Kolumni: Älkää ampuko lähettiä(kään)

Kun metsästystä arvostelee epäeettiseksi, palaute on epäeettistä. Eikä varsinaiseen kysymykseen ole kertynyt sen enempää vastauksia, kirjoittaa Kaarina Davis.

metsästys
Kaarina Davis
Kaarina DavisOnni Koivisto / Yle

Metsästys ei ole enää tätä päivää -kolumnissani pohdin metsästyksen epäkohtia ja sen eettisyyttä. Kerroin, kuinka aika on ajanut metsästyksen ohi luonnon monimuotoisuuden huvetessa. Suomessa on hyvin vähän metsästykseltä ja häirinnältä vapaita alueita, jopa luonnonsuojelualueilla saa metsästää. Suomessa sallitaan hämärämetsästys, taantuvien ja vaarantuneiden lajien metsästys sekä kansainvälisesti laiton haahkan pesimäaikainen metsästys.

Vaikka metsästys ei aina olisi pääsyy uhanalaisuudelle, se ei tee metsästyksestä kestävää tai eettistä. Lajien metsästyskuolleisuuteen olisi helppo puuttua, kieltämällä metsästys amatööreiltä ja sallimalla se ainoastaan ammattilaisille ja rajoittaa metsästys vain muutamaan lajiin.

Kolumni poiki paljon kommentteja ja yhteydenottoja. Harva niistä koski metsästyksen etiikkaa.

Siitä tulisi mielenkiintoinen kirja, jos kokoaisin vihaisilta metsästäjiltä saamani kommentit kansien väliin: "Tulin siihen tulokseen että jätän mielihyvin ampumatta sen hirven mikä juoksee autosi eteen kun ajat moottoritiellä."

Olen monien mielestä täysin kelvoton tekele, joka joutaa kuolla. Sen lisäksi hirvenliha on kuulemma hyvää. Kiitos kirjoittajille viesteistä. Ne toivat selkeyttä ja tietoisuutta millaista työtä tarvitaan maailman muuttamiseksi paremmaksi paikaksi. Ihmisillä on paljon vihaa, surua ja pelkoa sisällään ja se ilmenee ihmisten käytöksessä monin merkillisin tavoin.

Emme halua pelata tätä peliä, jossa luonto tuntuu aina häviävän

Sain myös viestejä, joissa sanottiin: "Hyvä että joku tarttuu asiaan". Juutun sanaan "joku". Se on sana, jolla huomaamattamme siirrämme vastuun itseltämme pois, toisaalle. Silloin Jokusten harteille lastataan liikaa.

Jaska Jokunen on sarjakuvahahmo, toiveikas lapsi, joka kuitenkin kokee lähes aina pettymyksiä. Hän ottaa ne hyvin raskaasti. Hänellä on ystäviensä kanssa oma baseball-joukkue, mutta se pelaa huonosti ja heidän joukkueensa häviää ottelut. Jaska Jokunen on kuitenkin hyvin sitkeä. Hän seisoo usein yksinään rankkasateessa pelikentällä, kun muut ovat jo lähteneet kotiin. Jaska Jokusta siivittää välillä katteeton usko onnen kääntymiseen tai kokonaan lamaannuttava epätoivo.

Elämä tuntuu nykypäivänä olevan täynnä ”jaskajokusmaisia” vastoinkäymisiä. Emme halua pelata tätä peliä, jossa luonto tuntuu aina häviävän. Luontoa ja eläimiä uhkaa niin moni asia kuten avohakkuut, rakentaminen ja elinalueiden tuhoutuminen, vesien rehevöityminen, metsästys ja niin edelleen.

Tästä on moni ilmoittanut olevansa kanssani samaa mieltä. He eivät kuitenkaan halua seistä sateessa. Ihmisten syvimpiä pelkoja on tulla yhteisönsä hylkäämäksi ja sosiaalisesti eristämäksi. Pilkanteko, vihapuheet ja kiusaaminen on yleistä. Sain viestejä metsästäjiltä ja kansalaisilta, jotka vaativat ehdotonta anonymiteettiä:

"Lähettäviä riistakameroita käytetään esimerkiksi niin, että kotoa lähdetään pyyntiin vasta, kun kamerasta tulee kuva, että hirvi on nuolukivellä. Tällaisia lähettäviä kameroita voi metsästäjillä olla käytössään useita. Kameroihin liitettynä ryhmällä on käytössään myös koiratutkasysteemit, joissa näkyy kaikki metsästäjät sekä koirat. Tieto on reaaliajassa minne pitää siirtyä, eli aina riistan eteen. Tähän lisätään vielä usean koiran käyttö. Kun ensimmäinen koira väsyy, laitetaan hirven perään toinen koira ja niin edelleen. Käytännössä hirvelle jää hyvin vähän mahdollisuuksia selvitä", kirjoitti eräs yhteyttä ottanut.

Metsästyskulttuurille on tyypillistä vaikeneminen ja salailu. Moni ymmärtää, että metsästys on muuttunut monen asian summana kestämättömäksi, silti ei inahdeta, muuten kaivaa verta nenästään:

"Kirjoitin joskus 15 vuotta sitten samanlaisen jutun lehteen ja sillä katkaisin monet ihmissuhteet, jopa joihinkin omaisiini", kertoi toinen.

Kannanhoito-sana toimii metsästäjillä usein kaiken kattavana valttikortti-argumenttina, jota sopivasti käyttämällä pääsee ampumaan. Kannanhoito kun antaa mielikuvan kantojen suojeluun pyrkivästä toiminnasta. Todellisuudessa se on helposti eufemismi, kiertoilmaus, jolla koetetaan lieventää epämiellyttävää ja kielletyksi koettua asiaa. ”Kannanhoidon” nimissä saattaa irrota lupa harvinaisenkin lajin metsästykseen.

Sairaanhoitajan tehtävissä toimiessani hoito tarkoitti jotain ihan muuta kuin potilaan tappamista

Sairaanhoitajan tehtävissä toimiessani hoito tarkoitti jotain ihan muuta kuin potilaan tappamista.

Harva jaksaa yrittää vaikuttaa metsästyksen epäkohtiin. Sosiaalinen paine, epämukavuus ja pelko ovat väkeviä aseita. Ihmiset pelkäävät puhua omilla nimillään ja ongelmat vaietaan kuoliaaksi, sillä virkamiesten päätöksiä on vaikea valvoa. On liian paljon vastaamattomia kysymyksiä, esimerkiksi:

Miksi luonnonsuojelualueet eivät ole aina metsästyskieltoalueita?

Miksi hämärämetsästys ja lintujen kevätmetsästys jatkuvat, eikä uhanalaisuus tarkoita metsästyskieltoa (siirryt toiseen palveluun)?

Millaisia ratkaisuja keksimme, että ihmiset uskaltavat kertoa metsästyksen epäkohdista, joita he nyt joutuvat salaamaan?

Tiedän miten paljon helpommalla pääsisi, jos ei nosta vaikeita asioita esille eikä yritä jatkaa keskustelua - tai jos vastaa pelon vuoksi ympäripyöreän diplomaattisesti. Mutta onko elämässä mielekkyyttä, jos talloo omantuntonsa ääntä? Elämän tarkoitus on luoda ja varjella hyvää.

Jokuset eivät riitä metsästyskulttuurin muuttamiseksi. Tarvitaan isojen joukkojen apua. Myös niiden asiantuntija-metsästäjien. Ota peili käteen. Siellä se Joku on. Tee jotain. Jatka keskustelua. Jaksa seisoa sateessa. Luovuttamisen hetkellä muista, että muutoksia ei koskaan tapahdu, jos kukaan ei ole valmis asettumaan epämiellyttävään asemaan.

Luonto ja eläimet eivät osaa puhua, siksi ne tarvitsevat ihmisiä puhumaan puolestaan.

Kaarina Davis

Kaarina Davis on oravanpyörästä hypännyt tietokirjailija, luontoyrittäjä ja sairaanhoitaja, joka elää pienessä mökissä luonnoneläinten läheisyydessä. Davis uskoo, että maailmasta saataisiin terveempi, kun luotaisiin uudenlainen, kohtuuteen ja luonnonläheisyyteen pyrkivä elämäntapa. Hän vuorottelee lauantain kolumnipaikalla Jussi Viitalan ja Tuire Kaimion kanssa.