Koe uusi yle.fi

Piispa Irja Askola: Vihapuhe ei poistu komentamalla

Vihapuheeseen eivät auta käskyt, iva eikä halveksunta. Askola uskoo kielikylvyn voimaan.

A-teema
Irja Askola sytyttää kynttilän
Piispa Irja Askola pitää vihapuheeseen puuttumista äärimmäisen tärkeänä asiana.Jussi Mansikka / Yle

Helsingin piispa Irja Askola on henkilökohtaisesti kokenut vihapuheen määrän lisääntyneen kuluneen vuoden aikana.

”Onko pääsi jo levinnyt liiasta suvakkipaskasta?”

Hän pitää äärimmäisen tärkeänä, että vihaa lähdetään suitsemaan, ennen kuin se muuttuu sanoista teoiksi myös Suomessa.

– Olemme sallineet julkisessa sanankäytössä aivan liikaa aggressiivista kielenkäyttöä, voiman vihassa ja toisaalta katkeruuden vihassa kommunikointia. Puhutaan sitten vaikka eduskunnasta, kansanedustajien blogeista tai myös kirkosta. Se on huolestuttavaa, Irja Askola summaa.

Vihapostin lähettäjistä löytyy koulutettuja ihmisiä, nuoria ja vanhoja.

Irja Askola

Suomen lainsäädäntö ei tunne termiä vihapuhe. Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat ilmaisumuodot jotka levittävät, lietsovat, edistävät ta oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.

Irja Askola jakaa saamansa vihapuheen kolmeen kategoriaan: seksuaalisesti värittynyt, naisviha ja muukalaisviha. Hän antaa pyynnöstä kolme esimerkkiä itse saamastaan vihapostista:

”Sinä olet iljetys, niin kuin tekosikin. Toivottavasti tuonelassa kohtusi hakataan pois”.

– Tämä on tyypillinen esimerkki seksuaalisesti värittyneestä vihapostista. Se liittyy sarjaan, jossa raiskausuhkaukset, silpomistoiveet ja muut on liitetty osaksi vihapostiani, Askola kertoo.

Toinen tyypillinen kategoria on, että piispuus ja kirkkoherruus ovat miesten tehtäviä.

”Kyllä pitää olla kulkuset eli munat jalkojen välissä, eikä pimppaa. Joko nyt ymmärsit asian?”

– Eli yksi kategoria vihapostia on yksinkertaisesti naisvihaa. Seuraava tyypillinen laji on muukalaisvihaan liittyvä, Askola luettelee.

– Olen pitänyt tärkeänä, että turvapaikanhakijat saavat Suomessa inhimillistä kohtelua ja uskonnot voisivat elää vuoropuhelussa. Tämä viesti ei ole edes rankemmasta päästä:

”Lopeta sinä se muslimien munien nuoleminen”.

– Nämä ovat tällaisia konkreettisia kategorioita, ja näitä posteja on kasapäin. Tietysti on myös paljon kannustusta ja kiitosta, mutta vihapuhe on minusta nyt vakava asia, Askola painottaa.

Kirkon tunnetynnyri

Hän luonnehtii itseään kirkon tunnetynnyriksi tai käveleväksi postilaatikoksi.

– Olen tietämättänikin antanut kasvot sille, että minulle saa puhua, minulle voi puhua, minulle voi huutaa ja minulle voi itkeä. Se on toisaalta myös aika merkittävä tehtävä.

Vihapostia Suomen ensimmäinen naispiispa saa hyvin erityyppisiltä ihmisiltä.

– Ei voi haksahtaa siihen harhaan, että he ovat kaikki peräkammarin poikia tai syrjäytyneitä nuoria. Vihapostin lähettäjistä löytyy koulutettuja ihmisiä, nuoria ja vanhoja, hyvin erilaisia, Askola kertoo.

Jos vihapuheesta tulee arkipäivän puhetapa niin siitä ei ole hirveän pitkä matka siihen, että myös vihan teot hyväksytään.

Irja Askola

Hän muistuttaa, että vihalla on aina viesti.

– Tie eteenpäin olisi, että me kiinnostuisimme siitä vihasta. Viha on pelon lähisukulainen. Pelko ja viha eivät poistu komentamalla eivätkä varsinkaan ivaamalla, solvaamalla ja halveksimalla toinen toisiamme.

Nainen sytyttää kynttilän
Piispa Irja Askola muistuttaa, että vihapuheesta on lyhyt matka vihan tekoihin.Jussi Mansikka / Yle

Vihapuheesta tekoihin

Vihapuheen vähättely on Askolan mielestä vaarallista.

– Jos vihapuheesta tulee arkipäivän puhetapa niin siitä ei ole hirveän pitkä matka siihen, että myös vihan teot hyväksytään.

Askolan mielestä suomalaisten pitäisi mennä kielikylpyyn: oppia puhumaan erimielisistä asioista sellaisella kieliopilla ja sanastolla, joka vie asioita eteenpäin.

– Pitäisi löytää se raja, että tämä on ei-hyväksyttävää käytöstä ja puhetta. Että asiasta voi puhua, mutta ei tällä tavalla. Voimme oppia olemaan erilaisina, mutta kuitenkin yhdessä.

Askeleeni on nyt se, että menen lähelle niitä, jotka lähettävät sitä vihapostia ja kysyn, että mikä sulla on, kerro?

Irja Askola

Irja Askola myöntää vihapuheen saaneen hänetkin pelkäämään kuluneen vuoden aikana, ensimmäistä kertaa.

– Olen miettinyt, lähdenkö mukaan johonkin juttuun tai sanonko, mitä mieltä olen, kun tiedän, että sen jälkeen posti on niin täynnä sitä vihaa.

– Silloin kun se soljahtaa solvaamiseen, ivaamiseen, persoonaan liittyviin asioihin ja uhkailuun, niin kyllä se satuttaa ja vaikuttaa. Jossakin määrin tunnistan pelkoa, joka on minulle ihan uusi tunne tällaisissa yhteyksissä, Askola pohtii.

Vihapuheella on viesti

Askolasta vihapuhe kertoo vakavasta pahasta olosta, yksinäisyydestä, katkeruudesta ja pelosta, jonka pitäisi tulla nähdyksi.

– Meidän pitäisi päästä vihapuheesta vuoropuheluun ja kyräilystä, kupliin ja juoksuhautoihin asettumisesta nousta kiinnostumaan toistemme peloista ja vihasta. Kysyä, mitä sinä oikeasti kerrot, onko sinun vihasi perusteltua?

Jossakin määrin piispa Irja Askola ymmärtää vihaa. Esimerkiksi kun postissa lukee, että ”rouva piispa vaan toivottaa tervetulleeksi toiselta puolelta maailmaa tulevia ihmisiä, mutta minua ei ole kukaan koskaan toivottanut tervetulleeksi, itse joudun sinnittelemään, verenpainelääkkeeni ostamaan ja huolehtimaan siitä, saako koululaiseni kunnon aamupalan”.

Mitä jos joka päivä sanoisi kolme myönteistä asiaa jollekin ihmisille? Sellaista, joka on oikeasti totta.

Irja Askola

– Askeleeni on nyt se, että menen lähelle niitä, jotka lähettävät sitä vihapostia ja kysyn, että mikä sulla on, kerro? Onko sun viha perusteltua, jos minä kertoisin, mistä oikeastaan tässä kirkon pakolaistyössä on kysymys?

Askola antaa esimerkin: diakoniamäärärahat eivät ole vähentyneet, vaikka turvapaikanhakijoita on otettu vastaan. Ja kun seurakunnissa on tarjottu hätämajoitusta kodittomille ja suojattomille, suurin osa asiakkaista on ollut kantasuomalaisia.

– Joskus olen saanut koskettavankin viestivastauksen, että ai, näinkö se onkin, hän iloitsee.

Vastakohta on hyvä puhe

– Jos meidän ympäristössä, lähikorttelissa, mediassa ja sosiaalisessa mediassa on niin näkyvästi jotakin huolestuttavaa, vahingoittavaa, pelottavaa, uhkaavaa ja eettisesti kyseenalaista, niin olisihan se kummallista elleivät kirkko, Yleisradio tai peruskansalaiset kodeissa ja kouluissa siihen puuttuisi, Askola summaa.

Ihmisten tulisi hänen mielestään muistaa joka aamu, että vihapuheen vastakohta on hyvä puhe. Arjen teko voi olla kannustava puhe tai kiitospuhe.

– Meidän pitäisi suunnata oma energia myönteiseen puhumiseen. Mitä jos joka päivä sanoisi kolme myönteistä asiaa jollekin ihmisille, sellaista, joka on oikeasti totta? Kollegalle, joka on tehnyt jotakin hyvää, kummilapselle, jota ei ole muistanut pitkään aikaan kiittää, tai kenelle tahansa.

– Bussikuskillekin voisi sanoa hyvää huomenta, Askola muistuttaa.

Vihapuhe vyöryy Suomen yli. Vihaa ryöppyää poliitikkojen, viranomaisten ja kansalaisten niskaan. Miksi vihapuhe on lisääntynyt? Missä menee vihapuheen ja sananvapauden raja? Miten vihapuhetta voidaan torjua? A-teema: Vihapuhe Yle TV1 ja Yle Areena 2.2. klo 21.05 alkaen. #ateema