Taideterapia vei syöpäsairaan tyhjyydestä iloon: "Tämä on todella voimaannuttavaa"

Syöpäsairaus on raskas käsitellä ja kantaa yksin. Ryhmätaideterapia tuo syöpää sairastaville vertaistukea ja keinoja ilmaista tunteita.

Taideterapia
kädet muovailevat vahaa
Karri Laihonen / Yle

Tuija Viikkilä muovailee mehiläisvahaa kädessään. Pienessä ringissä on hiljainen mutta intensiivinen tunnelma. Minimalistisen pianomusiikki soi taustalla. Työt asetellaan yksitellen valkoiselle paperiarkille lattialle.

Sommitelma viehättää Tuijaa.

– Täydellisyys. Se on se sana, joka minulle tulee tästä asetelmasta mieleen.

Yhdessä kahden muun ryhmätaideterapiaan osallistuvan syöpää sairastavan naisen ja taideterapeutin kanssa Tuija miettii, mitä muovailuvahatyöt tuovat mieleen. Mieleen nousee elämän tärkeitä asioita, kuten ravinto, liikunta ja rakkaus.

Kaikki sessioon osallistuvat päätyvät samaan lopputulokseen: vain nykyhetki on tärkeä. Syöpäsairaus ei ole lannistanut naisia, päinvastoin.

– Kun yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys, on kiitollinen jokaisesta. Jokaisesta hetkestä löytyy jotakin nautinnollista.

Tyhjyys

Euralainen Tuija Viikkilä sai diagnoosin vatsasyövästä muutama vuosi sitten. Hän koki pudonneensa yhtäkkiä tyhjyyteen.

– Kuulen puhelimessa, että minulla on syöpä ja pitäisi tulla tekemään hoitosuunnitelmaa. Se on järkyttävä tunne.

Syöpä ei ole kuitenkaan ollut missään vaiheessa Viikkilällä tabu. Sairaus on osa häntä eikä sitä tarvitse peitellä.

– Olen aina puhunut sairaudestani hyvin avoimesti.

Sanat eivät silti aina riitä kuvailemaan sitä valtavaa tunteiden kirjoa, minkä syöpä on tuonut mukanaan. Elämänmyönteinen 67-vuotias on saanut ryhmätaideterapiasta kokemuksen eheytymisestä ja ilmaisun vapautumisesta.

– Taideterapia on koonnut kaikki palaset yhteen ja saanut onnentunteen elämään.

Viikkilä leijailee kertomansa mukaan flow-tilassa lopun päivää ryhmätaideterapiatapaamisen jälkeen.

Jokainen tunti on ainutkertainen

Kauniit pianojuoksutukset kaikuvat edelleen pienen euralaiskoulun luokassa. Ryhmätaideterapiaistunnossa on edetty siirtämään tunteita paperille. Yksi piirtää pulpetin äärellä, toinen maalaa laajoin siveltimenvedoin lattialla istuen.

– Tämä on Feeniks-lintu. Se kuvaa sitä, miten tuhkasta voi nousta lentoon, esittelee Tuija Viikkilä omaa vesivärimaalaustaan.

Tottuneista vedoista huomaa, ettei sivellin ole ensimmäistä kertaa naisen hyppysissä. Hän ei silti suostu erittelemään mieluisimpia taidemuotoja.

– Jokainen työ on kokonaisuus kulloisestakin tilanteesta, väreistä ja materiaaleista. Jokainen ryhmätapaaminen ja tunti on ainutkertainen.

"Yksin emme ole olemassa"

Satakunnan syöpäyhdistyksen ryhmätaideterapeutti Tommi Ojala korostaa kurssilla vuorovaikutuksen merkitystä. Vaikka kukin osallistuja kuvaa töissään omaa tunnetilaansa, on yhteys muihin läsnäolijoihin hyvin vahva.

– Mehän emme ole pelkästään omassa minässä. Jos näin olisi, ei meitä olisi olemassakaan. Yksin emme ole olemassa.

Ryhmätaideterapiassa ilmaistaan omia tunteita ja mielentiloja taiteen keinoin. Välillä taide antaa myös suojapaikan, jos haluaa olla piilossa. Ojala välttää puhumasta eheytymisestä.

– Ollaanko koskaan rikki oltukaan? Mitä on eheytyminen? Elämä vaan on sellaista, että välillä ollaan eheitä ja välillä rikki. Puhun mieluummin voimautumisesta.

Satakunta edelläkävijä taideterapiassa

Tommi Ojala toimii neljättä vuotta ryhmätaideterapeuttina. Hän harmittelee sitä, että taidetta hoitomuotona pitää vieläkin usein perustella. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin kiittää Satakuntaa taideterapian hyötyjen ymmärtämisestä.

– Satakunnassa on Suomen ainoa syöpäyhdistys, jossa on taideterapeutti kokopäivätöissä.

Ryhmätaideterapian tarjonta on suunniteltu myös niin, että jokaisella satakuntalaisella on reilu mahdollisuus päästä osallistumaan.

Toimintaa Porissa, Raumalla, Eurassa, Huittisissa, Merikarvialla ja Kankaanpäässä.

"Kunpa useampi saisi kokea tämän tunteen"

Tuija Viikkilä on toista kertaa mukana Satakunnan syöpäyhdistyksen ryhmätaideterapiakurssilla. Hän soisi niin sairastavan kuin terveenkin kokevan ryhmätaideterapian mukanaan tuoman tunteen.

– Se vuorovaikutus, se matka sisäiseen maailmaan - ja takaisin. Se on todella voimaannuttavaa. Kunpa useampi saisi kokea tämän tunteen.

Mikä sitten on se tunne, jonka ryhmätaideterapia tuo?

– Ilo ja onni.