Helmat kastuivat ja vaijeri hajosi – erikoinen kulkupeli viihdytti Suomen ensimmäisen matkailunähtävyyden ihailijoita

1800-luvun lopulla Imatrankosken ylle rakentui vaijerirata, joka äkkiä osoittautuikin vaaralliseksi. Valtava koski oli vuosisatojen ajan kerännyt ihmettelijoitä Vuoksen äärelle.

Kotimaa
Imatrankosken ylittävä köysirata vuonna 1872-1881
Ensimmäinen Vuoksen ylittävä vaijerikori 1870-luvulla.M. Seifert 1872–1881 / Museovirasto

Vanha valokuva kertoo tilanteen 1870-luvun Imatrasta. Pauhaavan Imatrankosken yltä kulkee vaijeri, johon on kiinnitetty iso kori. Korissa mies ja nainen nojaavat käsiinsä ja aloittavat matkan valtavalla pauhulla jyräävän vesimassa päältä.

Vettä menee alta niin paljon, että jos sinne tipahtaisi, ei takaisin pääsyä olisi. Virtaama 25 metriä leveässä uomassa on noin 600 kuutiometriä sekunnissa. Vesi laskee koskessa lyhyellä matkalla noin 18 metriä.

Koski on niin valtava ja upea, että sitä saavutaan katsomaan kaukaa. Vuonna 1772 paikalle tuli koskea ihmettelemään Venäjän keisarinna Katariina Suuri seurueineen ja hänen jälkeensä alkoivat turistivirrat kasvaa.

Köysirata kosken yltä

Imatrankosken kupeeseen valmistui ensimmäinen hotelli vuonna 1871. Jotta turisteille saataisiin ajanvietettä, ja vähän rahaakin tienattua, heräsi ajatus köysiradan rakentamisesta kosken yli.

– Majuri Herman Avellan esitti ajatuksen rakentaa köysirata kosken yli. Sitä ei hotellin hallitus kuitenkaan hyväksynyt, kertoo imatralainen paikallishistoriaan perehtynyt Veikko Puska.

Herman Avellan sai kuitenkin luvan rakentaa köysiradan itse omalla kustannuksellaan ja ryhtyikin toimiin. Köysiradan valmisti helsinkiläinen Osberg & Bade ja asennuksen teki Viipurin konepaja.

Kosken molemmille reunoille tehtiin kiinnityspisteet kannatusköyttä varten. Köysiradan vaatima 7,5 cm paksu teräsköysi tilattiin Englannista.

Vuoksen yli kulkenut kori
Käysiradan alkuperäinen koppi vuodelta 1872 on esillä Imatran vesivoimalaitoksen aulassa.Petri Kivimäki Yle

3000 kilon kori

Jotta köysirataa pitkin päästäisiin kulkemaan, tarvittiin myös valtava matkustuskori. Sellainen valmistuikin valuraudasta ja teräksestä. Katto oli peltiä.

Korissa oli puuvuoraus. Korkeutta ja pituutta sillä oli noin kaksi metriä ja leveyttä reilut puoli metriä. Kerrallaan kyytiin mahtui istumaan kaksi turistia.

Käysiradan avajaisia vietettiin 14.7.1872. Se sai heti suuren suosion; ensimmäisenä päivä kosken ylitti 21 henkilöä.

Koria liikuteltiin kosken puolelta toiselle neljän ohjausköyden avulla.

– Ongelma oli siinä, että korista tuli liian painava ja sitä oli vaikea liikutella kosken yli, kertoo Veikko Puska.

Niinpä alkuperäinen kori oli käytössä vain pari vuotta. Se ei jäänyt heitteille, vaan jatkoi seikkailuaan Suomessa.

– Köysiradan rakennuttaja Herman Avellanilla oli Ala-Särkijärven sululla kesänviettopaikka, jonne kori ensin päätyi. Myöhemmin Avellan möi kesäpaikkansa valtioneuvos Casimir Palmrothille, jolla kori oli kaikkiaan neljä vuotta, kertoo Veikko Puska.

Palmrothin kuoltua vuonna 1880 kori siirtyi hänen veljelleen Georg Johan Palmrothille. Silloin kori sai toimia muun muassa lasten leikkimökkinä.

– Loppujen lopuksi korin osti viipurilainen Arthur Ohman, jonka mukana kori meni Helsinkiin Kumpulan siirtolapuutarhaan.

Veikko Puska kertoo, että Öhman yritti kaupata koria kansallismuseolle. Se ei kuitenkaan halunnut sitä ostaa.

Kori päätyi takaisin Imatralle vuonna 1956, kun Imatran kotiseutuyhdistys osti sen Imatran voiman raha-avustuksen turvin korin itselleen.

– Kunnostettu kori oli aluksi Imatran valtionhotellissa, mutta nykyisin se on Imatran voimalaitoksen länsipäädyn aulassa.

Imatrankoski, matkailijoita näköalapaikalla 1876
Kuohuvan kosken varrella oli kauniita paviljonkejaCluver L., 1876 / Museovirasto

Kaksi markka reissulta

Kosken yli menevä köysirata ja kori olivat pääasiassa turisteja varten.

– Turisteilta rahat pois, kun maksoi sen kaksi markkaa per nuppi. Nykyrahassa matkan hinta olisi 3,70 euroa, kertoo Veikko Puska.

Mutta kovin monta vuotta Imatrankosken ylityksestä ei päästy nauttimaan. Vuonna 1874 alkuperäisen korin tilalle tehtiin uusi kevyempi kori. Se oli valmistettu rottingista.

– Rottinkinen kori oli puolestaan niin kevyt, että koskesta tuleva ilmavirta pyöritteli sitä, kertoo Veikko Puska.

Pikku hiljaa alkoi tulla vikoja. Vuonna 1883 yksi kannatusköyden kiinnityspultti löystyi ja kannatusköyden puiset tukirakenteet särkyivät.

– Kori putosi lähelle kosken kuohuja. Kyydissä olleet kaksi naista saatiin onneksi pelastettua, kertoo Puska.

Onnettomuus ja laitteiston hajoaminen saivat aikaan sen, että Vuoksen ylittävän köysiradan taru päättyi samana vuonna 1883.

Vanha rottinkikori jäi rannalle ja lopulta lahosi Matti Ikävalkon navetan takana.

Imatrankosken ylittävä köysirata vuonna 1887
Alkuperäinen kori vaihtui rottinkiseen vuonna 1874Cluver, L. 1887 / Museovirasto

Koski hiljeni

Imatrankoski veti turisteja vielä vuosia. Nykyinen linnamainen Valtionhotelli valmistui kosken äärelle vuonna 1903. Suomen energian tarve johti kuitenkin siihen, että vuonna 1929 valmistuivat pato ja voimalaitos.

Kilometrien päähän kuulunut kosken humina lakkasi ja Suomen vanhimmasta matkailunähtävyydestä jäi jäljelle toistakymmentä metriä syvä kuiva uoma.

Köysiradan kiinnityspisteiden jäänteet törröttävät koskiuoman vieressä pieninä tappeina muistuttamassa Imatrankosken kulta-ajasta.

Veikko Puska katsoo Imatran kosken uomaa
Imatralaisen historian harrastaja Veikko Puskan katse on köysiradan entisissä kiinnitystapeissa.Petri Kivimäki