Jari Korkki: Erityisavustajien kunnianpalautus

Ministerin erityisavustaja on tuiki tarpeellinen olento, jolle olisi jo korkea aika myöntää ihmisarvo, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Yle Blogit
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Epäonnistuneen liikenneuudistuksen tiimellyksessä on ollut kiintoisaa seurata varsinkin ministerien entisten erityisavustajien riemua siitä, miten heidätkin on ikään kuin takautuvasti nostettu jostain kiven alta paistattelemaan päivänvaloon kuin kunnon ihmiset ikään.

Iloa on riittänyt niilläkin, jotka ovat yhteiskunnan tikapuilla kiivenneet jo – jos ei nyt sentään ministeriä korkeammalle – niin ainakin kovemmille palkoille. Ja kenties vielä vähän kalliimpien mustien autojen takapenkeille.

Kas kun väellä ja voimalla liikennepolitiikan uudistusta ajanut liikenneministeri Anne Berner (kesk.) on viime kesästä lähtien pärjännyt kokonaan ilman erityisavustajaa.

Lehtitietojen mukaan hän ei kokenut sellaista tarvitsevansa, ja siksi resurssi (hienosti ilmaistuna) siirrettiin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) käyttöön.

Tiilikaisella oli ennestään kolme avustajaa.

*Niin sanotun kansan mielestä *siinäkin on tietysti puolet liikaa ihan kuin kansanedustajissakin, joiden määrää suuri yleisö aina säästötalkoiden tullen ehdottaa puolitettavaksi.

Mietitäänpä hetki.

Byrokratian laki on tietysti, että konttorin henkilökunnan kasvun rajat tulevat vastaan konttorin seinissä. Ja on varmaan niinkin, että Jyrki Kataisen (kok.) alun perin kuuden puolueen hallituksessa avustajia siroteltiin vähän sinne ja tänne, kun kaikkien piti saada omansa.

Mutta silti on välistä vaikea ymmärtää pääministeri Juha Sipilän (kesk.) intoa karsia ministerit, valtiosihteerit ja avustajat minimiin.

Liikennekaaos on entisten erityisavustajien leirissä – yli puoluerajojen – tulkittu osoitukseksi siitä, että tässä jos missä olisi ollut töitä kokeneelle avustajalle.

Luotsaamaan ministeri satamaan politiikan karikkoisilta vesiltä.

Erityisavustaja on kuin se jääkiekon nelosketju, joka käy karvaamassa vastustajan ykköskentältä vauhdit pois

Ei ole ihan sattumaa, että suomeksi hiukan heppoiselta kuulostava erityisavustaja kääntyy englanninkielisissä käyntikorteissa paljon komeammalta kalskahtaen neuvonantajaksi, special adviser.

Erityisavustaja on kuin se jääkiekon nelosketju, joka käy karvaamassa vastustajan ykköskentältä vauhdit pois. Se näkymätön laitapakki, joka jalkapallokentällä pitää vihulaisen ronaldot pimennossa.

Se, joka politiikassa käy turvaamassa selustan ja varmentamassa mahdollisuuksien rajat.

Ettei ministeri suin päin törmää seinään, kun kumppanit kaikkoavat katsomoon seuraamaan, miten peli aikalisän jälkeen jatkuu.

*Olen näissä omissa hommissani *tarvinnut ministerien erityisavustajien palveluita koko tämän vuosituhannen ja vähän sitä ennenkin. Esimerkkinä olkoon nykyisin lobbarina häärivä Jussi Kekkonen (kok.), joka tuli silloisen liikenneministerin avustajaksi nykyisen millenniumin alkajaisiksi.

Kekkosesta oli melkein mahdotonta saada mitään tolkkua. Nuori mies ei suostunut aluksi oikein kertomaan edes kellonaikaa, mutta niin vain hänestäkin sukeutui kovissa liemissä keitetty poliittinen peluri, jolta vastuun ja vallan kasvaessa alkoi saada myös vastauksia.

Kekkonen hyppäsi Kataisen vankkureista juuri kun olisi kenties pitänyt käydä itsekin mittauttamassa oma kannatuksensa vaaleissa.

Pari kertaa olen Luxemburgissa käynyt ja tiedän, ettei siellä kovin paljon palaveeraamisen aiheita ole

Tätä kirjoittaessa Kekkonen on Luxemburgissa. Facebook tietää, tämänkin.

Pari kertaa olen Luxemburgissa käynyt ja tiedän, ettei siellä kovin paljon palaveeraamisen aiheita ole.

Joten vedetään nyt ihan hatusta, että eiköhän sieltä saada ehdokas Helsingin pormestarikilpaan.

Nykyinen investointipankkiiri Jan Vapaavuori (kok.) on jo nähty pääkaupungissa haistelemassa tuulia.

Seuratkaa säätiedotuksia.

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja