Aikamme pirstaloituu ja huomiomme hukkuu, mutta luonnon rytmi voi tuoda tolkkua touhuun – "Olisi hyvä lähestyä syklistä aikaa"

Suoraviivainen aikakäsitys ja ylisuorittaminen on puuduttava yhdistelmä. Tulevaisuudessa suhtautuminen aikaa kohtaan voi kuitenkin muuttua: sitä arvostetaan enemmän ja ja sitä ei ympätä täyteen toimintaa.

aikakäsitys
Antiikkikello.
Kun ajan iso pyörä pyörii, käy länsimaalainen toimistotyöläinen samanhetkisesti useamman muun rytmin tahtiin.Paula Koskinen / Yle

Esimies vetää diashowta maanantain aamupalaverissa.

Sivukorvani kuuntelee, mutta huomioni on toisaalla: väliin tabletilla, jossa käppyrät kertovat tuoreimmat tiedot tuloksellisuudesta, väliin kännykän ruudulla pikaviestipalvelussa, jossa sovin samaan aikaan sulkapallovuorosta kaverin kanssa.

Myös neuvotteluhuoneen keloa tulee vilkuiltua pakkomielteisesti – sen yhden taulukon deadline lähenee, ryhdynpä tässä palaverin aikana luonnostelemaan päässäni sen muotoa kuntoon.

Kuulostaako tutulta? Huomion jakautuminen moneen eri kohteeseen, työn päällekkäinen tekeminen ja alituinen kiire saa meidät pysähtymään ja ihmettelemään, miten tähän on tultu?

Syitä loytynee monia, mutta yksi merkittävä voi olla harhaluulo multitaskauksen, eli monen asian yhtäaikaisen tekemisen ja tehokkuuden yhteydestä.

– Monien asioiden nopea yhtä aikaa tekeminen näyttää päällepäin tehokkaalta ja antaa vaikutelman tärkeästä tekijästä. Tosiasiassa tällainen toiminta onkin usein tehotonta ja hukkaa paljon aikaa ja energiaa, toteaa tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen.

Jos hidas aika katoaa, katoaa myös luovuus

Professori Juha T. Hakala.
Professori Juha T. Hakala on huolissaan, kuinka ihmisaivot tulevat pärjäämään moniajan kyllästämässä maailmassa.Ville Hassinen / Yle

Alun esimerkkitilanteen kaltaisessa moniajassa luoviminen ei Heinosen mukaan sekään paranna yksistään tehokkuutta työelämässä. Tarvitaan erityistä aikaosaamista, jossa aikaa jaetaan mielekkäällä tavalla niin, että tulokset ovat hyvät kunkin työtehtävän kohdalla.

– Aikaosaaminen merkitsee myös sitä, että osaa karsia turhia aikasyöppöjä toimintoja ja rönsyjä omasta toiminnastaan. Aika itsessään tulisi kokea menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden saumattomana jatkumona, jossa tarvittaessa pitää keskittyä vain nykyhetkeen, Heinonen opastaa.

Käydessään läpi työkalenteriaan hän merkkasi sinne perjantain kohdalle, "ajattelua".

Juha T. Hakala

Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala penää myös Heinosen luotsaamaan aikaosaamiseen sisältyvää taitoa ajan jakamisesta. Työlle, tauolle ja tilanteen tarkastelulle pitää olla omat paikkansa.

– Tulee mieleen takavuosien rakennusmestari, joka kertoi minulle työtottumuksistaan: Käydessään läpi työkalenteriaan hän merkkasi sinne perjantain kohdalle, "ajattelua". Kun tällainen hidas aika on nyt pois työrytmistämme, katoaa samalla luovuus, hän varoittaa ja jatkaa,

– Työtä pitäisi päästä rytmittämään paljon nykyistä enemmän. Rytmittäminen on sitä, että toiminnallisten rupeamien välissä on taukoja, jolloin aivomme saavat lepuutusta, mutta jonka aikana ne myös siirtyvät uuteen moodiin, uuden tehtävän pariin.

Luonnollisuus takaisin elämänrytmiin

Juuri aivot on se osa, josta Hakalan mukaan tulee olla kaikkein eniten huolissaan moniajan kyllästämässä maailmassa.

– Voi aivoparkoja! Nekin on tänä päivänä valjastettu talouden vaunujen eteen, hän huokaa.

Hakalan mukaan ongelman tiedostamiseen auttaa kolmiomalli, jossa yhdessä kärjessä on infromaatio, toisessa informaatioteknologia ja viimeisessä ihminen. Kaksi ensimmäistä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta kolmannen kohdalla edistystä ei juuri ole tapahtunut.

Länsimaissa olisi hyvä lähestyä enemmän muista kulttuureista tuttua syklistä aikakäsitystä.

Sirkka Heinonen

– Nykyihmisen aivot ovat paljolti ne samat kuin tuhansien vuosien takaisilla metsästäjä-keräilijöillä, jotka luolien peränurkissa tuuskasivat märkien nuotiopuiden parissa.

Voisiko ratkaisu uuvuttavaan tapaan käsitellä aikaamme siis olla palaaminen luonnollisempaan elämänrytmiin? Tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinosen mukaan näin saattaa olla.

– Länsimaissa olisi hyvä lähestyä enemmän muista kulttuureista tuttua syklistä aikakäsitystä. Luonnon syklisyyden lailla, ihmisen tulisi luopua yksinomaan lineaarisen aikakäsityksen soveltamisesta. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Merkityksellisen elämän ytimessä on itsensä ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta - sekä ajan että paikan suhteen.

Ajasta valuuttaa tulevaisuudessa?

Professori Sirkka Heinonen
Professori Sirkka Heinonen ennakoi ajan ja aikaosaamisen olevan kovaa valuuttaa tulevaisuudessa.YLE / Sannimari Tuomola

Mitä ajallemme, liittyipä se sitten työhön tai vapaaseen, tulee sitten käymään tulevaisuudessa? Hakala ennakoi, että kiireestä, moniajasta ja -ajosta ei päästä vielä hetkeen irti.

– Mieluusti näin näkisin, mutta en ihan suoralta kädeltä usko, että ainakaan me länsimaissa olisimme siirtymässä suorastaan sykliseen aikakäsitykseen. Tuntuu kuin meillä olisi liikaa työelämän vahvoja rakenteita, mutta myös asenteita purettavanamme. Arvostamme edelleen työrytmiä, joka tukee päällekkäisiä rutiineja ja moniajoa. Myös monet modernin työelämän suunnittelurutiinit tukevat vahvasti ajan lineaarisuutta.

Tietoyhteiskuntaa seuraavassa digitaalisessa merkitysyhteiskunnassa tavoitteeksi nousee jatkuva aineeton kehitys

Sirkka Heinonen

– Toisekseen, sellaiset kehittyvät taloudet, kuten vaikkapa Intia ja Kiina, pitävät huolen siitä, että ainakin toistaiseksi kaipuumme toisenlaisesta rytmistä on vähän kuin puhaltaisi vastatuuleen, Hakala lisää.

Heinonen sen sijaan ennakoi mahdollista tulevaisuuskuvaa, jossa ajan arvostus kasvaa.

– Tulevaisuudessa arvostamme aikaa nykyistä syvällisemmin: On omaa aikaa ja yhteisöllisyydessä koettua yhteistä aikaa. Ajasta ja aikaosaamisesta tulee tulevaisuuden valuuttaa ja tietoyhteiskuntaa seuraavassa digitaalisessa merkitysyhteiskunnassa tavoitteeksi nousee jatkuva aineeton kehitys sekä päämääränä sisäinen rauha ja yhteiselo.