Grönlund–Nisunen-taiteilijakaksikko täyttää Taidehallin nakuttavilla, välkkyvillä ja liikkuvilla vempaimilla

Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen -taiteilijaduo tunnetaan tekniikkaa, liikettä ja ääntä yhdistelevistä mielikuvituksellisista installaatioistaan. Heidän ensimmäinen retrospektiivinen, takautuva, näyttelynsä avautuu Helsingin Taidehallissa 28.1.

kuvataide
Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund.
Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund ja teos Reel to ReelJari Kovalainen / Yle

Tommi Grönlund (49) ja Petteri Nisunen (54) istuvat lattianrajassa roikkuvan hehkulampun kajossa keskellä puolensalin kokoista ympyräkehää. Kehää kiertää raiteilla suuri teräskuula ympäri, ympäri. Ollaan aurinkokunnan ytimessä.

Tämä alunperin italialaisgalleriaan tehty Orbita -teos sai inspiraationsa Firenzen kuulusta Teknisestä museosta ja sen suurista mekaanisista aurinkokunnan malleista. Miehiä inspiroi ajatus siitä, miten varmoja ihmiset kunkin aikansa maailmankuvasta ovat.

– Ne upeat mallit olivat ajalta ennen Kopernikusta, niinpä maapallo oli niissä kaiken keskus ja aurinko ja planeetat kiersivät monimutkaisilla, hienosti rakennetuilla systeemeillä maata. Tämä sai meidät kyseenalaistamaan nykyistä varmuuttamme asioista. Meillä nykyihmisillä on tieteen kautta vahva käsitys siitä, miten asiat ovat. Mutta siinäkin on omat suhteellisuutensa vielä.

Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund.
Nisunen ja Grönlund keskellä Orbita-teostaJari Kovalainen / Yle

Tekniikka ei ole päämäärä vaan väline

Miehet sanovat taideteostensa lähtevän useimmiten arjen pienistä asioista tai luonnonhavainnoista, joihin ei juurikaan tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta jotka ovat osa maailman suuria ilmiöitä, luonnonlakeja, kuten painovoima ja ajan suhteellisuus.

– Teknologia tai mekaniikka ei ole meille päämäärä itsessään vaan vain väline, keino tutkia kiinnostavia luonnontieteellisiä asioita ja ilmiöitä. Emme tee tieteellistä tutkimusta, vaan toimimme taiteen kentällä, mutta yhteistä on mielenkiinto perehtyä asioihin, tehdä niitä näkyväksi ja itselle ymmärrettäväksi, Nisunen pohtii.

Osa teoksesta "Liquid Dream".
Osa teoksesta Liquid DiagramJari Kovalainen / Yle

Taidehallissa välkkyy, tuiskuaa ja kohisee

Taiteilijakaksikon ensimmäisessä retrospektiivissä Helsingin Taidehallissa on esillä parikymmentä teosta. Vanhin on vuodelta 1996 ja uusimmat työt on tehty tätä näyttelyä varten.

Taidehallissa raksuu ja kumisee, välkkyy ja poksuu. Yksi teoksista muistuttaa ikiliikkujaa, toinen valtavaa laboratoriokoetta. _Mottagare-_teoksessa seinällä ledvalot syttyvät ja sammuvat epätahdissa ja muistuttavat lumituiskua.

Unstable Matter on alumiinipöytä, joka aavistuksen kallistuessaan saa kymmenettuhannet pikkukuulat liikkeelle. Alamäkeen kiiruhtaessaan kuulien armeija kuulostaa valtameren hyökyaallolta. Yksinkertaista – ja samalla maagista. Toimittaja on vaipua transsiin teoksen edessä.

Taiteilija Tommi Grönlund.
Tommi Grönlund ja Mottagare Jari Kovalainen / Yle

_Ultrasound Installation _koostuu kahdesta näyttelysalin eri puolilla olevasta parabolisesta peilistä, geigermittareista, kaiuttimista ja muusta vaikeankuuloisesta teknisestä vempaimesta. Vaikka mitään ei näy, peilien välissä kulkee ääniakseli, äänituubi. Nisunen selittää teoksen siniaalto- ja interferenssiääniä. Toimittaja ei ymmärrä mitään, mutta kuulee akselissa seisoessaan vihlovan äänen.

– Töidemme tarkoitus on saada katsojat ymmärtämään, miten täynnä maailma on ihmeellisiä asioita. Ne pitää vain oppia huomaamaan, Grönlund sanoo.

Kaksistaan tekemisen lopputulos on enemmän kuin 1+1

Grönlund ja Nisunen tutustuivat opiskellessaan arkkitehtuuria 1980-luvun loppupuolella Tampereella, olipa heillä yhteinen arkkitehtuuritoimistokin muutaman vuoden ajan. Ensimmäinen yhteinen taideteos syntyi vuonna 1993. Siitä pitäen miehet ovat olleet taiteilijaduo – vaan ei pariskunta, kumpikin on perheellinen tahollaan. Yhdessätekeminen on heille luontevin tapa toimia.

– Arkkitehdit tekevät kaiken aikaa ryhmätyötä, olemme tottuneet siihen. Tämä ei välttämättä tee työskentelystä nopeampaa, mutta palaute toiselta on välitön. Ryhmätyö takaa aina suuremman tuloksen kuin mitä kummankin yksikseen tekemä työ olisi yhteenlaskettuna, Grönlund sanoo.

– Osa töistä on enemmän Tommin, osa enemmän minun. Mutta suurinta osaa ideoista on palloteltu jo niin paljon, että on hämärtynyt, kumman idea alunperin oli. Ja ne ovat yleensä niitä parhaita töitä, Nisunen jatkaa.

Ruuvit ja mutterit vastaavat pensseleitä ja värejä

Grönlund ja Nisunen ovat yhdessä saaneet lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä tunnustuksia, muun muassa Taiteen valtionpalkinnon vuonna 2001 ja Maailman kulttuurineuvoston myöntämän Leonardo da Vinci -palkinnon vuonna 2013.

Taiteenteon ohella Grönlund omistaa Sähkö Recordings -levy-yhtiön. Nisunen on toiminut nykytaiteen professorina Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa vuodesta 2012.

Miten arkkitehdit aikanaan tulivat alkaneeksi taiteen saralle? Grönlund ja Nisunen hymyilevät vienosti – vai onko illmeessä ilkikuria? – ja sanovat olevansa vissiin kaunosieluja. Lisäävät kuitenkin, että taiteessa houkuttelee myös se, että kädet ovat vapaat, tilaajan tahto ei ajatuksenlentoa sido, kuten esimerkiksi arkkitehtuurissa.

No entä miksi koneet ja vempaimet, miksi ei esimerkiksi pensseli ja öljyväri?

– Arkkitehteina olemme kotonamme materiaalien, rakenteiden ja sarjallisuuden kanssa. Ruuvit ja mutterit istuvat käteemme paremmin kuin siveltimet eivätkä ne välttämättä ole vähempiarvoisia taiteentekovälineitä, Grönlund sanoo.

Taiteilija Petteri Nisunen.
Petteri Nisunen ja Spring FieldJari Kovalainen / Yle

"Toimimme taiteen harmaalla alueella"

Suomen Taideyhdistyksen Taidehalliin tuottaman näyttelyn nimi on Grey Area, Arkkitehtuurin ja musiikin välimaastossa.

– Alaotsikko viittaa aloihin, joilla olemme työskennelleet. Harmaa alue taas on välitila. Liikumme taiteemme kanssa hieman harmaalla alueella, välivyöhykkeellä taidekentässä, miehet selittävät.

Harmaalla alueelle tai ei, Grönlund ja Nisunen ovat vakuuttuneita siitä, että heidän taiteensa ei ole vaikeaa: teoksia ei voi ymmärtää väärin. Ne saa kukin nähdä ja kokea tavallaan, Nisunen sanoo.

– Minua ei ole koskaan kiinostanut taide, jonka vieressä pitää olla A4:n verran selitystä siitä, miten teos pitää tulkita. Lapset ovat usein kiinnostuneita meidän teoksistamme. Joku toinen voi sitten löytää niistä syvempiä ja käsitteellisempiä tasoja.

Helsingistä Grönlund–Nisusen näyttely jatkaa ulkomaille, kesäkuussa Kroatian pääkaupungin Zagrebin Nykytaiteen museoon.