Lemmikin kuoleman rituaalit ovat yhä lähempänä ihmisen muistoriittejä – läheinen hyvästellään lempeydellä

Eläimen tuhkaus on yhä yleisempää, Lapissa jo kuukauden jono. Myös lemmikkien hautapaikat ovat huolella hoidettuja.

lemmikkieläimet
Muistolaatat pieneläinten hautausmaalla Rovaniemen Tavivaarassa
Rovaniemellä Tavivaaran pieneläinten hautausmaalla on muistotaulu, johon halutessaan saa tuhkatun lemmikin muistolaatan. Jokainen pieni laatta pitää sisällään kokonaisen elämän. Jenni Leukumaavaara / Yle

Posiolaisen Anne-Mari Posion askel on raskas. Auton takakontissa on ruskeaan isoon pahvilaatikkoon pakattu kallis lasti. Dalmatiankoira Pongo oli vasta 9-vuotias, mutta sairastelujen takia Posion oli tehtävä raskas päätös: antaa kuolettava piikki ystävälle.

Se tapahtui aamupäivällä, ja nyt Posio on yhdessä äitinsä kanssa tuonut Pongon Rovaniemelle tuhkattavaksi.

– Pongolla alkoi olla vanhuudenvaivoja ja kipuja. Päätin, että parempi näin, ettei ainakaan tarvitse kärsiä enää, koska tilanne ei olisi enää parantunut, Anne-Mari Posio sanoo.

– Olen sitä mieltä, että tilanne ei ainakaan pitkittämällä parane, jos tietää että toivoa ei oikeastaan enää ole. Mitä aikaisemmassa vaiheessa päästää irti, sitä parempi, Posio sanoo.

Ei päätös silti ikinä helppo ole. Posiokin sanoo olevansa vielä hieman shokissa, koska päätös tuli lopulta aika nopeasti tehtäväksi. Suru on vasta tulossa, eikä Posio esimerkiksi halua tulla kuvatuksi juttuun.

"Tuhkaus on kaunein tapa lähteä"

Pongoa saattamassa on myös Anne-Marin äiti Eija Posio. Heille Rovaniemen eläinlääkärikeskus on jo tuttu paikka, sillä Eijan mittelspitz Laku jäi auton alle marraskuussa. Eijalle oli selvää, että Laku tuhkataan.

– Minusta tuhkaus on kaunein tapa lähteä, Eija Posio sanoo.

Samaa mieltä on tytär Anne-Mari.

– Tämä on minun mielestäni paras ja omistajan kannalta myös helpoin ratkaisu. Haudan kanssa joutuisi ehkä pelkäämään, että petoeläimet sen sieltä kaivavat ylös.

Vaikka eläimen voi pyytää noutamaan tai sen voi lähettää Matkahuollon mukana, moni haluaa tuoda lemmikin henkilökohtaisesti. Näin myös Posiot.

– Helpompaahan se varmaan olisi postittaa, mutta meille oli ihan itsestäänselvää, että tuodaan koira henkilökohtaisesti perille asti. Jotenkin se tuntuu tärkeältä. Ja voi myös luottaa, että varmasti on päästy perille asti, Eija Posio pohtii.

Surua saa näyttää ja haudalla käydä

Ihmisten ja eläinten suhdetta sekä eläimen suremiseen liittyviä rituaaleja tutkinut Itä-Suomen yliopiston tutkija Nora Schuurman sanoo, että lemmikkien kuolemaan liittyvät rituaalit ovat lähentyneet ihmisten hautaus- ja siirtymäriittejä.

Schuurmanin mukaan yhä useammin lemmikki mielletään perheenjäseneksi, ja joillekin eläin voi olla toista ihmistä tärkeämpi. Myös suru eläimen menetyksestä voi tuntua yhtä pahalta kuin läheisen ihmisen menettäminen.

Muistomerkki pieneläinten hautausmaalla Rovaniemen Tavivaarassa
Lemmikkejä muistetaan usein muistovärssyin, kuvin ja esimerkiksi enkelisymbolein. Kuva Tavivaaran pieneläinten hautausmaa Rovaniemellä. Jenni Leukumaavaara / Yle

– Ylipäätään tunteiden ja surun näyttäminen on nykyään paljon vapaampaa. Eläintä saa surra, Schuurman sanoo.

Lääketieteen kehittymisen myötä eläimet elävät yhä vanhemmiksi, ja niiden terveydestä ollaan myös valmiita huolehtimaan ja maksamaan. Se tarkoittaa myös, että vain harvoin eläin kuolee kotona luonnollisesti.

– Omistajan on tehtävä päätös eläimen lopettamisesta. Se on iso eettinen päätös ja periaatteessa verrattavissa päätökseen ihmisen eutanasiasta, Schuurman sanoo.

Vastuun myötä myös eläimen hautaaminen tai tuhkaaminen halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin.

Kynttilä haudalle tai tuhkat tunturituuleen

Schuurmanin mukaan eläimen tuhkiin liittyy hyvin samanlaisia rituaaleja kuin ihmisenkin tuhkien viimeiseen sijaan. Moni haluaa ripotella tuhkat merkitykselliselle paikalle, esimerkiksi yhteiselle lenkkipolulle.

Lemmikin tuhkaamisesta ei ole määrällistä tietoa olemassa, mutta myös Schuurman arvelee sen olevan erittäin yleistä. Esimerkiksi kaupungissa asuvalla ei välttämättä ole mökkipihaa, johon haudata lemmikkiä.

Hautaamisessa ja hautarituaaleissa on enemmän eroja. Suomen vanhin eläinten hautausmaa on perustettu Helsinkiin 1920-luvulla, mutta ne yleistyivät 1970-luvulta alkaen. Moni haluaa konkreettisen paikan, jossa muistella lemmikkiä.

2000-luvulla lemmikkien hautakivet ovat muuttuneet näyttävämmiksi. Pyhäinpäivänä ja jouluna lemmikkien hautausmailla näkyy kynttilämeriä, ja tuoreita kukkia näkyy vanhoillakin haudoilla.

– Eläinten kohdalla hautausrituaalit ovat vapaampia kuin ihmisillä. Hautoja koristellaan paljon runsaammin kuin ihmisten hautoja. Aika paljon on valokuvia, muistovärssyjä ja voimakkaitakin sanallisia kuvauksia eläimestä, Schuurman kertoo.

Suomessa on myös yleistä, että lemmikki haudataan esimerkiksi mökin pihaan.

Tuoren hauta pieneläinten hautausmaalla Rovaniemen Tavivaarassa
Monelle lemmikinomistajalle eläimen konkreettinen hautapaikka on tärkeä. Kuva Tavivaaran hautausmaalta Rovaniemeltä. Jenni Leukumaavaara / Yle

Lapin ainoa tuhkauspalvelu ruuhkautunut

Rovaniemen pieneläinkeskuksen yrittäjä Nina Rissanen on huomannut yrittäjävuosiensa aikana, että tuhkaus on koko ajan suositumpaa.

– Me olemme tuhkanneet nyt seitsemisen vuotta, ja kyllä se on koko ajan ollut kasvavaa. Tuhkattavaa on koko vuodeksi, ja talvi on tietysti ruuhkautuvaa aikaa, koska hautaaminen on hankalaa, Rissanen sanoo.

Tälläkin hetkellä tuhkaukseen on kuukauden jono.

Lemmikkieläinhoitola Kiepin yrittäjä Nina Rissanen
Rovaniemen pieneläinhautauspalvelun yrittäjä Nina Rissanen. Jenni Leukumaavaara / Yle

Kahden viikon välein Rissanen käy ajomutkan Oulussa, toisen kahden viikon välein Kemi-Tornion alueella. Eläimiä tulee myös Matkahuollon mukana Ylä-Lappia ja Kuusamoa myöten.

Tuhkattavaksi tuodaan niin kissoja, koiria, hamstereita, lintuja kuin siilejäkin. Tuhkaus maksaa eläimen koosta riippuen noin 20-150 euroa.

Tuhkan voi halutessaan tilata tai hakea valitussa uurnassa takaisin kotiin. Halutessaan ne voi jättää yrittäjälle, joka laskee uurnat kesällä muistolehtoon Tavivaaraan.

Rissanen arvioi, että suurin osa haluaa tuhkat takaisin itselleen. Yksi asettelee uurnan kirjahyllyynsä, toinen ripottelee metsäpolulle tai kotipihalle.

– Tunturituuleenkin on heitetty, Rissanen kertoo.

Rissaselle koskettavimpia hetkiä ovat ne, kun eläinlääkärin vastaanotolle tulee kissa tai koira perustutkimukseen, jossa huomataankin jotain niin vakavaa, että ratkaisu on tehtävä yllättäen.

– Jos on pieniä lapsia mukana, se on usein herkkä paikka. Kuin myös vanhemmat ihmiset, joilla se lemmikki saattaa olla se ainoa seura siinä arjessa. Se on raskas paikka, Rissanen sanoo.

– Siinä sitten halataan ja keskustellaan ja kuunnellaan, Rissanen sanoo.

Pongo matkaa muistolehtoon

Anne-Mari Posio halusi Pongolle muistotuhkauksen. Se tarkoittaa, että hautauspalveluyrittäjä Nina Rissanen sirottelee tuhkat Tavivaaran muistolehtoon kesällä.

– En halua tuhkia itselle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se pitkittäisi sitä surutyötä, mutta jokainen tekee tavallaan, Anne-Mari sanoo.

Hän ei aio ottaa myöskään muistolaattaa.

– Pongosta on niin hyvät muistot ja paljon kuvia, että muistetaan kyllä ilman muistolaattaakin.

Anne-Mari on jo varovaisesti ajatellut myös uuden lemmikin hankintaa.

– Uutta koiraa on ajateltu, mutta katsotaan nyt tässä. Kyllä se kuitenkin varmaan aikansa ottaa [suru] ja se pitää ensin käsitellä.