Äiti ja tyttäret kiersivät maailmaa 186 päivää – "Kyllä meillä täällä asiat tosi hyvin on"

Seinäjokelainen musiikinopettaja Hanne Orrenmaa otti lainaa niin paljon kuin sai ja lähti levittämään rauhan sanomaa maailman lapsille idolinsa John Lennonin Imagine-laulun sanoin.

matkailu
Kambodzan workshopin lapsia.
Kambodzan workshopin lapsia.Hanne Orrenmaan kotialbumi

Kolme mannerta, 16 maata ja 186 päivää. Sellainen oli seinäjokelaisen musiikinopettaja Hanne Orrenmaan ja hänen tytärtensä UnelMatkaksi ristitty reissu.

Hanne Orrenmaa aloitti matkan suunnittelun noin vuotta ennen lähtöä. Hän suunnitteli kaiken tipitarkkaan: hotellit, bussit ja kaikki yksityiskohdat. Lähipiirille hän tulosti kahdeksansivuisen yksityiskohtaisen listan heidän liikkeistään – ihan vaan kaiken varalle.

– Tukka putkella mentiin alusta loppuun. Suoritettiin puoli maailmaa lähes levähtämättä. Koko reissuun oli jäänyt kolme vapaapäivää.

– En suosittele kellekään puolta vuotta kuuttatoista maata ja kolmea mannerta kiertäen. Se on liian rankka paketti, Hanne Orrenmaa puuskahtaa nyt, oltuaan pari viikkoa kotona.

Siitäkin huolimatta, matka oli niin huikea kokemus, ettei sen arvoa ei rahassa voi mitata.

– Talous on nyt kuralla aika monen vuoden ajan. Mutta kannatti se silti. Oli se sen arvoista.

Vuorotteluvapaa mahdollisti pitkän matkan

Paljon perheineen matkustellut Hanne Orrenmaa suunnitteli lähtevänsä vuorotteluvapaallaan pitkälle matkalle. Mukaan lähtisivät lukiossa opiskelevat tyttäret Sanni, 17 ja Laura, 16. Vanhin tytär Maria, 20, olisi mukana alkumatkan.

– Laitoin lapsilleni tyhjän paperin eteen ja sanoin, että kirjoittakaa, mihin maihin haluatte mennä. Ja sitä listaa yritettiin toteuttaa niin paljon kun pystyttiin.

– Kierrettiin sitten kolmella mantereella, Afrikassa, Australiassa ja Aasiassa ja Oseania olisi neljäs, jos sitä mantereeksi voi kutsua. Tämmöinen kierros tehtiin ja workshoppeja pidettiin kymmenessä maassa.

Jouluna jaettiin ruokaa ja lahjoja. Osa kambodzalaislapsista sai ensi kertaa eläissään lahjoja.
Jouluna jaettiin ruokaa ja lahjoja. Osa kambodzalaislapsista sai ensi kertaa eläissään lahjoja.Hanne Orrenmaan kotialbumi

Rauhan sanomaa John Lennonin sanoin

Matkan punaisena lankana kulki workshoppien pitäminen eri kohteissa. Niitä pidettiin 25.

– Opetettiin musiikkijuttuja, draamaa ja rytmikkaa. Lisäksi jokaisessa workshopissa pyrittiin äänittämään pala John Lennonin Imagine -laulusta. Sen sanathan ovat maailmaa syleilevät ja rauhan aatetta pursuavat. Koska menimme moneen maahan, missä ihmisoikeudet on vielä heikolla tolalla, halusin tämän laulun kautta saada lapsille sitä sanomaa, että parempi tulevaisuus on mahdollinen ja heillä on siihen oikeus, Hanne sanoo.

Imagine äänitettiin kolmentoista ryhmän kanssa ja niistä on tarkoitus tehdä myöhemmin videokooste, jossa laulu kuullaan kokonaisuudessaan ryhmien esittämänä.

Ahdistava Kambozha ja sodan arvet

Matka ei sujunut pelkästään onnellisten tähtien alla. Kotipuolen vuokralainen jätti vuokrat maksamatta ja vei pesukoneen, Hannen luottokortit kopioitiin Fijillä. Takaiskuista kuitenkin selvittiin: ystävät ostivat uuden pesukoneen joululahjaksi ja kortilta käytetyt rahatkin saa takaisin.

– Matkalla ahdistavinta oli kuitenkin viimeinen maa, Kambodza. Se on elänyt hirvittävän hädän keskellä oikeastaan siitä lähtien, kun se sota alkoi, jota me kutsutaan Vietnamin sodaksi ja jota siellä kutsutaan Amerikan sodaksi.

– Kävimme katsomassa kaikki järkyttävät killing fieldsit ja tappovankilat. Nähtiin tosi rankkoja juttuja. Siellä workshop pidettiin lapsille, jotka olivat ihan rutiköyhiä ja heitteille jätetyn oloisia.

Hanne Orrenmaa toteaa, että vieläkin menee kylmät väreet, kun muistelee vierailuja sotamuseoissa.

– Siellä oli niin rankkoja sotakuvauksia ja kuvia, mitä sota on saanut aikaan. Se vei mielenrauhan. Varsinkin, kun ne rankat asiat on kohdistunut hyvin paljon lapsiin.

Kummilapsi ja lapsisotilas

Hanne Orrenmaa kertoo miettineensä matkalla paljon lapsia ja lastenoikeuksia. Lastenoikeuksien puuttuminen ja kaltoin kohtelu näkyivät monessa paikassa. Ja vaikkei hän kaikkia maailman lapsia voikaan auttaa, niin ainakin yhtä.

– Zimbabwesta otettiin oma kummilapsi Zimbabwen aids-orpojen kautta. Meillä on nyt 8-vuotias Makanaka-tyttö, jonka koulunkäynti me rahoitetaan. Siellä siis koulunkäynti maksaa. Ei voi mennä edes ala-asteelle ilman, että aluksi pitää lyödä dollareita pöytään.

– Kambodzassa juttelin erään entisen lapsisotilaan kanssa. Hänen oli pitänyt 14-vuotiaana päättää, ryhtyäkö tappajaksi vai tulla tapetuksi. Hän ei halunnut kuolla, ja nyt ne muistot piinaavat jatkuvasti. Olemme hänen kanssaan samanikäisiä ja kun mietin itseäni sen ikäisenä nuorena, niin pelasin pesäpalloa ja kävin kuoroharkoissa, ja olin täysin huoleton, Hanne Orrenmaa huokaa.

Ilmastonmuutos yhteinen huoli

Matka oli suunniteltu sää huomioiden. Mutta aivan täysin se ei onnistunut.

– Suunnittelin matkaa niin, että menemme Intiaan, kun monsuuni on ohi. Kun menimme sinne, niin eipä ollutkaan.

Orrenmaa kertoo jutelleensa ihmisten kanssa paljon säästä. Ja sama murhe oli kaikilla: ilmastonmuutos.

– Olivatpa he sitten paikallisia tai muita maailmanmatkaajia, aina kysyin, että onko teidän maassa ilmasto nykyisin samanlainen kuin ennen ja joka ikiseltä tuli se vastaus. Ei. Jokaisessa maassa tuntuu vuodenajat siirtyneen kuukaudella tai kahdella eteenpäin.

Hoi An Vietnamissa oli tulvaveden vallassa
Hoi An Vietnamissa oli tulvaveden vallassaHanne Orrenmaan kotialbumi

Luonto ja pyhät paikat sykähdyttivät

Hanne Orrenmaa toteaa, että vaikka elämän nurjaa puoltakin tuli nähtyä, päällimmäisenä jäivät mieleen hyvät ja kauniit asiat. Erityisesti lumoava luonto, luonnonnähtävyydet, erikoiset eläimet, monet ihanat ihmiset ja hengenheimolaisuus tekivät vaikutuksen.

Hanne, Laura ja Sanni pääsivät tekemään tuttavuutta koalojen kanssa.
Hanne, Laura ja Sanni pääsivät tekemään tuttavuutta koalojen kanssa.Hanne Orrenmaan kotialbumi

– Yksittäinen mahtavin juttu tapahtui Fijillä. Muistan hetken, kun oli laskuvesi ja pieneltä saareltamme pääsi kävelemään koralleja pitkin kilometrin verran. Kävelin siellä, oli täydellinen hiljaisuus ja joka puolella vaan turkoosi meri. Välillä jostain lentokalaparvi hyppäsi ylös ja loiskahti takaisin mereen. Siinä mietin ympärilleni katsoessani, että ei tää voi olla totta. Että tämmöinen paikka oikeasti on.

Eri uskontojen pyhät paikat olivat myös mieleenpainuvia.

– Intian hindulaiset ja buddhalaiset tärkeät paikat oli sellaisia. Esimerkiksi se, missä Buddha aikoinaan sai valaistuksen. Mentiin sen saman bodhipuun alle meditoimaan ja se oli aikamoinen hetki, kun tajusi,että siitä paikasta on lähtenyt semmoinen suuri aate.

Turkoosi hetki Fijillä.
Turkoosi hetki Fijillä.Hanen Orrenmaan kotialbumi

”Kyllä täällä meillä asiat tosi hyvin on”

Hanne Orrenmaa ja tyttäret kotiutuivat matkaltaan vuoden alussa. He palasivat Suomen yltäkylläisyyteen Kambodzasta ja kontrasti kotimaahan oli valtava.

– Oli aika irrallinen ja outo olo. Kambodzalaiset hymyilee paljon sen surun ja ahdistuksen keskellä. Ihan niin paljon en kuitenkaan täällä tavannut hymyjä. Olen miettinyt paljon tätä kummallisuutta.

Paluun jälkeen nähdyn ja koetun jäsentäminen tuntui aluksi kaoottiselta.

– Pari päivää meni sellaisessa Suomen rakastamisessa. Ihailin suomen pimeyttä ja kaikkea mitä olin täältä kaivannut, ruisleipää ja viiliä, Hanne Orrenmaa naurahtaa.

Yksi päällimmäisistä asioista mielessä on se, miten hyvin asiat Suomessa ovat.

– Ihailen sitä, kuinka suomalaiset ovat saaneet tämän maailman kolkan toimimaan. Naisten ja lasten asema on niin loistava, etten semmoista nähnyt missään muualla paitsi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Joka paikassa muualla tuntui, että nainen on ainakin jollain tavoin edelleen miehen kylkiluu ja miessukupuolen vallan alainen. Että kyllä täällä meillä asiat tosi hyvin on.