Riittääkö aivoton viihde vai kaipaako yleisö ihmisjahtia – onko tosi-tv:n keksittävä aina jotain uutta?

Tutkija uskoo, että katsojat ovat turtuneet. Mikään ei enää riitä. Temptation Islandiin mukaan lähtenyt Jussi Haapala luottaisi vielä aivottoman viihteen vetovoimaan.

tosi-tv
TV:n kaukosäädin
Elisa Kinnunen / Yle

Pienessä maistissa iltaa istunut kaveriporukka näki televisiossa mainoksen, joka käynnisti porilaisen Jussi Haapalan seikkailun tosi-tv:ssä. Temptation Island -ohjelmaan etsittiin sinkkuja. Nuoret miehet totesivat, että mikäpä sen parempi seikkailu olisi – ilmainen kaukomatka etelään, kauniita naisia ja juotavaa.

Nuorukaiset lähettivät hakemuksensa. Haapala valittiin mukaan. Todellisuus iski vasta siinä vaiheessa. Nuorukainen ei silti epäröinyt lähteä matkaan.

– Pikkuisen arvelutti, mitä lähemmäs lähtö tuli. Tiesin kuitenkin, että mitään pahaa ei seuraisi, jos olisin vain oma itseni. Enhän ole mikään tyhmä.

Mitä ohjelmat kertovat moraalistamme?

Jussi Haapala ei ole vielä nähnyt valmista ohjelmaa, joten ensi viikolla koittava ensi-ilta jo hieman jännittää.

– Ikinä ei tiedä, miten ohjelma leikataan. Ihmisenhän saa näyttämään millaiselta vain, jos leikkaa pätkiä puheesta sieltä täältä ja liittää ne eri yhteyteen.

Ohjelman sinkkujoukossa varattuja naisia vokotteleva mies ei voi vielä paljastaa, mitä luvassa on. Sarjassa on kuitenkin totuttu monen muun tosi-tv -ohjelman tavoin siihen, että peitot heiluvat ja moraalikäsitykset voivat horjua.

Sanotaan, että televisio luotaa niitä arvoja, jotka yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevat.

Pauliina Tuomi

Nykypäivän televisiota tutkiva Tampereen teknillisen yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomi on seurannut menoa hieman hämillään.

– Sanotaan, että televisio luotaa niitä arvoja, jotka yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevat. Mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Vaikka ihmiset tietävät, mitä on luvassa, riittää tosi-tv -ohjelmiin hämmästyttävän paljon vapaaehtoisia.

Tosi-tv:n pitää hätkähdyttää

Vaikka television kuolemasta on puhuttu jo pitkään, ei ainakaan tosi-tv näytä luovuttamisen merkkejä. Päinvastoin, se on vallannut itselleen merkittävän alan televisiotarjonnasta.

Ihmiset ovat löytäneet uusia tapoja katsoa televisiota. Ongelma ei olekaan enää siinä, että heidän pitäisi istua perinteisen televisioruudun ääressä olohuoneessa. Pauliina Tuomi on alkanut epäillä, että kuolinkamppailun aiheuttaakin sisältö, joka ei jaksa kiinnostaa katsojia.

Tämä pohdinta on johtanut Tuomen siihen päätelmään, että esimerkiksi juuri tosi-tv menestyy vain hätkähdyttämällä katsojia.

Kukaan ei enää jaksanut katsoa teen juomista sohvalla.

Pauliina Tuomi

Tämä puolestaan voi johtaa yleisön turtumiseen. Aiemmin nähty ei enää hätkähdytä vaan pitää keksiä jotain uutta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vuosien ajan Suomessakin esitetty Big Brother, jossa kilpailijat asuivat muutaman kuukauden ajan muulta maailmalta eristetyssä talossa. Ensimmäisellä tuotantokaudella kilpailijoille tarjoiltiin alkoholia vain harvoin. Silloin tavallisten ihmisten tirkisteleminen televisiosta riitti vielä pitämään yleisön kiinnostusta yllä. Jatkokausilla näin ei enää ollut.

– Kukaan ei enää jaksanut katsoa teen juomista sohvalla. Lopulta kilpailijoille piti tarjota alkoholia tyyliin kahden päivän välein, jotta ihmiset kiinnostuivat. Se kuvastaa jonkin tyyppistä turtumista, Tuomi toteaa.

Tarjolla pitää olla aivotonta viihdettä, jotta ajatukset saa pois arjesta.

Jussi Haapala

Tosi-tv:n uusi tähti Jussi Haapala ei täysin allekirjoita tätä ajatusta. Hän uskoo, että ihmiset vain kaipaavat välillä jotain kevyttä katsottaavaa.

– Ei normaalin arjen katsominen ainakaan minua kiinnosta. Tarjolla pitää olla aivotonta viihdettä, jotta ajatukset saa pois arjesta.

Kun mikään ei riitä

Koska moni muukin haluaa ajatukset pois arjesta, ei samaistuminen välttämättä olekaan tosi-tv:ssä enää kantavana voimana. Rakkaustarinoita, häävalmisteluja ja häitä esittelevä Satuhäät-ohjelma on Pauliina Tuomen mukaan hyvä esimerkki siitä, että ihmiset luulevat haluavansa katsoa televisiosta tavallista elämää, mutta lopulta se ei sitten kiinnostakaan.

Yleisö halusikin nähdä kännisulhasia ja hirviömorsiamia.

Pauliina Tuomi

– Ensin yleisö valitti, kun Satuhäät-ohjelmaan valittiin vain erikoisia ja provokatiivisia pariskuntia. Kun Yle otti normaalin pariskunnan mukaan, räjähti Twitter. Palautteen sanoma oli: Me emme halua katsoa tällaista, tämä on tylsää. Yleisö halusikin nähdä kännisulhasia ja hirviömorsiamia.

Tuomen mukaan kehitys tuntuu pelottavalta. Onko niin, että jatkossa katsojia saadaan vain menemällä koko ajan pidemmälle, jopa epätoivoisilla vedoilla?

– Joku brittiläinen filosofi totesi, että seuraava tosi-tv:n muoto voi olla ihmisjahti. Pitääkö joku todella metsästää ja lopettaa sarjassa livenä, vai mihin asti pitää mennä, jotta löydetään vielä jotain yleisöä hätkähdyttävää?

Pitääkö joku todella metsästää ja lopettaa sarjassa livenä, vai mihin asti pitää mennä?

Pauliina Tuomi

Viime aikoina julkisuutta saanut venäläinen Game2: Winter on ainakin markkinointikampanjansa puolesta vastaamassa tähän haasteeseen. Mainosten mukaan kaikki on sallittua, mukaan lukien murhat ja raiskaukset. Poliisilla voi tosin olla oma sanansa sanottavana ohjelman sisällöstä.

Pauliina Tuomi on tutkinut aihetta oman työnsä ohella viime kesästä lähtien. Tähän mennessä hän on keskittynyt yleisöä provosoiviin tv-sisältöihin viimeisen 10 vuoden ajalta ja niiden näkyvyyteen lehdistössä. Provokatiivisuus heijastuu läpi median muun muassa klikkijournalismin muodossa. Tänä vuonna Tuomi perehtyy provokatiiviseen televisioon entistä tiiviimmin apurahan turvin. Tavoitteena on selvittää, miten katsojat reagoivat ilmiöön ja mitä mieltä siitä ovat tv-tuottajat ja kanavat.