Leijalautailla voi rauhallisestikin – maisemien katselu ja makkaranpaisto sopivat myös vanhemmille

Kouluttajan mukaan laji on myös turvallinen, kun tietää mitä tekee.

Leijalautailu
Leijalautailu

Tuuli puhaltaa 6–7 metriä sekunnissa Kuopion Itkonniemen edustalla Kallavedellä. Leijalautailukouluttaja Antti Hyvärinen kaivaa auton takakontista sopivankokoista leijaa näihin olosuhteisiin. Sellaiseksi valikoituu 11,5-neliöinen kangaspussi, joka pumpataan täyteen ilmaa ja kiinnitetään valjailla vyötärölle. Päähän tulee kypärä, ja miehen alle tavallinen, monoihin kiinnitettävä lumilauta.

Viime vuosina Hyvärisen ei ole tarvinnut hakemalla hakea koulutettavia. Lajin suosio on kasvanut vauhdilla. Suomessa lajin kesä- ja talviharrastajia on jo tuhansia, ja pelkästään Kuopionkin seudulla yli sata.

Kyllähän se tietysti jaloissa tuntuu, kun tuolla päivän pyörii.

Antti Hyvärinen

Tyypilliseen mielikuvaan leijalautailusta kuuluu kova vauhti ja näyttävät, ilmassa suoritettavat temput. Hyvärinen kuitenkin muistuttaa, että laji mahdollistaa yhtä lailla rauhallisemman lähestymistavan urheiluun.  

– Jos ei huvita vain hyppiä ja heilua, tällaiset vähän vanhemmat sedät voi lähteä laudan kanssa yhtä lailla samoilemaan kaikessa rauhassa ja katselemaan maailmaa. Reppuun voi ottaa makkaraa ja edetä kaikessa rauhassa, itse nelikymppinen Hyvärinen hymyilee.

Osa harrastajista toki yltää laudalla jopa yli sadan kilometrin tuntivauhtiin, mutta nautiskelijalle riittää hyvin kolmen–neljänkympin nopeus. Hyvärisen mielestä laji ei siksi katso ikää eikä vaadi fyysistä huippukuntoa.

– Mutta kyllähän se tietysti jaloissa tuntuu, kun tuolla päivän pyörii, Hyvärinen myöntää.

Myöhemmin Hyvärinen lisää, että tuntuu laji hieman käsissäkin. Vaikka leijassa ei varsinaisesti tarvitse roikkua, sen ohjaaminen kehittää myös ylävartalon voimaa.

Kouluttautuminen säästää terveyttä ja välineitä

Hyvärinen pitää lajin parhaana puolena sen sosiaalisuutta.

– Sovimme yhdessä paikan esimerkiksi WhatsAppin kautta ja pidämme porukalla hauskaa. Ja paistetaan välillä sitä makkaraakin.

Viimekesäisen leijalautailuonnettomuuden vuoksi lajin turvallisuus on noussut jälleen tapetille. Hyvärinen suosittelee aloittelijoille ainakin jonkinlaista kouluttautumista.

– Moni aloittaa lajin oma-aloitteisesti, mutta kyllä kurssin käyminen kannattaa. Jos ei pelkästään terveyden vuoksi, niin ainakin vehkeet pysyy ehjinä.