Teatterin keinoin kuolemaa kohtaamassa – "Pelottavinta oli puhua lapsen kuolemasta ihmisille, jotka ovat sen kokeneet"

Kati Keskihannun teos Kirjeitä kuolemalle on tarkoitettu esitettäväksi esimerkiksi koulussa, jossa oppilas on kuollut.

kuolema
Enkelimuistomerkki haudalla.
Kalevi Rytkölä / Yle

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Kati Keskihannu on raskaan aiheen äärellä.

Viimeisen puolentoista vuoden ajan hänen taiteensa teemana on ollut kuolema.

Viimeisimmässä teoksessa Kirjeitä kuolemalle hän käsittelee erityisesti lapsen kuolemaa ja niitä kysymyksiä, joita kuolema lapsessa herättää.

Kirjeitä kuolemalle -näytelmä voidaan esittää esimerkiksi koulussa, jossa yksi luokan lapsista on kuollut. Kun opettajalla ei ole kaikkia keinoja käsitellä asiaa, Keskihannu tuo esityksensä paikalle.

Teatteri ei ole tyypillinen keino käsitellä kuolemaa

Kun kouluyhteisö kohtaa traagisen tapahtuman, kuten lapsen kuoleman, tuodaan paikalle yleensä kriisipsykologi ja pappi. Kati Keskihannu ei ole aikaisemmin törmännyt omaa näytelmäänsä vastaavaan teokseen.

Taidetta on kuitenkin ennenkin käytetty osana kriisityötä.

– Ei se ole se ainoa pelastava enkeli – ei kai kukaan yksin ole. Monesti kriisityössä käytetään musiikkia tai kirjoja. Taide kriisityön välineenä on tuttu, mutta nyt paikalle viedään ihminen, teatterintekijä, Keskihannu sanoo.

Keskihannulla on mukanaan muun muassa Kuolema-nukke ja pieni arkku.
Kati Keskihannu on käsitellyt kuolemaa viimeisen puolentoista vuoden ajan. Eino Kossila / Yle

Kuolemasta puhuminen tuntui rankalta

Esityksen käsikirjoitus on valmis ja Kati Keskihannu harjoittelee sitä nyt näyttämöllä. Tositilanteessa esitystä ei ole vielä testattu. Hän on esittänyt lyhyen osan näytelmää lapsikuolemaperheiden tukiyhdistyksen KÄPY ry:n vuosijuhlissa.

Keskihannu kertoo, että lapsen kuolemasta puhuminen ihmisille, jotka ovat sen kokeneet, tuntui todella rankalta. Hän kertoo jännittäneensä esitystä jo kuukausia aikaisemmin.

– Se oli tämän projektin pelottavin hetki. Kohdata huoneessa 70 ihmistä, joista jokainen on menettänyt lapsen. Se ei voi olla vaikuttamatta. Tunsin itseni todella voimattomaksi, Keskihannu kertoo.

– Siinä hetkessä tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään annettavaa. Olen kuitenkin tehnyt tätä kauan. Käsikirjoitus on kulkenut monen lapsikuoleman kokeneen ihmisten käsissä, hän jatkaa.

Kuolema lähemmäs ihmistä

Kati Keskihannun tarkoitus on tuoda kuolemaa lähemmäs arkea ja yrittää hälventää kuolemaan liittyviä pelkoja. Lisäksi hän yrittää vastata kysymyksiin, joita monella lapsella on kuolemaan liittyen.

– Meillä on tavattoman monta lempinimeä kuolemalle. Vähän kuin entisaikaan varottiin käyttämästä sanaa karhu, koska sen uskottiin kutsuvan karhua paikalle. Kuoleman sijasta sanotaan "heittää lusikka nurkkaan" tai pahimpana "nukkua pois", Keskihannu pohtii.

Pois nukkuminen voi olla aikuiselle kaunis ajatus rauhallisesta kuolemasta, mutta lapsi saattaa Keskihannun mukaan alkaa sen vuoksi pelätä nukkumista.

Keskihannu on vahvasti sitä mieltä, että kuolemasta on syytä puhua lapsen kanssa.

Oma kokemus sytytti aiheeseen

Kati Keskihannu on silminnähden innoissaan kuolemasta. Se ei tarkoita, että hän suhtautuisi tragedioihin jotenkin kevyesti, vaan innostus on puhtaasti kiinnostusta.

Syy intoon tutkia kuolemaa on Keskihannun mukaan selvä. Hän on itse käynyt lapsena lähellä kuolemaa.

– Vanhemmat ovat vaienneet asiasta kuoliaaksi. En muutama vuosi sitten oikeasti edes tiennyt, miten lähellä se aikanaan oli. Äidille oli sanottu, että tänään ei kannata lähteä pois sairaalasta, Keskihannu kertoo.