Valtion isot taidemuseot pantiin keruuhommiin – potista puuttuu yhä yli viisi miljoonaa euroa

Kansallisgallerian kolme vuotta jatkunut varainkeruu on loppusuoralla. Tavoitteesta puuttuu yhä niin paljon, että pääjohtaja väläyttää keruuajan jatkamista.

Ateneum
Ateneumin taidemuseo.
Derrick Frilund / Yle

Kansallisgallerian varainhankintajohtajalla Jyri Tawastilla on tehtävä: kesäkuun viimeiseen päivään mennessä pitäisi haalia lahjoituksina kahdeksan miljoonaa euroa. Jos hän onnistuu, saavat Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo valtiolta 20 miljoonaa euroa. Jos taas ei, no, silloin rahaa on luvassa vähemmän.

Keräys on ollut käynnissä vuodesta 2014 ja kasassa on vasta kolmannes, 2,7 miljoonaa euroa. Mistä Tawast luulee löytävänsä puuttuvat yli viisi miljoonaa euroa, kun aikaa on enää vajaa puoli vuotta?

– Keräystoiminnan logiikka on sellainen, että neuvottelut kestävät pitkään ja yrityksissä suuret lahjoitukset lyödään lukkoon viime metreillä. Tähän asti on tehty pohjatyötä, tavattu lukuisia ihmisiä, käyty pari sataa neuvottelua. Kevään aikana nämä neuvottelut on tarkoitus viedä maaliin.

Jyri Tawast
Jyri TawastJouni Immonen / Yle

Puolentoista vuoden lisäaika?

Keräys käynnistyi samassa yhteydessä, kun Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseoita hallinnoivasta Valtion taidemuseosta tuli Kansallisgalleria-niminen säätiö. Säätiön yhtenä tehtävänä oli hakea osa rahoituksesta niin sanotusti markkinoilta, siis lahjoituksina säätiöiltä, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.

– Pääosa noin 30 miljoonan euron vuosibudjetistamme rahoitetaan yhä julkisista varoista. Lahjoitukset toisivat kuitenkin merkittävän lisän näyttely- ja kokoelmahankintabudjettiimme, sanoo Kansallisgallerian pääjohtaja Risto Ruohonen.

Lahjoitusvarat on tarkoitus sijoittaa ja sijoituksista saatava tuotto olisi se, mikä käytettäisiin näyttelyihin ja teoshankintoihin.

– Lahjoituspääoman tuotto olisi ehkä puolesta miljoonasta miljoonaan euroon vuodessa. Tällä hetkellä näyttelyihin kuluu vuosittain 4–5 miljoonaa euroa. Kokoelmahankintoja on varaa tehdä vain 700 000 eurolla vuodessa. Puhutaan siis jopa viidenneksen lisäyksestä eli oikeasti merkittävästä avusta, laskeskelee pääjohtaja Ruohonen.

Keräyksen pelisäännöt määrittyivät säätiön perustamisen yhteydessä. Valtio lupasi 2,5–kertaisena summan, jonka Kansallisgalleria onnistuisi keräämään kesäkuun loppuun mennessä. Maksimissaan valtion apu olisi 20 miljoonaa euroa, joka siis kilahtaisi kassaan kahdeksan miljoonan euron lahjoituspotilla.

Pääjohtaja Ruohonenkin on vielä toiveikas, että tavoite saavutetaan. Vireillä on kuitenkin myös aloite lisäajasta.

– Eduskunnassa on käsittelyssä ehdotus, jossa varainkeruulupaa jatkettaisiin vuoteen 2019 asti. Jos emme kesäkuun loppuun mennessä saavuta kahdeksan miljoonan euron keräystavoitetta, toivoisin, että saisimme lisäaikaa.

Varakkaat säätiöt avainasemassa

Vehon uudenkarheassa autokaupassa Vantaalla mersujen kromi kiiltää ja nahkaistuimet tuoksuvat. Ollaan kovin kaukana taidemuseon maailmasta.Tai ehkä ei sittenkään.

– Haluamme osaltamme pitää huolen siitä, että maan merkittävintä taidekokoelmaa vaalitaan ja myös kartutetaan. Ja tiedämme, ettei se onnistu ilman rahaa, sanoo Vehon toimitusjohtaja Kenneth Strömsholm.

Veho lahjoitti viime viikolla Kansallisgallerian keräykseen 100 000 euroa. Summa on merkittävä, sillä valtaosa lahjoituksista on ollut pieniä, alle sadan euron lahjoituksia. Yli 10 000 euron lahjoituksia Kansallisgalleria oli viime elokuuhun mennessä saanut alle kymmenen. Lahjoittajina oli pääasiassa yrityksiä.

Kenneth Strömsholm
Kenneth StrömsholmJouni Immonen / Yle

Omaan luokkaansa lahjoittajina nousevat kaksi säätiötä, Jane ja Aatos Erkon säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Molemmat lahjoittivat keräykseen miljoona euroa.

Juuri tällaisten varakkaiden, taidetta tukevien säätiöiden varaan Kansallisgallerian varainhankintajohtaja Jyri Tawast laskee paljon.

– Tavoitteemme on, että saisimme säätiölahjoituksina viisi miljoonaa euroa. Parisen miljoonaa tulisi yritysten suurlahjoituksista ja jäljelle jäävä miljoona kansalaiskeräyksestä ja pienemmistä lahjoituksista.

– Kun saamme 2-3 isompaa säätiölahjoitusta ja parikymmentä suurempaa yrityslahjoitusta olemme jo lähellä tavoitetta, uskoo Tawast.

Vehoa varainhankintajohtaja Tawast lähestyi juuri oikeaan aikaan.

– Kun Suomi täyttää sata vuotta, on luontevaa osallistua tällaiseen keräykseen. Myös se, että taloudessa näkymät ovat kääntyneet positiivisiksi, helpottaa lahjoituspäätöksen tekemistä, sanoo Vehon toimitusjohtaja Strömsholm.

Tyrkyllä Guggenheimin verran rahaa?

Kansallisgalleria ei ole ainoana kolkuttelemassa yritysten ja säätiöiden ovia. Ajan henki on paremminkin viemässä siihen suuntaan, ettei valtion ja kuntien raha lisäänny, vaan kasvu on haettava muualta. Kuvaavaa on se, että varainhankintajohtaja Jyri Tawast tuli Kansallisgalleriaan Aalto-yliopistosta.

– Neuvottelemme suurista lahjoituksista osin samojen tahojen kanssa kuin yliopistot.

Yrityspuolella lahjoitusrahasta kilpailevat myös muun muassa urheiluseurat. Myös Veho tukee muutamaa urheiluseuraa.

Entäpä Guggenheimin taidemuseohankkeen kaatuminen? Sen rahoitukseenhan oli luvassa merkittävä määrä yksityistä rahaa. Onko tuo potti nyt tyrkyllä taitavalle varainhankkijalle?

– Olemme koko ajan neuvotelleet osin niidenkin tahojen kanssa, jotka olivat mukana Guggenheiminkin taustalla. Guggenheim oli kuitenkin siinä mielessä erilainen hanke, että elinkeinoelämä näki sen investointina. Jos haluamme saada tuota rahaa Kansallisgallerialle, on meidän vakuutettava lahjoittajat omilla vahvuuksillamme, sanoo Jyri Tawast.