Lantalaarista tanssilattialle – Roisto kierrättää vanhoista vinyyleistä househittejä

Roisto, oikealta nimeltään Tuomas Elsilä, kuvailee musiikintekoa miltei meditatiiviseksi toiminnaksi. Hän uppoutuu kansainvälistä tunnustusta saaneen konemusiikkinsa tekoon studiossaan, joka on rakennettu entisen sikalaan.

musiikki
Tuomas Elsilä
Tuomas Elsilä, pitää analogisyntikoiden soundista, mutta ei parjaa digitaalistakaan teknologiaa.

Kontrasti – se sana nousee mieleen, kun seisoo omakotitalon pihalla Ylivieskan pienellä Ojakylällä ja astuu viereisen entisen sikalan päätyovesta sisään lantalaarina toimineeseen tilaan, nykyiseen musiikkistudioon.

– Kieltämättä kontrastiahan tässä on, Tuomas Elsilä hymyilee, konemusiikkipiireissä Roistona tunnettu artisti, tuottaja ja DJ.

Suorakaiteen muotoiseen pieneen tilaan on mahdutettu kiitettävä määrä musiikki-instrumentteja ja studiotekniikkaa: oikealla seinällä on parivaljakko levysoitin-sampleri, nurkassa rypäs kunnioitusta herättävän kokoisia syntentisaattoreita. Peräseinällä komeilee mikseri, studiomonitorit ja musiikkisoftat sisältävä tietokone.

Vasemmalla seinällä seisoo sen sijaan – jälleen kontrastisuutta korostaen – valtava, ajan patinoima massiivipuinen kaappi. Tästä satojen vinyylilevyjen täyttämästä kaapista alkaa matka diskosta ammentavan housemusiikin ytimeen.

Matka alkaa vinyyliltä

Tuomas Elsilä
Vanhat vinyylit ovat erottamaton osa Tuomas Elsilän musiikkia.Antti Pylväs / Yle

– Sää et ikinä törmäis näihin biiseihin, jos etsisit näitä digitaalisesti. Esimerkiksi Youtuben playlistit pakottavat jonkun toisen kaavaan: joku on päättänyt puolestasi, että nämä biisit on hyviä. Vinyylejä keräillessä yllätysmomentti on aivan eri galaksista, Elsilä toteaa valkaten sadoilta kirppareilta ja levyliikkeistä haalittua kokoelmaa.

Käteen osuu George Bensonin Give Me the Night -single vuodelta 1980. Levyn pyörähtäessä lautasella yllättävän hyvän akustiikan omaava tila täyttyy menevästä diskopoljennasta sekä tuhdista bassolinjasta.

Kyllä tuohon voisi jo lähteä tanssimaan!

Kuvaaja

Ehtaa tavaraa samplattavaksi, toisin sanoen tietyn ääninäytteen poimimiseksi ja edelleen muokattavaksi lopullista biisiä varten.

– Kun aloin samplaamaan vinyylejä, en ajatellut että sillä olisi niin suurta merkitystä. Mutta se on iso juttu, sillä on suuri vaikutus siihen lopulliseen musaan mitä syntyy, Elsilä toteaa äänittäen mieluisan pätkän musiikkia elämää nähneeseen Ensoniq ASR-X -sampleriin.

Konemusiikki on käsityöläisyyttä

Kun ääninäyte on samplerin uumenissa, ryöpsähtää luovuus valloilleen. Elsilä takoo laitteen padeja, muokkaa ääninäytteen järjestyksen uuteen uskoon, lisää raitaan huumaavan kuuloisen flanger-efektin.

– Kyllä tuohon voisi jo lähteä tanssimaan, kuvaaja huudahtaa taustalta.

Konkarisamplaaja hymähtää. Konemusiikki yhdistetään usein ja oikeutetusti tietokoneisiin, mutta Elsilä koettaa pysyä mahdollisimman pitkään pois näyttöpäätteeltä, vanhojen ja luonteikkaiden soitinten äärellä.

Musiikinteko on unenomaista – sitä vaipuu sellaiseen tilaan, jossa ei kelaa, mitä ympärillä tapahtuu, vaan keskittyy pelkästään siihen tekemiseen.

Tuomas Elsilä

– Mää en tykkää tehdä tietokoneella musiikkia. Se ei ole käsityötä!

Käsillä tekeminen jatkuu tilan oikeassa nurkassa. Juuri muokatun, vielä vinyylirohinat omaavan samplen päälle kuorrutetaan lisää särmää analogisella Korg Trident -polyfonisyntetisaattorilla.

– Tätä on käytetty paljon Ranska-tuotannoissa, Elsilä tietää viitaten muun muassa Daft Punkiin, monen mielestä yhteen aikamme vaikutusvaltaisimpaan elektronisen musiikin duoon.

Tuomas Elsilä, sampleri.
Uuden biisin teko alkaa usein samplerin ääreltä. Kuvassa Ensoniq ASR-X -sampleri.Antti Pylväs / Yle

Juhlamokka-mainoksia ja joogaa

Juuri Ranskassa tehdylle housemusiikille ominainen 4/4 tahdin diskokomppi, syvään pumppaava basso ja raju filtteröinti kuuluu Roistonkin musiikissa.

1990- ja 2000-luvun alussa kulta-aikansa elänyt Ranska-house on tätä nykyä väistynyt nuorekkaamman elektronisen tanssimusiikin EDM:n tieltä, mutta toisinaan vanhan liiton soundi puree edelleen kuuntelijoihin.

Tästä on osoituksena Roistonkin menestys. Vuonna 2015 ilmestynyttä Apart In Love-EP:tä on kuunneltu miljoonia kertoja musiikin suoratoistopalvelu Spotifyssä. Menestyminen tuntuu mukavalta, mutta ei ole itse tarkoitus.

Roisto, Apart In Love
Roiston Apart In Love -musiikkivideo

– Totta kai sitä haaveilee menestymisestä. Tämä on kuitenkin puhtaasti itsensä ruoskimista. Että haluaa olla aina vain parempi ja parempi. Tulee mieleen Juhlamokka-mainokset, niihin pääseminen on suurin haaveeni, Elsilä nauraa, mutta vakavoituu kertomaan, mikä on kuuntelukertoja ja myyntiä tärkeämpää.

Se on tietenkin intohimo. Intohimo niin vinyyleille levyttäneitä artisteja, nuoruuden house-esikuvia kuin myös ylipäätään musiikkia ja sen tekemistä kohtaan.

– Musiikinteko on unenomaista – sitä vaipuu sellaiseen tilaan, jossa ei kelaa, mitä ympärillä tapahtuu, vaan keskittyy pelkästään siihen tekemiseen. En koe itseäni kuitenkaan säveltäjäksi tai taiteilijaksi, vaan ennemminkin käsityöläiseksi.

Minä kierrätän, valitsen summan mutikassa hyvältä saundaavan samplen ja korjaan mitä virheitä tein sen kanssa.

Tuomas Elsilä

Elsilän käsityksen mukaan taiteilijalla on aina jokin sanoma tai pyrkimys tuoda itseään esiin. Hän ei kuitenkaan halua tuoda kyseisiä elementtejä tuotoksiinsa. Musiikki on kursailemattomasti vain musiikkia.

– Minä kierrätän, valitsen summan mutikassa hyvältä saundaavan samplen ja korjaan mitä virheitä tein sen kanssa. Eli tämmöistä ihmeellistä jooga tämä on!

Ylivieska jytää ja runttaa

Virheenkorjausjooga kuulostaa toimivalta tavalta Elsilälle. Hän jättää biisiaihion hautumaan ja pistää tietokoneeltaan soimaan menestys EP:lleen suunniteltua jatkoa. Studion täyttää jälleen raikkaan kuuloinen poljento, joka menee jalan alle.

– Helmikuussa on tulossa uutta Roistoa, Elsilä paljastaa.

Rauhallisempi housemusiikki on ollut muodikasta kuluvalla vuosikymmenellä, mutta tulevien julkaisujen myötä Elsilä haluaa palata juurilleen.

– Eka EP:ni oli fiilistelyä, nyt tulee kunnon runttausdiskoa. Olen kuitenkin luonteeltani rokkari. Ehkä juuri tällaisessa halussa runtata saundia ihan tappiin asti kuuluu pohjoispohjalaisuus, Elsilä tuumaa musta Ylivieska-lippalakki päässään.

Katseen suuntautuessa lippalakkiin, konediskon pauhatessa taustalla, nousee jälleen mieleen tuttu sana: kontrasti. Suljemme vanhan sikalan oven takanamme, jatkamme matkaamme läpi hiljaisen Ylivieskan.

Tammikuinen iltapäivä rauhoittaa, mutta mieli on silti levoton – tekee mieli mennä yökerhoon, sillä groove soi edelleen korvissa ja kuin varkain, se sujahtaa sieltä jalan alle.

Tuomas Elsilä
Tuomas Elsilän studio on rakennettu entisen sikalan lantalaarina toimineeseen tilaan.Antti Pylväs / Yle