Tutkija: Sisäilmasta sairastuneiden kertomukset raskasta luettavaa – "Ihmiset ovat kokeneet kovia"

Tutkijat selvittävät suomalaisten kokemuksia esimerkiksi homeen tai kosteusvaurioiden aiheuttamista ongelmista. Yhtä tyypillistä tarinaa ei ole.

kosteusvauriot
Nainen kävelee sumuisessa maisemassa.
Suomalaisen kirjallisuuden seura keräsi tarinoita sisäilmaongelmista vuonna 2014. Aiheen arkaluontoisuudesta kertoo se, että moni halusi kertoa kokemuksistaan anonyymisti. Kuvituskuva.Henrietta Hassinen / Yle

"Harvoin sitä aikuinen mies itkee, mutta kun meinasin ajaa kolarin sen vuoksi, kun töistä kotiin lähtiessäni nukahdin rattiin oireideni vuoksi, niin kyllä siinä kotona itku pääsi."

Tämä ja vastaavat tarinat ovat nyt tutkijoiden käsissä, kun Tampereen yliopisto tutkii suomalaisten kokemuksia sisäilmaongelmista. (siirryt toiseen palveluun) Monet tarinat ovat raskasta luettavaa, kuvailee yliopistonlehtori Eerika Finell.

– Useat näistä tarinoista ovat hyvin koskettavia. Ihmiset ovat kokeneet kovia.

Suomalaisen kirjallisuuden seura keräsi tarinoita vuonna 2014. Niitä tuli 62 kappaletta – yli 300 sivua. Aiheen arkaluontoisuudesta kertoo se, että moni halusi kertoa kokemuksistaan anonyymisti.

– Se on hyvin herkkä asia, kun ihmiset kertoivat ikään kuin oman elämänsä varjopuolista, joten se on ihan ymmärrettävää, etteivät he halunneet kertoa nimellänsä, toteaa Finell.

Huoli ja yksinäisyys painavat monia

Tähän mennessä tutkimusmateriaalista on käynyt selvästi ilmi, ettei yhtä tyypillistä sisäilmatarinaa ole. Kertomukset voi kuitenkin jakaa karkeasti kolmeen osaan.

– On tarinoita, joissa sisäilmaongelma on näyttäytynyt elämässä rajallisena episodina. On koettu esimerkiksi työpaikalla sairastumista, mutta tilanne on ratkennut, jos ihminen on lähtenyt työpaikastaan tai saanut uudet työtilat.

– Eli selkeästi tilanteita, joka on jo ohi sen ihmisen elämässä, kertoo Eerika Finell.

Hylätyn maalaistalon tupa Pohjanmaalla toukokuussa 2015
Moni kokee jääneensä ongelmien kanssa yksin. Juha Kemppainen / Yle

Toisissa kokemuksissa korostuu huoli tulevaisuudesta, vaikka tilanne olisikin jo helpottanut.

– Aika monilla painoi mielessä, että miten sitten jatkossa, kun on altistunut. Mitä tapahtuu, kun joutuu vaihtamaan kotia tai työpaikkaa.

Synkimmissä teksteissä tilanne on kroonistunut: henkilö on ollut vuosia esimerkiksi sisäilmaongelmaisessa työpaikassa ja sen vuoksi kärsii monenlaisista ongelmista, jopa joutunut jäämään kokonaan työelämästä pois.

– Siellä on dramaattisia ja hyvin surullisiakin tarinoita paljon joukossa.

Suurimmassa osassa suomalaisten kertomuksista sisäilmaongelmat olivat lähtöisin rakennuksista, mutta eivät kaikissa. Vastauksissaan ihmiset muistelivat myös ilmansaasteen aiheuttamia ongelmia, kun työpaikoilla vielä tupakoitiin paljon.

Suuri vaikutus arkeen

Eerika Finellin mukaan ihmisten kertomista kokemuksista käy ilmi ainakin se, että sisäilmaongelmat vaikuttavat arkielämään laajasti. Kyse ei ole vain terveydestä, sillä myös ihmissuhteet sekä työllistyminen ja sitä kautta talous saattavat kärsiä.

Moni kokee jäävänsä ongelmiensa kanssa yksin.

– Ihmiset kokevat, että he tulevat kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. He eivät ole tulleet kuulluksi, eivät ole saaneet apua tai heidän tilannettaan ei ole otettu vakavasti.

Se on hyvin herkkä asia, kun ihmiset kertoivat ikään kuin oman elämänsä varjopuolista.

Eerika Finell

Finellin mielestä ihmisten kokemusten tutkiminen laadullisin menetelmin on erityisen tärkeää, sillä vastaavaa tutkimusta on tehty vähän.

– Määrällistä tutkimusta on paljon: on tutkittu esimerkiksi miten erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat ihmisten terveyteen, mutta kokemustutkimusta on tosi vähän.

Yli 60 tarinan analysointia jatketaan ainakin vuoden 2017 loppuun asti, sitten aineisto vapautuu myös muiden tutkijoiden käyttöön. Finellin mielestä aiheessa olisi vielä paljon selvitettävää.

– Myöhemmin olisi tärkeää miettiä esimerkiksi miten sisäilmasta sairastunut olisi hyvä kohdata esimerkiksi työterveyshuollossa ja miten mahdollisia konflikteja voitaisiin ratkaista työpaikoilla ja taloyhtiöissä, ettei ongelma kumuloituisi sosiaaliselle puolelle.