoksi yksin. Tieteellistä näyttöä ei ole, pärjäisikö tosikon puolisona parhaiten toinen tosikko. Usein sellainen suhde kuitenkin toimii. Sukulaissieluilla on taipumus ymmärtää paremmin toisiaan.

Kutsuvatko sukulaiset vielä käymään?

Kun kohtaa tosikon tai yllättäen tosikkomaista käytöstä ensimmäistä kertaa, jää yleensä hämilleen. Ilmapiiri latistuu ja luovuus karkaa.

Omaa tosikkomaisuuttaan voi olla vaikea tunnistaa, jos se ei itseään häiritse. Asiaa kannattaa kuitenkin miettiä viimeistään siinä vaiheessa, jos sukulaiset eivät enää kutsu juhliin tai halua tavata.

Läheiseltä ihmiseltä voi hellästi kysyä, tietääkö hän käyttäytyvänsä esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa tosikkomaisesti. Yksi tapa on, että lyö faktat pöytään ja ottaa esimerkkejä. Aina se ei toimi. Tosikollakin on tunteet.

Sellaista ihmistä ei taida ollakaan, joka ei olisi välillä tosikko. Tosikkomaisuus voi näkyä vain tietyissä tilanteissa tai se voi esimerkiksi naisilla liittyä kuukautiskiertoon.

Tosikkona on helpoin elää, jos tiedostaa piirteensä, jaksaa kuunnella muita töksäyttämättä vastapalloja ja pystyy joustamaan käytöksessään.

_Juttua varten on pyydetty tietoja psykologian tohtori ja tietokirjailija Satu Kaskelta, Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviaiselta, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilaiselta, sekä HUS:in neuropsykologian erikoispsykologi Tuulia Lepistö-Paisleylta. _

Oletko sinäkin tosikko? Kerro meille miten se on vaikuttanut elämääsi. Missä tilanteissa tosikkomaisuudesta on ollut sinulle harmia? Milloin siitä on ollut hyötyä? Laita viestiä marcus.ziemann@yle.fi