Raportti: Saamelaisten asema perustuslain vastainen

Uusi kansainvälinen tutkimusraportti sanoo, että Suomen perustuslaki ja kansainvälinen oikeus edellyttävät saamelaisten oikeuksien vahvempaa huomioimista lainsäädännössä.

saamelaiset
Saamelaisia
Yle

Saamelaisten oikeuksista on valmistunut kansainvälisen tutkimusryhmän raportti ”Mitä oppeja kansainväliset kokemukset antavat alkuperäiskansa-asioista?”. Tutkimusraportin on tilannut valtioneuvosto tukemaan saamelaisten oikeusasemaa koskevaa päätöksentekoa.

Hallituksen tavoitteena on saada lisäselvitystä saamelaisten oikeuksista mm. saamelaiskäräjälain mahdollista uudistusta sekä kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen 169 ratifiointia varten.

Tutkimuksessa tarkastellaan saamelaisten maa- ja osallistumisoikeuksia perustuslain ja kansainvälisen oikeuden valossa sekä alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta keskeisten valtioiden oikeusjärjestelmissä.

Oikeusvertailussa ovat mukana Pohjoismaiden lisäksi Uusi-Seelanti, Kanada ja Latinalaisen Amerikan maita, joiden kohdalla maa- ja osallistumisoikeuksien lisäksi on selvitetty sitä, miten alkuperäiskansat määritellään kyseisissä valtioissa.

Suomea sitovat jo nyt perustuslaki ja kansainväliset sopimukset

Kansainvälinen tutkimusraportti korostaa, että Suomea jo nyt sitovat oikeusvelvoitteet – eli perustuslaki ja kansainvälinen oikeus – edellyttävät saamelaisten oikeuksien vahvempaa huomioimista lainsäädännössä. Vaatimus ei riipu siitä, ratifioiko Suomi ILO:n alkuperäiskansasopimuksen (ILO 169:n) tai Pohjoismaisen saamelaissopimuksen.

Raportti suosittelee, että metsähallituslakia sekä muita saamelaisten oikeuksien kannalta keskeisiä maihin ja vesiin liittyviä lakeja täydennetään saamelaiskulttuurin heikennyskiellolla. ILO-sopimuksen ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen nähdään kuitenkin selkiyttävän ja vahvistavan saamelaisten oikeusasemaa, joten tutkijat näkevät niiden ratifioinnin hyvänä.

Saamelaisille ei olla luovuttamassa maanomistusta

Tutkimusraportin mukaan ILO-sopimus 169:n ratifiointi ei edellytä Suomessa ns. valtionmaiden omistusoikeuksien siirtämistä saamelaisille. Sen sijaan vahvat käyttöoikeudet ja tehokas osallistuminen maiden hallintaan ovat linjassa ILO-sopimus 169:n kanssa. ILO sopimus 169:n ratifiointi ei myöskään edellytä saamelaisuuden määrittelyä uudelleen.

Tutkimus pitää sisällään myös laajan analyysin korkeimman hallinto-oikeuden saamelaismääritelmää koskevista tapauksista. Tutkimusraportti toteaa, että KHO:n vuonna 2011 käyttöön ottama kokonaisharkinnan periaate on osoittautunut ongelmalliseksi. Ryhmä ei näe KHO:n valintaperusteissa selkeää logiikkaa, vaan hyvin samankaltaisia tapauksia arvioidaan eri tavoin siten, että osa valituksista hyväksytään ja osa hylätään.

Erityisesti vuoden 2015 tapahtumien analyysi osoittaa, että valitusprosessi on kestämätön valittajien oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta. Raportissa suositellaankin saamelaismääritelmän muuttamista siten, että määritelmä jättäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa niin Saamelaiskäräjille kuin korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Ryhmä: Erotetaan 'etninen saamelaisuus' ja elinkeinot

Yksi vaihtoehto on tutkijaryhmän mukaan yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä, jossa Norjan mallin mukaan ei määritellä 'etnistä saamelaisuutta', vaan kyse on puhtaasti siitä, kuka saa äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa.

Sellaiset henkilöt, jotka eivät täytä vaadittavaa kielikriteeriä mutta identifioivat itsensä saamelaiseksi ja harjoittavat perinteisiä elinkeinoja, voisivat silti osallistua perinteiseen maankäyttöön ja sitä koskeviin ratkaisuihin.

Raportin kirjoittaneen tutkijaryhmän päätutkijoita ovat OTT Leena Heinämäki ja YTT Stefan Kirchner Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta sekä apulaisprofessori Christina Allard Luulajan teknillisestä korkeakoulusta.