Sarjahukuttaja vapaalla jalalla: "Hovioikeus ei voinut arvioida perusteita vangitsemiselle"

Hovioikeudenneuvos Juha Halijoen mukaan vastaavia tilanteita on vaikea välttää. Sekä poliisi että tuomioistuin ovat vaikeassa tilanteessa. Taustalla voi olla esimerkiksi todistajien suojelu.

tuomioistuimet
Pekka Seppänen Pohjois-Karjalan oikeudessa.
Hovioikeudenneuvos Juha Halijoki kertoo miksi Itä-Suomen hovioikeus vapautti 14 vuodeksi vankeuteen tuomitun Pekka Seppäsen tutkintavankeudesta.

Tällä viikolla ihmetystä on herättänyt, miksi ja miten useasta taposta ja tapon yrityksestä tuomittu pohjoiskarjalaismies, niin kutsuttu sarjahukuttaja, on päässyt pakomatkalle. Kontiolahtelainen Pekka Seppänen tuomittiin tiistaina Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa yli 14 vuoden vankeuteen, mutta hän pakoilee yhä poliisia.

Seppänen oli oikeudenkäynnin aikana vapaalla jalalla Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisun perusteella. Tutkintavankeudesta hänet vapautti noin vuosi sitten yksimielisellä päätöksellä kolme hovioikeudenneuvosta. Yksi heistä oli Juha Halijoki.

– Ratkaisu perustui näyttöön, jota poliisi vangitsemisvaatimuksen tueksi esitti, Halijoki kertoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa perjantaina.

Hänen mukaansa ainoa näyttö, jota poliisi silloin esitti, oli vangitsemisvaatimuksessa ilmoitetut seikat siitä, että poliisilla on tietyt esitutkintakertomukset ja paikkatutkimus, jotka tukevat syytettä.

– Ongelma oli, että esitutkintakertomusta ja paikkatutkimusta ei koskaan esitetty käräjäoikeudelle eikä hovioikeudelle, Halijoki sanoo.

Hän ei kommentoi sitä, tekikö poliisi mahdollisesti virheen:

– Poliisilla on omat näkemyksensä siitä, mitä he voivat esittää missäkin tutkinnan vaiheessa, Halijoki perustelee.

Jos tällainen selvitys olisi esitetty tuomioistuimelle vangitsemisvaatimuksen yhteydessä, se olisi mennyt myös vastapuolen tietoon.

Ongelma oli, että esitutkintakertomusta ja paikkatutkimusta ei koskaan esitetty käräjäoikeudelle eikä hovioikeudelle.

Juha Halijoki

– Poliisilla saattaa olla tutkinnallisia syitä salata tutkinnan tietyssä vaiheessa tietty näyttö, he haluavat esimerkiksi suojella kertomuksen antajia, ettei heitä uhkailla, Halijoki kuvailee.

Hän luonnehtii, ettei päätöksen tekeminen aiheuttanut ongelmia:

– Emme voineet tehdä objektiivista arviointia siitä, oliko perusteita vangitsemiselle, hän perustelee.

Hänen mukaansa on melko yleistä, ettei poliisi anna kaikkea näyttöä vangitsemisvaatimuksessa.

– Poliisilla on se käsitys, ettei heidän tarvitse esittää näyttöä, he vain ilmoittavat, että heillä on näyttö, Halijoki sanoo.

Pakkokeinolaissa, joka tuli voimaan vuoden 2014 alusta, todetaan, että poliisin ilmoitus ei riitä, vaan näyttö on esitettävä tuomioistuimelle. Laki oli siis jo voimassa silloin, kun Seppänen vapautettiin.

Halijoen mukaan tällaisia tilanteita on kuitenkin vaikea välttää.

– Poliisi on vaikeassa tilanteessa siinä, mitä he voivat esittää. Tuomioistuin on sitten vaikeassa tilanteessa, jos poliisi ei esitä näyttöä, Halijoki sanoo.

Halijoen mukaan Seppäsen tapauksesta tai yleensä ottaen pakkokeinoista ei ole käyty jälkipuintia Itä-Suomen hovioikeuden sisällä tai poliisin kanssa.

– Tässä voisi olla keskustelun paikka, Halijoki uskoo.