Luuletko olevasi viisas? Olet todennäköisesti väärässä

Millainen ihminen on viisas? Kysymys on kiehtonut ihmistä vuosituhannet. Tutkijoiden mukaan viisaan ihmisen tunnistaa heti – jos sellaisen vain löytää.

tiede
Siluettigrafiikka päästä ja läpileikkauksesta aivoista tyynyllä.
Yle Uutisgrafiikka

Tutkimuksessa vanhuus ja viisaus on liitetty pitkään yhteen, mutta tulokset ovat viisaustutkija Eeva Kallion mielestä vähintäänkin ristiriitaisia.

Hän pitää viisauden kasvun tärkeimpänä pohjana käytännön kokemustietoa. Se toki lisääntyy ikääntymisen mukana, mutta varsinainen vanheneminen ei Kallion mielestä tuo viisautta.

– Se voi tuoda myös katkeruutta, kovuutta, itsekkyyttä ja kyynisyyttä. Ja nuorissakin voi olla viisautta.

Havaintoja on myös siitä, että viisauden osatekijöihin kuuluvat moninäkökulmaisuus ja joustava ajattelu kasvaisivat pikemminkin koulutustason kuin iän mukana.

Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen dosentti ja viisaustutkija Eeva Kallio.
Dosentti Eeva KallioPetteri Kivimäki

Tuoreessa tutkimuksessa on todettu, että se, miten ihminen pohtii elämänkulkuaan ja -kokemuksiaan liittyy usein viisauden kehittymiseen. Eli pohdinta, miksi elämässä meni kaikki niin kuin meni, kasvattaa viisautta.

Kallio silti arvelee, ettei kokemustiedolla ja omien elämänpolkujen pohtimisella ei ole kaikkiin ihmisiin samanlaista vaikutusta.

Ihmisen ainutlaatuinen viisaus

Kun Eeva Kallio aloitti viisaustutkimuksen tekemisen, moni kysyi häneltä, miksi aiheena on viisaus, eikä tyhmyys – koska nyt eletään tyhmyyden aikakautta.

Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen dosentin mukaan viisauden määritelmiä on paljon, mikä on tavallista ihmistieteiden tutkimusalueilla. Viimeisimmässä Kallion lukemassa artikkelissa määritelmiä lueteltiin 14.

Monia tutkimuksia huomioon ottavan luokittelun mukaan viisaus on vain ihmisten ominaisuus. Sitä ei ole muilla eläinlajeilla.

Lisäksi viisaus edellyttää:

  • korkeatasoista ajattelua
  • tunne-elämän tasapainoa
  • vahvaa kokemuspohjaa eli elämänkokemusta
  • kykyä myötätuntoon
  • eettistä pohdintaa

Viisauden katsotaan kuuluvan osaksi persoonallisuutta ja olevan ihmispopulaatiossa harvinainen. Sitä voidaan oppia ja mitata, mutta ei saavuttaa lääkkeillä tai muilla aineilla.

– Kyse on hyvin moniulotteisesta ilmiöstä, jossa viisaus nähdään toiminnan, tunteen ja ajattelun menestyksellisenä yhdistämisenä. Kyse on melkein kuin ihmisideaalin luomisesta.

Tutkijan mielestä on silti hyvä, ettei viisautta lukita määritelmillä liiaksi: historiassa kun on pelottavia esimerkkejä siitä, miten jotain ihmisihannetta on alettu tavoitella kovin keinoin.

Ensimerkit nähtävissä parikymppisissä

Iän ja viisauden välinen suhde on tutkimuksessakin edelleen epäselvä. Alkuvaiheessa, noin 20-30 vuotta sitten, viisautta alettiin tutkia empiirisesti ensimmäisenä Euroopassa.

Sen jälkeen tutkimuksen painopiste siirtyi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Eurooppalaiset tutkijat ovat vasta viime aikoina alkaneet koota joukkojaan yhteistyötä varten.

Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa osa ihmisistä kykenee erilaisia näkökulmia vertailevaan ajatteluun.

Viisaustutkija Eeva Kallio

Viimeisimmissä tutkimuksissa on tullut esille, että ensimmäiset merkit viisaudesta näyttäytyvät 18–19-vuotiailla. Kallio pitää mahdollisena, että viisaus ilmenee ikävaiheissa eri tavoin.

– Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa osa ihmisistä kykenee erilaisia näkökulmia vertailevaan ajatteluun – se on piirre, joka on mainittu viisauden tieteellisessä määritelmässä. Mutta nuorilla ei välttämättä ole sellaista elämänkokemusta kuin viisikymppisellä, joka voi myös harkita asioita elämänkokemuksensa ja oppimansa kautta.

Elämänkokemusnäkökulman vuoksi viisauden tutkimuksen tekeminen lapsilla ei ole mielekästä. Silti Kallio uskoo, että monen aikuisuudessa esiintyvän ilmiön juuret ovat lapsuudessa.

– En ihmettelisi, vaikka joskus pystyttäisiin osoittamaan yhteyksiä lapsuuden kokemusten ja myöhemmän viisastumisen välillä.

Laaja-alainen ilmiö

Viisauden empiirinen tutkimus on viisauden tutkimuksen suunnista nuorinta. Tällä hetkellä sitä tehdään erityisesti psykologian, sosiologian ja gerontologian alueilla.

Viisaalla on syvää itseymmärrystä, jolloin hän kykenee näkemään omat kielteiset puolensa niiden kivulloisuudesta huolimatta.

Viisaustutkija Eeva Kallio

– Yhdysvalloissa on esimerkiksi instituutti, jonka lukuisat tutkijat ovat keskittyneet pelkästään viisauteen.

Ensimmäiset viisauden tutkimuksen suuntaukset liittyivät filosofiseen perinteeseen ja uskonnollisuuteen.

Jo antiikin filosofit puhuivat viisaudesta korkeana hyveenä, johon ihmiselämän pitäisi tähdätä.

– Toisaalta se on myös uskonnollinen termi: ortodoksisessa liturgiassakin lauletaan, että tämä on viisautta. Uskonnoissa viisautta voidaan pitää jumalallisena, annettuna voimana. Mutta voi olla myös niin, että esimerkiksi buddhalaisuudessa se nähdään enemmänkin oman kehittymisen ja toiminnan tuloksena.

Koska viisaus on ei-aineellista, se nähdään Kallion mielestä usein ylimaallisena, ja siihen voi liittyä tekopyhä tai keinotekoinen leima.

Äiti Teresa vai oma isoäiti

Kansanperinteeseen kuuluvat sananlaskut, joiden tarkoituksena on ollut siirtää sukupolven viisaus eteenpäin. Sananlaskut olivat tutkijoillekin ensimmäisiä kohteita, kun viisauden salaisuutta alettiin selvittää.

Kallion mielestä ei kuitenkaan ole selvää, onko laskuissa aina kyetty toteamaan viisautta.

– Sanotaanhan esimerkiksi joka piiskaa säästää, se vihaa lastaan. Nykytieto ei pidä sitä hyvänä kasvatuksena. Työ tekijäänsä opettaa puolestaan kertoo oivallisen havainnon, että opimme myös kirjatiedon ulkopuolella.

Seuraavassa vaiheessa määriteltiin, millainen ihminen on viisas. Kun ihmisiä pyydettiin nimeämään viisas ihminen, tyypillisiä vastauksia olivat Nelson Mandela, Martin Luther King tai Äiti Teresa.

Kun Kallio kerran kysyi parikymppisiltä ulkomaisilta opiskelijajoukolta, kuka on viisas, vastaukset yllättivät hänet.

– Kukaan ei sanonut yhtään tunnettua nimeä. He kaivoivat omasta suvustaan isoäitejä tai muita sukulaisia. Vaikka he olivat nuoria ihmisiä, he osasivat nähdä nimeämissään henkilöissä jotain poikkeuksellista, erityislaatuisuutta ja arvostettavaa.

Rajallisuus ja tavarat

Ruotsalainen vanhuustutkija Lars Tornstamin kehittämä käsite gerotranssendenssi tarkoittaa ikääntyessä tapahtuvaa muutosta, jossa luodaan tavallaan uutta käsitystä itsestä ja maailmasta ennen kuolemaa.

Se on tietynlaista nöyryyttä elämän edessä.

Viisaustutkija Eeva Kallio

Elämän loppupuolella ihminen väistämättä ymmärtää oman elämänsä rajallisuuden. Usein se koittaa muutamia kymmeniä vuosia ennen keskimääräisen eliniän täyttymistä.

– Silloin ihminen lakkaa esimerkiksi kiinnittymästä tavaraan yhtä voimakkaasti kuin häntä nuoremmat, koska "käärinliinassa ei ole taskuja", kuten sanotaan.

Kallionkin mielestä elämän rajallisuuden ja oman elämän arvon ymmärtäminen on yksi lähtökohdista viisauteen. Sen hän liittää myös omaan käsitykseensä viisaasta ihmisestä.

– Mielestäni viisaus ilmenee myös kaukokatseisuutena, kykynä sietää sekä kielteisiä että myönteisiä seikkoja ja kokemuksia. Viisaalla on yhteistä etua korostavat arvot, tilannetajua ja syvää itseymmärrystä, jolloin hän kykenee näkemään omat kielteiset puolensa niiden kivulloisuudesta huolimatta. Se on tietynlaista nöyryyttä elämän edessä.

Viisauden tunnistaa heti

Viisauden visaisuus kiehtoo ihmisiä edelleen. Antiikin aikojen ja uskonnollisten tekstien valossa viisaus oli ideaali tila, johon ihmisen tuli pyrkiä ja tähdätä.

Ja ilmeisen harvinaista.

– Jos se olisi tavanomaista ja kaikkialla läsnä, ei olisi ollut mitään mieltä asettaa sitä näin laajan tutkimuksen kohteeksi, tutkija sanoo.

Viisauden harvinaisuus on läsnä edelleen, ja se on voitu tutkimuksillakin todeta: viisauden kriteerit täyttäviä ihmisiä on hyvin harvassa. Kallion mukaan tutkijat, jotka ovat löytäneet viisaita ihmisiä, ovat sanoneet, että heidät tunnistaa välittömästi. He eroavat tavanomaisesta massasta niin selvästi.

Kallio toivoisi, että viisautta etsittäisiin yhä pontevammin, koska "se opitaan, mitä kehitetään".

Viime vuosikymmenien kiinnostusaalto viisauteen on ollut erityisesti tieteellistä – ja tutkimuksessa vaaditaan havaintoja. Kallion mukaan tutkimusten löydökset ovat olleet hämmästyttävän samankaltaisia maailman eri kulttuurien viisausperinteiden kanssa.

Samaan aikaan tutkijaa on viime aikoina kummastuttanut keskustelun ilmapiirin ja arvojen koveneminen joka puolella maailmaa.

– Oman näkökulman sisään voidaan juuttua niin, ettei nähdä mitään ulkopuolista. Ja että vihataan toisen näkökulmaa niin paljon, että ollaan taipuvaisia menemään sen yli, mitä yhteiskunnassa saa tehdä.