81-vuotias hiihtää edelleen oman tehtaan suksilla – "En ole koskaan kokeillutkaan muiden firmojen suksia"

Suomen vanhimpiin kuuluvalla suksitehtaalla Vetelissä valmistettiin aikoinaan paljon puusuksia. Muovisuksien tulo mullisti markkinat ja myöhemmin raju kilpailu pudotti pienet valmistajat pois pelistä. Niin kävi myös Laasasen suksitehtaalle.

sukset
Kuvassa Kullervo Laasanen suvun suksitehtaan tuotteiden kanssa
Antti Kettumäki / Yle

Laasasen suksitehtaan tilat Vetelissä ovat edelleen olemassa. Tontilla näyttää kuitenkin autiolta nyt, kun tuotanto loppui 1991. Sisällä on muistona vain tuotantoon tarkoitettuja vanhoja koneita.

Leander Laasanen perusti tehtaan vuonna 1922. Puusuksien valmistaja osasi myös valmistaa puusta soittimia ja huonekaluja. Tehdas siirtyi aikanaan isältä poikakolmikolle Erkille, Reinolle ja Kullervolle.

Puuta kului ja suksia syntyi

Kullervo Laasanen kertoo, että aluksi tehtaassa valmistettiin puusuksia, 1970-luvusta lähtien myös muovisuksia. Parhaimmillaan suksia tehtiin 40 000 paria (siirryt toiseen palveluun) vuodessa.

Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi.

Kullervo Laasanen

– Minun tehtäväni oli huoltaa koneita ja testata suksia. Toinen veljeni oli johtajana ja toinen hankki raaka-aineet lähialueilta kuten Toholammilta ja Perhosta. Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi (eli sahaamaan suksen muotoon). Tämän jälkeen ne laitettiin kuivaamoon kerran viikossa. Puuta kului 20 tuhatta kuutiojalkaa, muistelee Kullervo Laasanen.

Uudistuksia oudoksuttiin

Muovisuksien kehittäminen aloitettiin 1970 luvun alussa ja silloin ensimmäiset muovit niiden valmistukseen tilattiin ulkomailta.

Kuvassa Laasasen suksia ja siteitä
Antti Kettumäki/ Yle

– Me valmistimme muovisia suksia ihan ensimmäisten joukossa. Sitä en muista, oliko jo silloin isommilla suksitehtailla muoviset valmistuksessa. Aluksi oli sellainen meininki, ettei niitä tahdottu oikein hyväksyä, vaikka ne olivat heti paljon parempia kuin puusta valmistetut sukset.

Kullervo Laasanen muistelee, että puusuksien valmistus oli kuitenkin helpompaa kuin muovisten, koska muovisten kokeileminen käytännössä vaati paljon aikaa.

– Hiihdin aikoinani myös kilpaa ja samalla olin tehtaan koehiihtäjä. Olen aina käyttänyt omia suksiamme, enkä ole koskaan kokeillutkaan muiden firmojen suksia. Tietysti hiihdin omilla kun niitä kerran oli, naurahtaa Laasanen.

Laasanen hiihtää edelleenkin omavalmisteisilla suksilla.

– Hiihdän edelleen 5 –10 kilometrin lenkkejä. Pysyy kunto hyvänä.

Suksien kehitys jatkui ja kilpailu koveni

Muovisuksien yleistymisen jälkeen niiden tuotekehitys jatkui Laasasilla ja suksiin ryhdyttiin valmistamaan pitopohjia. Myös ne hämmensivät aluksi, eikä kukaan aluksi uskonut niihin. Pitopohjat kuitenkin todettiin hyviksi ja ne yleistyivät nopeasti.

Kuvassa Laasasen suksia
Antti Kettumäki / Yle

– Pitopohjat tulivat mukaan 1980 luvulla. Pohjaan laitettavat "levyt" valmistettiin Oulussa. Ne toimivat joka kelillä, paitsi kun lämpötila nousi plussan puolelle. Pikkupakkasella ne olivat erittäin hyvät ja toimivat. Minä olen vieläkin hiihtänyt näillä suksilla.

Laasasen suksiverstaalla suksia valmistettiin lähes 70 vuotta. Suuret valmistajat ajoivat kuitenkin pienet ahtaalle ja Laasasetkin joutuivat lopettamaan valmistuksen kannattamattomana vuonna 1991.

Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä.

Kullervo Laasanen

– Pienet tehtaat eivät enää pärjänneet mukana, kun piti maksaa poolimaksuja. Maksu tarkoitti sitä, että hiihtäjälle piti maksaa, jos hiihti tietyllä merkillä eli jos sai hiihtäjille meidän sukset. Olisi pitänyt olla paljon rahaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaikki ryhtyivät hiihtämään isojen tehtaiden suksilla.

Ulkomaille ja Puolustusvoimille

Huippuvuosina keskipohjalaisia suksia kuitenkin meni hyvin kaupaksi kotimaan lisäksi myös ulkomailla (siirryt toiseen palveluun).

– Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kaikkiaan niitä oli kymmenkunta maata joihin niitä vietiin. Myös Suomen Puolustusvoimat oli aikoinaan hyvä ostaja ja armeijalle toimitettiin vuosittain 2000 paria valkoisia suksia, joita taitaa olla vieläkin armeijan varastoissa, hymyilee Kullervo Laasanen.

Klassikkosuksia esittelevällä sivustolla (www.woodenskis.com (siirryt toiseen palveluun)) esitellään muun muassa Laasasen tuotantoa ja historiaa. Sivuston mukaan 1970-luvusta lähtien Laasasen tuotannosta vain viisi prosenttia myytiin kotimaassa, loput esimerkiksi Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa.

Kuvassa Laasasen suksia
Antti Kettumäki / Yle