Poliisi: Pommiuhkauksetkin kopioituvat julkisuuden takia – "Tekijää ei pidä pestä puhtaaksi"

Julkinen väkivallanteko tai rikos voi toimia yllykkeenä. Poliisi toivoo, että häiriintyneestä väkivallantekijästä ei luotaisi mediassa myyttiä.

väkivalta
Poliisi marketin ovella
Poliisi päivysämässä Jokioisten S-marketin luona pommiuhkauksen takia vuonna 2011YLE / Eeva Hannula

Arkijärjellä ei uskoisi, että joku linnoittautuu kotiinsa aseen kanssa, koska näki jonkun muun tekevän sen televisiossa. Poliisi sanoo kuitenkin, että juuri näin tapahtuu.

Poliisitarkastaja Marko Savolainen poliisihallituksesta sanoo, että tiettyjen rikostyyppien medianäkyvyys on hyvin herkkää yllyttämään muita samoihin tekoihin.

– Käytännönläheinen esimerkki ovat pommiuhkaukset. Jos niistä tiedotetaan näyttävästi, niitä tulee normaalia enemmän parin viikon ajan. Toinen samanlainen rikostyyppi ovat erilaiset piiritystilanteet, Savolainen sanoo.

Asiasta on vahva kokemus, vaikka siitä on vaikea rakentaa tieteellistä näyttöä tai vertailua. Rikollisuuden psykiatriaa tunteva vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on poliisin kanssa silti samaa mieltä.

– Näyttäisi siltä, että meillä esimerkiksi erilaiset julkista kohua herättäneet perhesurmat ovat esiintyneet ryppäinä, Lauerma sanoo.

Millainen julkisuus on vaarallista?

Aivan omaa luokkaansa julkisuuden ja väkivallantekojen suhde on kouluampumisissa. Meiltä ja maailmalta tiedetään, että näissä teoissa edellisten rikollisten saama julkisuus on toiminut suoraan seuraajien innoittajana ja esikuvana.

Poliisi toivoo, että häiriintyneestä väkivallantekijästä ei missään tapauksessa luotaisi mediassa myyttiä.

– Tärkeää on, että tekijää ei pestä puhtaaksi. Vaikka hän olisi siinä vaiheessa vainajakin, kun asiasta uutisoidaan. Ei tehdä tekijästä kilttiä naapurin poikaa, vaan kerrotan avoimesti hänen ongelmistaan, Savolainen sanoo.

Savolaisen mukaan harva haluaa samaistua tekijän psyykkisiin ongelmiin. Mutta jos syntyy jonkinlainen sankaritarina tyyliin, "nyt hän näytti kaikille", silloin tilanne on vaarallinen. Unohtuu, että teon syynä olivat psyykkiset ongelmat.

Columbinesta tuli myytti, Virginia Techistä ei

Savolainen käyttää esimerkkinä vuonna 1999 sattunutta kuuluisaa Columbinen koulusurmaa, josta on tullut koulusurmaa ihaileville piireille kauheudessaan eräänlainen kulttiteko. Se ei silti ole se rikos, jossa syntyi eniten uhreja.

– Kaikkein vakavin teko on ollut Virginia Techin kouluampuminen. Siitä ei ole muodostunut ihailijoille kulttia, koska media uutisoi tapahtuneen mielenterveyspotilaan tekemäksi. Columbinessa sen sijaan puhuttiin kahdesta normaalista naapurinpojasta, Savolainen analysoi.

Voiko väkivaltaa säädellä julkisuudella?

Savolainen sanoo, että julkisuuden ja väkivallan suhde on hankala ja ratkaisematon. Väkivallanteot herättävät suurta huolta, tiedonjanoa ja surua. Toisaalta sama suru voi olla häiriintyneelle tekijälle juuri se palkinto, jota hän etsii.

– Kun kynttilämeriä ja julkista surua kuvataan, se voi olla juuri sitä, mitä huomionkipeä tekijä haluaa. Se on juuri se alttari, jota tekijä etsii.

Ylilääkäri Hannu Lauerma arvelee, että julkisuutta säätelemällä tietyn tyyppisiä tekoja voidaan hillitä. Joissain järkyttävissä teoissa, kuten perhesurmissa, ahdistunut tekijä tahtoo usein ennen muuta omaa kuolemaansa.

– Kun tällaisista teoista uutisoidaan, muita ahdingossa eläviä voisi auttaa, jos uutisissa myös kerrotaan, kuinka saa apua, Lauerma sanoo.