Yle TV1:n Ykkösaamussa lauantaina vieraana ollut East Officen hallituksen puheenjohtaja, Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallintoneuvoston jäsen sekä entinen pääministeri Esko Aho kritisoi voimakkaasti entistä kansanedustajaa ja kulttuurivaikuttajaa Jörn Donneria.
Hiljattain Suomi Finland -pamfletin julkaissut Donner syytti Ykkösaamussa nykyhallitusta itsetyytyväiseksi ja kansanedustajia todellisuudesta irtaantuneiksi.
– Politiikka on niin sanotusti perseestä. […] Ajan henki on se, että enemmistö, joka elää hyvin, ei hirveästi välitä niistä, jotka elää huonommin. Yksinkertaisesti sanoen. Solidaarisuuskäsite on kateissa, Donner totesi.
Kirjailija-ohjaaja Donner ehdotti lisäksi kansanedustajien määrän laskemista kahdestasadasta sataan, sillä Suomen kokoisessa maassa ei hänen mielestään enempää tarvita.
Esko Aho kummeksuu Donnerin poliitikkoja kritisoivia näkemyksiä. Ahon mukaan nimenomaan poliitikkoihin kohdistuva perusteeton kritiikki on murentanut demokratian peruspilareita.
– Tämähän tekee juuri sen, että tulee aukko, josta kaiken maailman populistit pääsevät läpi. Tämä on suoranaista hulluutta. En ymmärrä tätä lainkaan, Aho toteaa Donnerin puheista.
Vuosina 1991–1995 pääministerinä ollut Aho sanoo tehneensä hiljattain päätöksen kääntyä takaisin politiikkaan päin, josta hän vuonna 2003 käveli pois. Ahon mukaan nykymuotoisessa keskustelussa instituutiot heikentyvät ja sosiaalisen median sekä populistisen retoriikan ristitulessa tarvitaan politiikkaa puolustavia puheenvuoroja.
– Demokraattinen yhteiskunta ei ole oikeastaan puolustautunut. […] Minä olen huolissani demokratiasta, Aho sanoo.
Totuus kateissa
Esko Ahon mukaan on olemassa neljä instituutiota, jotka pitävät yllä järjestystä tai ihmisten maailmankuvaa: koulu, oikeuslaitos, tiede sekä media. Median osalta Aho kohdistaa kritiikkiä erityisesti sosiaaliseen mediaan sekä valemediaan. Samalla Aho piikittelee myös perinteistä mediaa, joka on hänen mielestään menettänyt otteensa käsitellä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ahon mukaan toimittajat ovat tässä osasyyllisiä.
– Median pitäisi ymmärtää, että tämä ei ole minun sananvapauttani, kuten hyvin usein monet toimittajat sanovat – että minä puolustan sananvapauttani – se ei ole minun sananvapauttani, vaan se on yhteiskunnallista sananvapautta.
Aho peräänkuuluttaa median yhteiskunnallista vastuuta ja sanoo muun muassa Yleisradiolla olevan merkittävä rooli ja tehtävä maailman monimutkaistuessa.
– Yhdysvalloissa puhutaan paljon tällaisesta post fact -maailmasta, jossa valehteleminen on täysin sallittua. On vaikea erottaa enää totuutta ja valhetta. Ja ajatellaan niin, että totuudeksi riittää se, että se tuntuu todelta. […] Perinteisen median tehtävänä olisi auttaa ihmisiä pysymään tässä totuuteen tai ainakin totuuteen pyrkimiseen perustuvassa uutisoinnissa.