Ison konserttitapahtuman talkooväki kyllästyi kiittämään nuutuvilla kukkapuskilla – neuloi taiteilijoille valtavan kasan kämmekkäitä

Kylmässä nuutuva kukkapuska ei ole kiva muisto onnistuneesta konsertista, mutta jollain tavalla vierailevaa taiteilijaa pitäisi kiittää. Talvisen Kaustisen kamarimusiikkiviikon talkoolaiset päättivät antaa lahjan, joka lämmittää ja on kestävä.

talkoot
Erilaisia kämmekkäitä käsissä.
Raila Paavola / Yle

– Jotain uutta haluttiin keksiä. Parina viime vuonna on annettu rannelämmittimiä. Nyt taas on tehty kymmeniä kämmekkäitä, osoittavat Sinikka Järvelä ja Liisa Valo melkoista neulekasaa. Kasassa on siis lapasta muistuttavia kädenlämmittimiä, joissa sormien päät jäävät paljaiksi.

Kun Kaustisen Kamarimusiikkiviikko (siirryt toiseen palveluun) ajoittuu tammi–helmikuun vaihteeseen – usein kovien pakkasten aikaan – kukkakimput ovat olleet vaikeita lahjoja vieraileville taiteilijoille. Kukaan ei ole enää haikaillut kukkien perään, kertovat naiset rannekkeiden saamasta suosiosta.

Liisa Valo ja Sinikka Järvelä esittelevät kämmekkäitä
Liisa Valo (vas.) ja Sinikka Järvelä ovat tyytyväisiä talkoolaisten käsityöintoon.Raila Paavola / Yle

Viulu soi vai tarttuuko lanka?

– Lyhyessä ajassa on tehty paljon, valmiina on yli 70 paria kämmekkäitä viideltätoista tekijältä, summaa Valo.

Valmiina on yli 70 paria kämmekkäitä viideltätoista tekijältä.

Liisa Valo

– Muutamia on saatu myös martoilta, lisää Järvelä.

Kämmekkäät ovat kaikki erilaisia, sekaantumisen vaaraa ei ole. Malli on ollut aivan vapaa, joten kasassa on perusraitaa, liukuvärjättyä neulosta, nuottiavaimin kirjottuja, yksivärisiä ja bling bling -versiota. Yhteistä on pieni varsi peukalossa.

Kuvassa kämmekkäitä, jotka on koristeltu nuottiavaimilla.
Raila Paavola / Yle

– Täytyy katsoa tulevalla viikolla, miten viulisteilla soitto onnistuu, onko tehty liian pitkiä peukalosuojia, miettii Järvelä. Toivottavasti ovat kuitenkin hyödyksi ja sormet pysyvät notkeina ja kädet lämpiminä. Silloin musiikki soisi vähän syksymmälläkin ja voisi pitää vaikka puskasoittoa.

Kotoisuutta ja passaamista

Talkoolaisilla riittää tekemistä kamarimusiikkiviikon kulisseissa. On monenlaista evästystä.

– Kahvia ja välipalaa viedään muusikoiden harjoituksiin ja konserttien väliajoille. Lisäksi toimitetaan majapaikkaan aamiaistarpeet. Toiset myös leipovat, kertoo Liisa Valo.

Taiteilijat asuvat keskeisellä paikalla kaustislaisessa kotimajoituksessa ja saavat siellä omassa rauhassa valmistaa itse aamupalansa. Toisinaan talkoolaiset repivät konsertin alussa ovella lippuja ja miehet puolestaan hoitelevat niin soitinten kuin muusikoiden kuljetuksia.

Muusikkovieras ei ollut varautunut Suomen 30-asteisiin pakkasiin. Hänelle etsittiin lainaan sopivat toppahousut.

Sinikka Järvelä

– Myönteistä palautetta on tullut. Eräskin kansainvälinen taiteilija kehui, että missään ei pidetä niin hyvää huolta kuin Kaustisella, muistelee Sinikka Järvelä.

Nyt talkooporukkaa odottaa uusi tehtävä – vartiointi. Kuvataiteilijavieraan Marianna Uutisen teoksia pidetään silmällä näyttelytilassa Kansantaiteenkeskuksessa.

Moninaiset ovat olleet talkoolaisten tehtävät vuosien mittaan jo tähänkin asti. Sinikka Järvelä muistelee yhtä kylmää kamarimusiikkiviikkoa.

– Muusikkovieras ei ollut varautunut Suomen 30-asteisiin pakkasiin. Hänelle etsittiin lainaan sopivat toppahousut.