Analyysi: Enemmän markkinataloutta, vähemmän veroja – tämä on logiikka Bernerin liikenneverkkoyhtiössä

Liikenne- ja viestintäministeriön esitys on kunnianhimoisempi kuin mikään muu maailmalla käytössä oleva malli. Tarkoitus on valmistautua digitalisaatioon ja synnyttää kokonaan uusia palveluja, kirjoittaa taloustoimittaja Anna Karismo.

talous
Tietullin valvontapiste lähellä Frankfurtia Saksassa.
Tietullin valvontapiste lähellä Frankfurtia Saksassa. Patrick Pleul / EPA

Suomi on maailmanlaajuisesti ajatellen harvinaisuus, koska meillä moottoriteitäkin on ylläpidetty veronmaksajien rahoilla. Yleensä valtakunnallisten moottoriteiden käytöstä joutuu maksamaan. Pienemmillä teillä ajelu taas on usein ilmaista.

Erona liikenne- ja viestintäministeriön esityksessä muihin malleihin on se, että sen ei ole tarkoitus uudistaa vain tienpidon ja liikenneinvestointien rahoitusta vaan varautua joka tapauksessa edessä olevaan digitalisaatioon ja synnyttää liikenteeseen täysin uusia palveluja.

Tästä syystä tienpito aiotaan yhtiöittää. Ainakin vakuutusyhtiöt ja autonvuokrausfirmat ovat jo kertoneet olevansa kiinnostuneita mahdollisuuksista ostaa "tiekaistaa" tukkuhintaan.

– Esimerkiksi telekentässä teleoperaattorit maksavat yksikkökohtaisen maksun itse, mutta tuottavat erilaisia palveluja asiakkailleen. Se on tuottanut kilpailukykyisemmän käytön, liikenneministeri Anne Berner (kesk.) sanoi tiedotustilaisuudessa torstaina.

Operaattori maksaisi tukkuhintaa

Yksityinen yritys siis maksaisi liikenneverkkoyhtiölle tukkuhintaa tienkäyttöoikeuksista.

Yritys taas laskuttaisi kuluttajaa kilometriperusteisesti ja voisi yhdistää tuotteeseensa myös muita palveluja. Esimerkiksi OP-ryhmä on jo alkanut vuokrata sähköautoja kuluttajille. Kokonaispakettiin voisi tulevaisuudessa kuulua auton vuokra, huollot, katsastuspalvelu, autopesut – ja tienkäyttömaksut.

Laskutus perustuisi ainakin osin paikannukseen, mikä herättää kysymyksiä yksityisyyden suojasta. Paikannus tekee kuitenkin tuloaan liikenteeseen myös esimerkiksi itseohjautuvien autojen myötä.

– Kun ihmiset maksaisivat palveluista, heillä olisi myös oikeus vaatia vastinetta rahoilleen, Berner sanoo.

Tieinvestoinnit voitaisiin tehdä lainarahalla

Valtiolla on autoteitä vajaat 80 000 kilometriä, joka vastaa vajaata viidesosaa kaikista Suomen teistä. Väyläomaisuus rautateineen ja vesiväylineen on kirjanpitoarvoltaan noin 20 miljardia euroa. Maanteiden korjausvelkaa on Liikenneviraston mukaan jo 2,4 miljardia euroa.

Uusi yhtiö voisi investoida teihin nykyistä enemmän muun muassa siksi, että yhtiö voisi tehdä investoinnit valtiota helpommin lainarahalla. Lainoja maksettaisiin pois käyttäjiltä perityillä maksuilla.

Nykyään tienpito kilpailee valtion budjetissa muun muassa terveys- ja koulutusmenojen kanssa. Tulevaisuudessa raha olisi korvamerkittyä; liikenteestä saadut tulot käytettäisiin liikenteen kehittämiseen.

Helpompi saada EU-rahoitusta

Uusi yhtiö voisi käyttää EU:n rahoitusinstrumentteja toimintaansa. EU ei voi antaa suurta liikennerahoitusta Suomen valtiolle, mutta liikenneverkkoyhtiölle se voi. Muiden EU-maiden liikenneyhtiöt ovatkin kehittäneet tieverkostoaan EU-tuella.

Esimerkiksi Suomen lentokenttiä ylläpitävä Finavia on rahoittanut investointejaan Euroopan investointipankilta otetulla lainalla.

Kenen vastuulle tiemaksujen valvonta?

Väyläyhtiö olisi poliittisessa kontrollissa. Sen omistaisivat valtio ja maakunnat. Yksityisille yrityksille myytävien tiekaistojen tukkuhinnat päättäisi eduskunta.

Yhtiötä säädeltäisiin lailla. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi yhtiön omistajaohjauksesta.

Liikenneverkkoyhtiön perustamisessa on kuitenkin vielä monia avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi siitä, milloin tienkäyttömaksuja maksettaisiin tai kuka maksuja valvoisi, ei ole vielä tietoa.

Myös siitä on epäselvyyttä, miten autokaupalle hyvitettäisiin se, että siirtymäaikana autokauppa tyssäisi täysin. Kun ihmiset tietäisivät veron pian poistuvan, he lykkäisivät autonostoa.