Postimies Hande laittoi lakin naulaan 46 vuoden jälkeen: "Tulin tänne suoraan tarhasta"

Hannu Sjömanista tuli 17-vuotiaana postimies, koska Finlandia-talon rakennustyömaalle häntä ei huolittu.

posti
Uutisvideot: 46 vuoden postiura päättyi haikeasti
Uutisvideot: 46 vuoden postiura päättyi haikeasti

"Poostillee!", kajahtaa huutokauppakamari Bukowskin ala-aulassa postinjakaja Hannu Sjömanin, 63, tavaramerkkitervehdys. Tänään viimeistä kertaa, sillä Sjöman on jäämässä eläkkeelle yli 46 vuoden uran jälkeen.

– Melkein 47 vuotta. Vuonna 1970 aloitin, Sjöman tarkentaa.

Poikkeuksellisen työurasta tekee myös se, että Hande on lähes aina ollut samassa toimipaikassa töissä: Punavuoren postissa Annankadulla.

Uudenmaankatu, Iso-Roobertinkatu ja Annankatu ovat hänen valtakuntaansa. Tutuksi on tullut joka ikinen porttikongi ja rappukäytävä ja monen monta asiakasta.

– Moni on tänään kysynyt, että mitkä fiilikset, mutta en mä sitä vielä tiedä. Ehkä huomenna kun herään, että "ahaa, ei tarvi mennä mihinkään..." Se on taas uusi totuttautuminen, mies pohtii.

"Kukahan täällä jatkossa keittää kahvit"

Handen viimeisenä työpäivänä postitoimistossa vilisee vieraita, muun muassa ammattiyhdistysväki käy tervehtimässä aktiivista jäsentään. Eläkejaostoon on jo houkuteltu.

Myös työkavereilla on totuttautumista. Kukahan täällä jatkossa keittää kahvit, kysyy yksi. Handella on ollut tapana tulla hyvissä ajoin aamulla ja laittaa pannu porisemaan.

– Kiire on ihmisen itse luomaa, hän filosofoi.

Ne ois ottanut töihin vaikka heti! Sanoin että menen vaihtamaan housut ensin.

Hannu Sjöman

Myös Sjömanin tulee työporukkaa ikävä. Toisaalta hän on nauttinut työn itsenäisyydestä: siitä, että aamulla ollaan porukan kanssa ja sitten lähdetään reitille. Ei ole ketään selän takana hoputtamassa.

Vuosien varrella moni tuttu asiakas on ihmetellyt, että "vieläksä täällä tepastelet".

– Oon sanonut vaan, että ettekste muista, tulin niin nuorena. Melkein tarhasta suoraan!

Postinjakaja Hannu Sjömän tervehtii 70-luvun virkapuvussa.
Hannu Sjömanilla on yllään 70-luvun virkalakki ja -takki: "Uran alussa olin ylpeä, kun sain pitää näin tyylikkäät vermeet päällä."Lauri Ylitalo / Yle

Polkupyörällä töitä katsomassa

Hannu Sjömanin postiura alkoi, kun hän 17-kesäisenä etsi polkupyörällä töitä. Mannerheimintien varrella Finlandia-talo oli juuri rakenteilla.

– Nehän nauroi mut ulos sieltä, että älä sä nuori poika tänne tuu, täällä on riskit ja karskit kaverit!

Sjöman polki eteenpäin, kunnes tupsahti Pääpostin luo. Sen enempää harkitsematta hän päätti poiketa sisään ja kysyä töitä.

– Ne ois ottanut vaikka heti! Sanoin että menen vaihtamaan housut ensin, kun oli kurakeli. Seuraavana päivänä sitten aloitin.

Toista se on nykyään. Pätkätyöt yleistyvät ja moni joutuu hankkimaan leipänsä kolmesta-neljästäkin eri työstä.

Myös oman yhtiön tulevaisuus mietityttää.

Moni on ihmetellyt, että "vieläksä täällä tepastelet?"

Hannu Sjöman

– Toivottavasti säilyy posti postina ja jaettavaa riittää kollegoille, Hande sanoo vakavoituen.

Liikkuva työ on pitänyt mitoissa

Handen askellus on vielä eläkkeen kynnykselläkin rivakka. Liikkuva työ on pitänyt miehen kunnossa. Todisteeksi hän esittelee vanhaa virkatakkiaan 70-luvun alusta.

Se istuu melkein täydellisesti, mitä nyt napit hieman kiristävät.

– Onko tullut rintalihaksia miehelle vai mitä. Mutta aika sopusuhtasena ja suhtkoht terveenäkin vielä ollaan.

Mihin elohopean nopea mies nyt aikoo käyttää kaiken energiansa?

– On tässä kaikenlaista. Lapsenlapsia, seitsemäs tulossa. Futista, petankkia, hän luettelee.

Niin se jalkapallo. Se on Hannulle Sjömanille postiakin pidempi rakkaustarina. Englannin Valioliigan West Ham kolahti jo kymmenvuotiaana 1963.