"Nakkikioskilla ei voi oppia gourmet-kokiksi" – ammattikoulutuksen siirtämisessä työpaikoille piilee useita sudenkuoppia

Hallitus tahtoo siirtää ammatillista koulutusta oppilaitoksista työpaikoille. Asiantuntijat pelkäävät, että yritysten varaan lasketaan liikaa.

ammatillinen koulutus
Kaksi logistiikan opiskelijaa ajaa trukilla logistiikkakeskuksessa.
Logistiikkayhtiö Vähälä on joulukuusta lähtien tarjonnut terminaalinsa Jyväskylän ammattiopiston opiskelijoiden luokkahuoneeksi. Opiskelijat opettelevat uutta tekemällä oikeita töitä oikeilla laitteilla. Kuuden viikon tehojaksolla on koko ajan mukana opettaja.

Joka päivä 150 rekka-autoa käy kääntymässä Vähälän logistiikkakeskuksessa Jyväskylän Kanavuoressa. Lastauslaitureita on kymmeniä, työntekijöitä ja sopimuskuljettajia toista sataa. Muutaman kuukauden ajan terminaali on toiminut myös luokkahuoneena.

Jyväskylän ammattiopisto käynnisti joulukuussa kokeilun, missä joukko logistiikan opiskelijoita harjoitteli työelämässä tarvittavia taitoja Vähälän terminaalissa. Erona tavalliseen harjoitteluun opiskelijoita oli kymmenkunta ja paikalla oli koko ajan opettaja. Kokeilu onnistui siinä määrin, että nyt opiskelemassa on toinen ryhmä.

– Me puretaan lasteja, lajitellaan lähetyksiä, mitataan rahtipainoja, opetellaan sähköpässin ja trukin käsittelyä. Opiskelu on monipuolisempaa kuin koulussa, sillä täällä on enemmän kalustoa, selittää toista vuotta logistiikkaa opiskeleva Kaisla Salonen.

Opiskelu on monipuolisempaa kuin koulussa, sillä täällä on enemmän kalustoa.

Kaisla Salonen, logistiikan opiskelija

Monipuolinen oppimisympäristö helpottaa myös opettajan työtä. Etevimmät pystyvät tekemään töitä itsenäisesti, jolloin opettajalle jää aikaa evästää hitaampia oppijoita. Oikeat työtehtävät myös motivoivat enemmän kuin opettajan keksimät harjoitukset.

Jyväskylän ammattiopiston kokeilu on malliesimerkki siitä, mitä hallitus tavoittelee ammatillisen koulutuksen uudistuksella (siirryt toiseen palveluun): työelämään vahvasti kytköksissä olevaa koulutusta, joka on räätälöitävissä jokaisen opiskelijan tarpeiden mukaan. Jyväskylän mallissa on vain yksi puute. Se on liian kallis. Työpaikalle pääsee kerrallaan vain puolet luokasta ja jotta mukana voi olla opettaja, täytyy koululla olla toinen opettaja.

Tähän ammattikouluilla ei ole varaa. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry on laskenut (siirryt toiseen palveluun), että tänä vuonna ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on leikattu 220 miljoonaa euroa.

– Osa koulutuksen järjestäjistä menettää jopa 14–22 prosenttia rahoituksesta yhdessä vuodessa. Koska koulutus on työvoimavaltainen ala, leikkaukset tarkoittavat henkilöstön vähentämistä. Vaihtoehtona on sulkea toimipisteitä, AMKE:n toimitusjohtaja Petri Lempinen toteaa.

Työpaikoille entistä enemmän vastuuta

Ratkaisuksi resurssipulaan lakiluonnoksessa (siirryt toiseen palveluun) esitetään työelämän koulutusvastuun kasvattamista.

Pisimmälle vietynä tämä tarkoittaisi koulutussopimuksen käyttöönottoa. Se vastaisi oppisopimusta sillä erotuksella, että koulutussopimuksessa opiskelija kouluttautuu työpaikalla ilman työsuhdetta ja palkkaa. Pienemmässä mittakaavassa kyse on työssäoppimisen lisäämisestä eli entistä suurempi osa perustutkinnosta opiskeltaisiin työpaikoilla.

Nakkikioskin ja gourmet-ravintolan välillä on erittäin suuri ero ammattitaitovaatimuksissa.

Anu Räisänen, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi

Koulutuksen asiantuntijat pitävät työpaikoilla oppimista tervetulleena, mutta näkevät siinä myös riskejä. Ensimmäisenä nousee huoli riittävän monipuolisesta koulutuksesta eli kysymys siitä, mitä taitoja työpaikalla voi oppia.

– Nakkikioskin ja gourmet-ravintolan välillä on erittäin suuri ero ammattitaitovaatimuksissa, mitä opiskelija voi opiskella, huomauttaa yksikön päällikkö Anu Räisänen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskus Karvista.

Ongelma voidaan kiertää sillä, että tutkintoa varten on kouluttauduttava usealla työpaikalla. Tällöinkin on huolehdittava siitä, että työpaikalla on riittävä osaaminen.

– Suoraan koulutusta ei voi viedä työpaikoille, koska koulutuksella on myös kasvatusfunktio. Tarvitaan pedagogista osaamista, mitä työelämässä ei ole. Jos ollaan rehellisiä, opetushenkilökuntaa tarvitaan vähintään sama määrä kuin nyt, huomauttaa Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski.

Yritykset suhtautuvat nihkeästi nuorten kouluttamiseen

Koulutuksen järjestäjät ovat yksimielisiä siitä, että koulutuksen vieminen työpaikoille on tehoton säästökeino. Tiloista voidaan kyllä saada säästöä, mutta opettajista on vaikea tinkiä.

– Itse asiassa kustannukset voivat kasvaa koulumuotoiseen opiskeluun verrattuna. Koulussa opetus pystytään järjestämään kerralla isommalle porukalle kuin työelämässä, Petri Lempinen huomauttaa.

Toisekseen harvassa yrityksessä on kiinnostusta kouluttamiseen. Jo nyt harjoittelupaikat ovat kiven alla.

– Jyväskylä on liikenteen solmukohta ja täällä on useita logistiikka-alan yrityksiä, mutta silti harjoittelupaikkojen löytäminen kaikille on vaikeaa, kertoo logistiikan opettaja Janne Kaija.

Jos arvioinnissa ei ole mukana opettajaa, arvosanat ovat parempia.

Anu Räisänen, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi

Opiskelijoiden kouluttaminen vie aina resursseja, eikä yrityksissä ole mistä ottaa. Lisäksi entistä useamman opiskelija lähtötaso on heikko.

– Teemme ammattiopistojen kanssa mielellämme yhteistyötä, sillä on meidän etu, että opiskelijat ovat valmiita, kun koulu loppuu. Mutta ilman opettajia tämä ei onnistuisi. Opiskelijat ja harjoittelijat eivät ole meidän pääbisnes, toteaa Vähälä Yhtiöiden koulutuspäällikkö Hannu Paananen.

Opettajia tarvitaan myös varmistamaan laadukas arviointi. Lakiluonnoksessa nimittäin ehdotetaan, että kaikki opiskelijat osoittavat osaamisensa näyttötyöllä. Tällä hetkellä vain osa tutkinnoista on näyttöperusteisia.

Karvin kymmenen vuoden aikana tekemistä oppimistulosten arvioinneista (siirryt toiseen palveluun) käy ilmi, että opiskelijoiden saamat arvosanat riippuvat siitä, kuka tai ketkä heidän osaamistaan arvioi.

– Jos arvioinnissa ei ole mukana opettajaa, arvosanat ovat parempia, Anu Räisänen kertoo.

Ongelmia ratkotaan oppilaitosten ja yrityselämän yhteistyönä

Mikäli arvosanat ja osaaminen eivät vastaa toisiaan, vaarana on, että tutkinnon arvo työnantajan silmissä murenee. Samoin käy ammattikoulutuksen saaneiden jatko-opintokelpoisuudelle.

– Se olisi todella iso tappio. Kaikin tavoin pitää varmistaa, että opiskelijat saavat jatko-opintokelpoisuuden ammatillisen koulutuksen pohjalta. Koulutuksellisia umpiperiä ei saa syntyä, Anu Räisänen painottaa.

Ratkaisuja työelämälähtöisyyden ongelmakohtiin ja opettajan uutta roolia mietitään oppilaitosten ja yrityselämän yhteistyönä. Hallitus on myöntänyt työhön 4,5 miljoonaa euroa (siirryt toiseen palveluun). Mukana on kymmenen oppilaitosta, yrittäjäjärjestöjä ja kauppakamareita. Vetovastuu on Jyväskylän koulutuskuntayhtymällä.

– Olemme vasta alussa, mutta työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Ammatillisissa oppilaitoksissa on monia hyviä käytäntöjä ja osin kyse on niiden laventamisesta, Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski toteaa.

Paineet onnistua ovat kovat, sillä parhaimmillaan työelämä monipuolistaa koulutusta ja lisää motivaatiota.

– Osaava työvoima on yhteiskunnalle avain kysymys. Suurena haasteena on, miten se osa nuorisoa, jolla on vaikeuksia, saadaan pidettyä mukana, Saarikoski sanoo.